Noin 300 vuotta vanha kartta Oulunkylästä on yhä yllättävän tarkka verrattuna nykyhetkeen – Kiitos kuuluu Samuel Brotherukselle, joka kartoitti Uuttamaata hengen­vaarallisissa oloissa - Helsinki | HS.fi
Helsinki|HS Helsinki

Noin 300 vuotta vanha kartta Oulunkylästä on yhä yllättävän tarkka verrattuna nykyhetkeen – Kiitos kuuluu Samuel Brotherukselle, joka kartoitti Uuttamaata hengen­vaarallisissa oloissa

Samuel Brotherus oli tunnettu maanmittari ja kartantekijä 1600- ja 1700-luvuilla. Hän laati useita karttoja, jotka käsittelivät nykyistä pääkaupunkiseutua. Arkeologit käyttävät niitä yhä työssään.

Samuel Brotheruksen laatima Oulunkylän kartta.

Julkaistu: 6.6. 10:07

Andreas Koivisto kävelee Helsingin pitäjän kirkonkylän raittia. Tietä reunustavat vanhat puutalot, kivikirkko jää selän taakse. Tie päättyy lähelle Tuusulanväylää, joka pauhaa meluvallin takana. Koivisto pysähtyy pienen umpeen kasvaneen tontin viereen.

”Tässä oli Klockarsin tontti, se oli yksi kirkonkylän vanhoista kantatiloista. Viimeisin talo on purettu tontilta vuonna 1987”, Koivisto esittelee autiota länttiä.

Klockarsin talo oli sikäli merkittävä, että siinä asui Samuel Brotherus, joka oli tunnettu maanmittari ja kartantekijä 1600- ja 1700-luvuilla. Hän laati useita karttoja, jotka käsittelivät nykyistä Vantaan seutua. Kartat ovat toimineet apuna Andreas Koiviston työssä, hän nimittäin työskentelee arkeologina Vantaan kaupunginmuseossa.

”Brotherus teki pioneerityötä. Ennen hänen aikaansa Vantaalta oli vain muutama kartta. Hänen karttansa ovat auttaneet minua hirveästi, kun tutkin esimerkiksi vanhoja asuinpaikkoja.”

Samuel Brotheruksen kotikylä, Helsingin pitäjän kirkonkylä.

Brotherus syntyi Helsingin pitäjän kirkonkylässä 1660-luvun lopulla, täsmällistä syntymävuotta ei tiedetä. Se tiedetään, että hänen isänsä viljeli Backaksen tilaa ja isoisä oli pitäjän kirkon kirkkoherra. Samuel Brotherus lähti Ruotsiin opiskelemaan maanmittausta, ja suoritti maanmittarin ammattitutkinnon vuonna 1689.

”Maanmittari oli hyvin arvostettu ammatti siihen aikaan”, Koivisto tietää.

Brotherus teki maanmittaustöitä Ruotsissa, kunnes hän sai valtakirjan ryhtyä maanmittariksi Uudenmaan ja Hämeen lääniin. Brotherus laati Vantaan seudulta yli 30 karttaa.

”Ruotsissa elettiin suurvalta-aikaa ja maata kartoitettiin. Kustaa II Aadolfin aikana Ruotsissa ryhdyttiin opettamaan kartoittamista.”

Vantaan alueen lisäksi Brotherus teki karttoja ympäri Uuttamaata. Ensimmäiset kartat koskivat Östersundomia ja Pernajaa. Ne valmistuivat vuonna 1690.

Brotheruksen kartoittajan uran keskeisin vaihe osuu dramaattiseen aikaan 1600- ja 1700-lukujen taitteeseen. Brotherus matkasi maassa, jota vaivasi ankeat katovuodet, rutto ja sodat. Näiden kauhujen keskellä hän kiersi työvälineittensä kanssa peltoja, jokien reunoja ja metsiä.

”Olen miettinyt paljonko hänellä oli apulaisia, ja ovatko kaikki kartat hänen omaa käsialaansa vai jonkun apuri piirtämiä, mutta siitä ei ole tietoa. Kaikissa kartoissa on ainakin Brotheruksen signeeraus”, Koivisto tuumaa.

Andreas Koiviston takana on tontti, jossa Samuel Brotherus asui 1600-ja 1700-lukujen taitteessa.

Maanmittausta tehtiin lumettomana aikana. Brotheruksen tärkein työkalu oli mittapöytä. Kolmijalkainen pöytä asetettiin maastossa korkealle kohdalle. Pöydälle asetettiin paperi tai kangas, jonne merkittiin neula kuvaamaan kyseistä paikkaa. Viivaimen avulla maanmittari tähtäili kohteisiin, jotka hän suunnitteli piirtävänsä kartalle.

