Helsinki vajosi kolmeksi päiväksi teurastamoksi – Venäläiset sotilaat kiersivät asunnosta asuntoon tappolistojen kanssa maaliskuussa 1917 - Helsinki | HS.fi
Helsinki|HS Helsinki

Helsinki vajosi kolmeksi päiväksi teurastamoksi – Venäläiset sotilaat kiersivät asunnosta asuntoon tappolistojen kanssa maaliskuussa 1917

Helsinki oli maaliskuussa 1917 muutaman päivän ajan kuin teurastamo. Kaupungissa surmattiin toista sataa venäläistä upseeria.

Panssarilaiva Andrei Pervozvannylla kuolleen surusaatto Helsingin ratapihalla. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo

Julkaistu: 24.5. 2:00, Päivitetty 25.5. 11:11

Maaliskuussa 1917 Aleksanterinkadulla käveli iäkäs Venäjän armeijan upseeri. Harmaahapsista upseeria vastaan asteli joukko matruuseja. Merisotilaat ojensivat upseerille punaisen nauhan ja käskivät kiinnittää sen rintaan. Upseeri sanoi, että hän on palvellut tsaarin armeijaa 45 vuotta, eikä ala punaisia nauhoja kantamaan. Kuului kolme laukausta, ja vanha mies kaatui kuolleena katuun.

Aleksilla tapettu upseeri oli yksi maaliskuun 1917 väkivaltaisuuksien uhreista. Venäjän vallankumous oli levinnyt Suomeen, ja parin päivän aikana Helsingissä surmattiin arviolta toista sataa upseeria.

Surmattuja upseereita lasketaan hautaan Helsingissä. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo

Eläkkeellä oleva tutkija Harry Halén on tutkinut vuosikymmeniä venäläisiä sotilasasiakirjoja ja Helsingissä tapahtuneita sotasurmia.

”Kevään 1917 upseerisurmia on selvitetty niin paljon kuin aikalaislähteistä ja venäläisten omista kertomuksista on pystytty. Tiedot ovat jossain määrin ristiriitaisia, mutta niistä valkenee se kauhea brutaalius, joka Helsingissä silloin vallitsi. Usein on mainittu uhrien määräksi 80–90, mutta minä olen saanut kasaan toista sataa nimeä”, Halén kertoo.

Vuoden 1917 alussa Suomi oli vielä osa valtavaa Venäjää. Pääosa Venäjän Itämeren laivastoa oli sijoitettu Helsinkiin ja Viaporiin eli Suomenlinnaan, ja lisäksi Helsingissä majaili myös jalkaväkeä. Arviolta Viaporissa ja Helsingissä oli noin 25 000 venäläistä sotilasta. Päällystö asui Suomenlinnan lisäksi Helsingin eteläisissä kaupunginosissa.

Venäjällä vallankumousta oli uumoiltu jo pitkään. Armeija alkoi olla kuriton ja rähjäinen. Adolf Ehrnrooth asui vuonna 1917 Katajanokalla, jossa oli miehistökasarmi ja Venäjän laivaston aluksia. Hän kuvaili, että sotilaista näki aikojen huonontuneen. Kun uusia alokkaita ilmestyi maisemiin, puvut huononivat huononemistaan.

”Tuo aikaisemmin hyvin koulutettu venäläinen sotaväki oli vaihtunut maleksivaksi laumaksi. Venäjän armeijan rappeutuminen oli silmin havaittavaa”, suomalaisen jalkaväenkenraali Ehrnroothin muisteluista on kirjoitettu Helsingin sotasurmat 1917–1918 -kirjassa.

Maaliskuussa 1917 vallankumous levisi räjähdyksenomaisesti ympäri Venäjää. Tavoitteena oli kukistaa yksinvaltiaana toiminut tsaari Nikolai II. Väkivaltaisuuksia esiintyi Kronstadtin laivastotukikohdassa, ja pian ne alkoivat Helsingissäkin. Matruusien korviin kantautui tietoja, että keisari on luopunut kruunustaan.

Helsingissä väkivalta alkoi 16. maaliskuuta kello 19 linjalaiva Andrei Pervozvannyilla. Matruusit ampuivat vahtiupseerin ja nostivat punaiset lyhdyt mastoon vallankumouksen merkiksi. Esimerkkiä seurasivat muut laivat: Imperator Pavel I, Slava, Sevastopol ja Poltava.

Aliupseeri G. Zvonarjov kirjasi muistiin tapahtumia ja tunnelmia.

”Kymmenen maissa illalla alkoi voimakas räntäsade, puuskainen tuuli repi kaupunkia. Vallitsi kammottava pimeys. Kaupungista kantautui ajoittain yksittäisiä laukauksia ja huutoja. Aluksilla paloi punaisia taisteluvaloja kuin verisinä täplinä korostamassa painajaismaista yötä.”

