Ratikoiden ulinaan voi kiintyä, väittää Johanna Juhola – Sitten hän tarttui nauhuriin, äänitti kiskojen kolinaa ja muokkasi siitä jotain ennenkuulematonta - Helsinki | HS.fi
Helsinki|HS Helsinki

Ratikoiden ulinaan voi kiintyä, väittää Johanna Juhola – Sitten hän tarttui nauhuriin, äänitti kiskojen kolinaa ja muokkasi siitä jotain ennenkuulematonta

Kalliolainen Johanna Juhola äänitti ulisevia ja kirskuvia raitiovaunuja, vauhtiin kiihdyttäviä metroja ja raiteillaan lonksuttelevia junia. Arkisista äänistä syntyi erikoinen kappale, joka muistuttaa siitä, miten kiintyneitä me olemme kaupungin meluun.

Julkaistu: 26.5. 9:19, Päivitetty 26.5. 9:54

Uuteen paikkaan muuttaessa ohi koliseva raitiovaunu tai muut kadulta kantautuvat äänet voivat aluksi häiritä. Pian ne alkavat tuntua kotoisilta.

”Arkisiin ääniin kiintyy”, sanoo haitaristi, säveltäjä Johanna Juhola, joka on äänittänyt kiskojen ääniä ja rakentanut niiden ympärille musiikkikappaleen.

Tramsposition-nimisessä kappaleessa kuullaan ulisevien ja kirskuvien raitiovaunujen lisäksi vauhtiin kiihdyttäviä metroja ja raiteillaan lonksuttelevia junia.

”Video näyttää minun tapani kuulla ympäristöä ja nähdä maailmaa. Siinä ratikoilla on kasvoja. Helposti ajattelen esineitä tyyppeinä, ja ajattelen niistä lempeästi.”

Videon voit katsoa tämän jutun alusta.

Johanna Juhola teki musiikkia kiskojen äänistä. Musiikkivideolla hän soittaa matkaharmonia pysäkillä.

Ratikat ovat Juholalle kotoisia, sillä hän asuu Kalliossa. Kääntyvän ratikan äänet kuuluvat sisälle hänen asuntoonsa, vaikka ikkunat ovat suljettuina.

”Joskus harjoitellessani kotona ratikan äänet osuivat hyvin säveliin, joita soitin. Ajattelin, että tästä voisi tulla hyvä kappale”, Juhola sanoo.

”Metron ääni on ollut vielä pidempään mielessäni musiikillisena. Olin ajatellut, että se pitää saada jotenkin mukaan musiikkiin.”

Ratikoiden, metron ja junien äänet oli lopulta Juholan mukaan helppo käydä keräämässä, kun taideprojekti lähti etenemään.

”Äänitysvaiheessa ei tarvinnut enää vaellella ympäriinsä. Muistin missä olin ääniä arjessani kuunnellut.”

Äänittämisessä toki oli haasteensa, sillä Juholan mukaan itselle tärkeät ja olennaiset äänet saattaa paljaalla korvalla vahingossa kuulla puhtaampina kuin ne ovat. Todellisuudessa liikennevälineiden ympäristössä on koko ajan muuta hälyä. Taustaäänet eivät kuitenkaan olleet ongelma, sillä Juhola nimenomaan halusi, että ympäristö kuuluu.

Ilmeni myös, että sää vaikuttaa ääniin. Kun Juhola yritti mennä äänittämään sateisena päivänä, hommasta ei tullut mitään. Äänet olivat niin vaimeita.

”Sade voitelee kiskoja. Joku videoni katsonut kommentoi, ettei tarvitse lämpömittaria, kun lämpötilan voi päätellä ratikan äänen sävelkorkeudesta”, Juhola kertoo.

”Tässä kappaleessa haastoin itseäni käyttämään ujellusta melodisena ja harmonisena musiikin elementtinä”, Johanna Juhola kertoo.

Äänityksen kanssa kävi hyvin perinteisesti. Juhola kävi kokeeksi äänittämässä ääniä ensin itse. Hän ajatteli, että projektin äänisuunnittelija Teemu Korpipää tekisi lopulliset äänitykset.

”Sinne päin äänittämäni äänet päätyivät kuitenkin lopulliseen videoon.”

Juhola ei ole normaalisti äänitaiteilija, vaan yleensä hän säveltää harmonikkaa soittamalla ja kirjoittamalla.

”Tällä kertaa järjestelin sampleja.”

Videon soitinosuudet Juhola soittaa harmonilla, koska sen ääni on pehmeämpi kuin haitarin. Niin raitiovaunuille ja muulle liikenteen äänelle jäi enemmän tilaa musiikissa.

Kiskojen ääniä hyödyntävä musiikkiprojekti kuuluu Juholan Sibelius-Akatemiaan tekemiin tohtoriopintoihin. Hän on käyttänyt ympäristön ääniä aiemminkin osana musiikkiaan. Voit kuunnella lisää Juholan kappaleita hänen Youtube-kanavaltaan.

”Sävellän paljon tarinoiden pohjalta. Olen sampleilla, arkielämästä äänitetyillä äänillä, hakenut inspiraatiota.”

Osa näistä äänistä päätyy myös valmiisiin teoksiin. Esimerkiksi Juholan Valtatie 1 -nimisessä sävellyksessä on navigaattorin laulusoolo. Navigaattorin ääni ohjeistaa ensin normaalisti, mutta heittäytyy sitten jazztuntijaksi ja laulaa Drive me to the moon -kappaleen.

”Tässä kappaleessa haastoin itseäni käyttämään ujellusta melodisena ja harmonisena musiikin elementtinä”, Juhola sanoo.

Kappale musiikkivideoineen on osa kolmiosaista videosarjaa. Kaikissa sen kappaleissa kuullaan arkisia ääniä. Juholan ideoimat videot on ohjannut Elina Lajunen ja tehnyt Antti Kujanpää.

”Yhdessä videoista on kodinkoneita. Kun uusi pesukoneeni soitti pesuohjelman loputtua melodian, ajattelin että minulla on uusi sävelystävä. Siitä se lähti. Otin mukaan mikron ja hellan. Mukana on myös Kati Hyypän suunnittelemia ja Jyrki Kannon animoimia mielikuvitusolioita”, Juhola sanoo.

Kolmannessa sarjaan kuuluvassa kappaleessa on tanssin ääniä. Yleensä ne peittyvät ne musiikkiin, mutta Juhola taltioi ne musiikkiaan varten.

”Tanssista kuuluu kaikenlaista puhinaa, ähinää ja tömpsettä.”

Videot esitetään koronavirusepidemian aiheuttaman poikkeustilanteen vuoksi digitaalisesti järjestettävässä Feel Helsinki -festivaalissa.

Luitko jo nämä?

Helsinki - luetuimmat