Sen jälkeen pöytä siirrettiin seuraavalle kumpareelle ja mittapisteiden välimatka mitattiin esimerkiksi mittaköydellä. Menetelmä vaati maastoa, jossa oli hyvä näkyvyys. Metsäisillä osuuksilla kartat olivat usein huonolaatuisimpia.

”Olen verrannut Samuel Brotheruksen karttoja nykypäivän karttoihin. Yllättävän hyvin ne pitävät paikkansa, joitain pieniä heittoja on.”

Brotheruksen kartat liittyvät reduktioon, jossa aatelisten verovapaita tiloja otettiin kruunulle ja ruotujakolaitokselle. Karttoja tehtiin myös verotusta silmällä pitäen.

”Ruotsissa suurvalta-aikana kruunu tarvitsi yhä enemmän veroja, ja niitä pyrittiin keräämään niin paljon kuin suinkin.”

Kartoille merkittiin kaikki verotettavat alueet ja tilat, jotta valtio pystyi niitä oikealla tavalla verottamaan.

”Isännät saattoivat tarjota kartantekijöille ryyppyjä. En tiedä, tulivatko ihan kaikki tilat merkittyä kartoille”, Koivisto naureskelee.

Hämeenkylä ja lähiseutua.

Aikanaan kartat tehtiin kruunun tarpeisiin, mutta nykyään niiden merkitys korostuu historiantutkimuksessa.

”Kun tutkitaan keskiaikaista Vantaata, niin sieltä ei ole karttoja. Meidän pitää tutkia sitä aikaa Samuel Brotheruksen kartoista, jotka on tehty 150 vuotta keskiajan päättymisen jälkeen. Muita ei ole.”

Brotheruksen kartoissa on paljon viitteitä keskiajasta. Tutkijan silmille kartat ovat täynnä johtolankoja. Brotheruksen karttojen avulla löytyi Gubbackan keskiaikaisen kylän jäänteet, jotka sijaitsevat lähellä Mellunmäen metroasemaa. Siellä oli suuri kylä, joka hylättiin arviolta 1600-luvun alkupuoliskolla. Kylä sijaitsi kapean merensalmen rannalla.

”Brotherus kävi kartoittamassa aluetta. Hänen varsinaisessa kartassaan ei ole vanhasta kylästä mitään viitteitä. Mutta on säilynyt myös kartan luonnosversio, jonne oli merkitty katkoviivoilla alue, jossa lukee vanhalla ruotsilla ’gamgla tomtställe’ eli entinen tontin paikka.”

Paikka löydettiin juuri ennen kuin Vuosaaren satamaa ja sinne johtavia väyliä ryhdyttiin rakentamaan. Arkeologit lähtivät tutkimaan aluetta, ja sieltä löytyi useita vanhojen talojen uuninpohjia. Alueella tehtiin suuret arkeologiset kaivaukset.

”Gubbackaa ei olisi löytynyt ilman Brotheruksen karttoja”, Koivisto sanoo.

Brotheruksen alkuperäiset kartat ovat Kansallisarkistossa. Ne löytyy nykyään myös digitoituina.

”Olen nähnyt alkuperäisiä karttoja, jotkut ovat aivan valtavan kokoisia”, Koivisto levittelee käsiään.

Koivisto ja muut arkeologit etsivät jatkuvasti vanhojen karttojen avulla muinaisia asuinpaikkoja.

”Brotheruksen karttojen käsialasta on vaikea ottaa selvää, mutta ajan myötä niitäkin oppii tulkitsemaan”, Koivisto sanoo.

Kartat eivät aina suoraan kerro asutusten paikkoja, vaan niitä pitää osata päätellä. Brotherus teki karttansa juuri suurten nälkävuosien jälkeen, jolloin tiloja autioitui ja niitä hylättiin. Esimerkiksi peltojen nimiä kuitenkin jäi karttoihin, vaikka talot hävisivät.

”Jos kartassa on väster åker ja öster åker, jotka tarkoittavat länsi- ja itäpeltoja, niin voi ajatella, että ne ovat idässä ja lännessä jostain katsottuna. Todennäköisesti jostain talosta katsottuna. Kun peltojen välissä olevaa kumparetta tutkii tarkemmin, niin sieltä saattaa löytyä vanhan talon jäänteitä”, Koivisto selittää.

Koivisto tekee Museovirastossa työskentelevän kollegansa kanssa pari kertaa vuodessa retkiä ympäri Uuttamaata, jossa he etsivät asuinpaikkoja Brotheruksen karttojen perusteella.

”Etsimme autioituneita kylätontteja, viimeksi kävimme Kirkkonummella. Siellä oli pellon keskellä kumpare, jossa kasvoi ruusupuskia. Ruusupensaat kertovat usein vanhan talon paikan. Tutkimme paikkaa, ja sieltä löysimme uunin perustuksia”, Koivisto kertoo.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luitko jo nämä?

Helsinki - luetuimmat