Monet upseerit olivat tavallisia kauppalaivaston merimiehiä, jotka oli sodan aikana ylennetty aliluutnanteiksi ja vänrikeiksi. Matruusit eivät arvostaneet heitä lainkaan. Puhumattakaan muista upseereista, jotka olivat nöyryyttäneet ja simputtaneet alaisiaan vuosikausia.

”Vallankumouksen myötä matruusit kokivat, että heille koitti vapaus. Kun kadulla tuli upseereita vastaan, heiltä revittiin arvomerkit pois ja heitä iskettiin pistimillä. Matruusit kokivat, että upseerit eivät ole enää yhtään heitä parempia”, Halén kuvailee.

Silmitöntä väkivaltaa Helsingissä kesti kolme päivää. Matruusit kiertelivät asuntoja ja laivoja tappolistojen kanssa, jonne oli merkitty korkea-arvoisien upseereiden nimiä.

”Ihan kaikkien laivojen miehistöt eivät osallistuneet surmaamiseen. Toisilla laivoilla taas oli agitaattoreita, jotka yllyttivät muita. Upseerit yrittivät päästä kaupungista pakoon, kun heitä ryhdyttiin tappamaan”, Halén kertoo.

Andrei Pervozvanny -aluksen upseerit oli kerätty kokoon. Eräs heistä oli erityisen vihattu tykkikonduktööri Nefjodov, joka oli toimittanut matruuseja selleihin. Nefjodov yritti ryömiä pakoon tykin alle, josta hänet kiskaistiin pois. Sotilaat ampuivat häneen lukuisia luoteja, ja ruumis viskattiin laidan yli jäälle.

Surmaaminen tapahtui pidätettyjen upseerien silmien edessä. Upseereita surmattiin ampumalla, pahoinpitelemällä ja hukuttamalla jäihin.

”Eräs lämmittäjä tappoi moukarilla upseereita laivan pannuhuoneessa. Hänestä kerrotaan, että mies tuli myöhemmin katumapäälle. Hän toimi sittemmin maailmansodan rintamalla täysin uhkarohkeana pelastajana, joka kantoi haavoittuneita selässään luotisateessa”, Halén kertoo.

Perättömät huhut kiihdyttivät julmuuksia. Miehistön keskuudessa liikkui huhuja, joiden mukaan upseerit aikovat kostaa merisotilaille räjäyttämällä laivoja ja hukuttamalla matruuseja.

Osa upseereista menetti järkensä, kun verenhimoiset matruusit jahtasivat heitä. Jotkut löydettiin hirttäytyneinä laivojen kajuutoista.

Väkivaltaisuudet päättyivät 18. maaliskuuta. Tuomioita ei juuri jaettu. Kymmenisen vuotta aikaisemmin, vuonna 1906 miehistö nousi kapinaan Viaporissa, ja silloin pääpukarit teloitettiin Santahaminassa.

”Keväällä 1917 tilanne oli sekava, koska päällystö menetti asemansa. Suomalaiset eivät taas voineet puuttua Venäjän sisäisiin asioihin. En usko, että suurempia tuomioita jaettiin. Monet matruusit katosivat kotimaahansa viimeistään seuraavana keväänä, kun venäläiset ajettiin Suomesta pois”, Halén sanoo.

Matruusien kaunasta upseeristoa kohtaan kertoo se, että monet ruumiit oli ruhjottu tunnistamattomiksi. Ruumishuoneella merkittiin tiedoksi vain kapteeni X tai luutnantti V.

Malmin hautausmaalle oli perustettu Venäjän sotilashallinnon hautausmaa, jonne laskettiin 15 vainajaa. He ovat vanhan tekstin mukaan luutnantti Janov, midshipman Bulitšin, vänrikki Puškin sekä kaksitoista tuntematonta miestä. Heidät haudattiin salaa yön pimeydessä.

Malmilla olevassa haudassa lepää 15 maaliskuussa 1917 surmattua merimiestä. Kuva: Pauli Jokinen

Jotkut upseerit haudattiin Hietaniemen ortodoksiselle hautausmaalle, jossa heillä oli perhehaudat. Lisäksi vainajia laskettiin Taivallahden hautausmaan multiin.

Venäläisen upseerin Aleksandr Dmitrievskin hauta on Malmin hautausmaalla. Kuva: Pauli Jokinen

Venäjällä valtaan nousi väliaikainen hallitus. Marraskuussa 1917 oli vuorossa seuraava vallankumous, jonka seurauksena bolševikit V. I. Leninin johdolla nousivat maan johtoon. Vallankumous johti lopulta tsaarinvallan kukistumiseen, ja viimeinen keisari Nikolai II perheineen surmattiin Siperiassa.

Muokattu 25.5.2020 kello 11.10: Artikkelin viimeistä kappaletta on muokattu. Alkuperäistä muotoilua saattoi tulkita niin, että väliaikainen hallitus oli vastuussa keisariperheen surmaamisesta.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luitko jo nämä?

Helsinki - luetuimmat

Luetuimmat

Uusimmat