Keskellä Helsinkiä on harvojen tuntema salaisen tiedon temppeli – Kellarissa kokoontuva joukko ei tee suurta numeroa mystiikkaa huokuvista opeistaan - Helsinki | HS.fi
Helsinki|HS Helsinki

Keskellä Helsinkiä on harvojen tuntema salaisen tiedon temppeli – Kellarissa kokoontuva joukko ei tee suurta numeroa mystiikkaa huokuvista opeistaan

Piskuisen kerrostalon kellaritiloissa on sijainnut vuodesta 1982 lähtien salaperäinen Ruusu-Risti ry:n temppeli. Siellä etsitään totuuden ydintä.

Ruusu-Ristin temppelin salissa yhdistyvät egyptiläinen estetiikka ja kalevalalainen mystiikka.

Julkaistu: 1.7. 2:00, Päivitetty 6.7. 13:22

Ex Deo Nascimur, In Christo Morimur, Per Spiritum Sanctum Reviviscimus. Jumalasta me synnymme, Kristuksessa me kuolemme, Pyhästä Hengestä me ylösnousemme.

Päivittäin kymmenet ihmiset kulkevat pitkin Merimiehenkatua Helsingin Punavuoressa, mutta kuinka moni on kiinnittänyt huomiota oviin, joihin nämä latinankieliset sanat on kaiverrettu?

Näiden ovien takana sijaitsee Ruusu-Ristin pitkäaikainen toimipiste Helsingissä.

Mikäli katse ei harhaudu symbolein koristettuihin oviin, saattaa tuon tuiki tavallisen näköisen vaaleaksi rapatun kerrostalon ohittaa kuin minkä tahansa. Nuo pariovet kätkevät kuitenkin sisäänsä vuosisatojen verran tietoa ja perinteitä suomalaisesta salatieteestä.

Vuodesta 1982 lähtien talon kellaritiloissa on toiminut Ruusu-Risti ry:n temppeli. Ruusu-Risti on oman määrittelynsä mukaan ”vapaan ajattelun pyhäkkö, jonka jäsenet etsivät totuuden ydintä, salaista jumalviisautta, mikä piilee kaikkien aikojen uskonnoissa, mytologioissa sekä filosofisissa ja tieteellisissä järjestelmissä.”

Sen perusta on 1800-luvulla alkunsa saaneessa teosofisessa liikkeessä. Teosofisen seuran mukaan ”teosofia tarkoittaa jumalallista viisautta. Se tavoittelee totuutta, joka on kaikkien uskontojen takana”.

Teosofia on yksi esoterian ilmenemismuodoista. Muita esoteerisiä liikkeitä ovat muun muassa okkultismi, spiritualismi ja antroposofia.

Esoteria voidaan yksinkertaistetusti selittää länsimaisessa kulttuurissa pitkään eläneenä salatun tiedon perinteenä. Sana esoteerinen tulee kreikasta ja tarkoittaa salattua, harvoille tarkoitettua tietoa, vastakohtana eksoteeriselle eli yleiselle tiedolle.

Nykypäivänä esoteerisuuden perintö on niin kietoutunut elämiimme ja ajatteluumme, ettei sitä aina edes huomata. Esoteeriset vaikutukset näkyvät erityisesti populaarikulttuurissa, kuten vaikka Dan Brownin suosituissa romaaneissa, jotka kietoutuvat salaliittoteorioihin tai fantasiasarja Game of Thronesin mystiikassa.

Esoteriasta on tullut itsestäänselvä osa modernia, länsimaista kulttuuria, kuten tutkijat Tiina Mahlamäki ja Nina Kokkinen kirjoittavat teoksensa Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa (Vastapaino, 2020).

Pekka Ervast jätti lähtemättömän vaikutuksensa suomalaiseen kulttuurihistoriallaan työllään teosofian kentällä. Tässä hän kuvattuna Eemil Halosen veistoksena.

Ruusu-Ristin edustama salaisen tiedon perinne on osa suomalaista kulttuurihistoriaa. Liikkeen perusti suomalaisen teosofian ehkäpä merkittävin hahmo, Pekka Ervast (1875–1934). Hän perusti Ruusu-Ristin vuonna 1920 erkaannuttuaan perustamastaan Suomen Teosofisesta seurasta.

Uudessa liikkeessä yhdistyivät teosofian perimmäiset opit korkeimman totuuden etsimisestä, jälleensyntymisestä ja karman laista yhdistettynä suomalaiseen kansaneepokseen Kalevalaan.

Näistä samoista aiheista kiinnostui myös teini-ikäinen Jarmo Anttila, joka toimii nykyään Ruusu-Ristin johtajana. Lahdessa kasvanut nuorukainen löysi teosofian 16-vuotiaana kirjojen kautta ja niiden ajattelu veti puoleensa.

Jarmo Anttila on johtanut satavuotiasta Ruusu-Ristiä jo kolme vuosikymmentä.

”Ruusu-Risti oli silloin jäsenmäärältään huomattavan suuri. Monia Pekka Ervastin aikalaisia oli vielä elossa ja kertoivat tarinoita ja aikalaistodistuksia hänestä”, Anttila kertoo temppelin sisääntuloaulan pöydän ääressä.

Häneen vetosivat erityisesti liikkeen ihmiset ja sen suomalaiset juuret. Kalevan tarustolla on Ruusu-Ristissä suuri merkitys. Ervastin ajatuksena oli, että Kalevala on yksi maailmanuskontoihin liittyvistä pyhistä kirjoista, joista kaikista löytyy yhteinen salattu viisaus.

Ervast oli myös kansainvälisesti hyvin arvostettu hahmo ja hänen esittämänsä käsitykset Kalevalasta kulkeutuivat myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Teosofisen seuran perustaja H.P. Blavatsky oli tosin esittänyt jo 1880-luvulla teosofisia tulkintoja Kalevalasta.

Kalevalan tarusto näkyy vahvasti temppelissä, jonka seinillä on muun muassa kuvanveistäjä Seppo Huunosen Kalevala-aiheisia reliefejä ja yhden seinän peittävä Aino-tarun jäljennös.

Yksi teosofian ja Ruusu-Ristin merkittävyyttä lisäävä tekijä on se, että monet tunnetut suomalaiset taiteilijat ja kulttuurivaikuttajat olivat hyvin kiinnostuneita niiden esittämistä ajatuksissa. Monista taiteilijoista, säveltäjistä, kirjailijoista ja näyttelijöistä myös tuli Ruusu-Ristin jäseniä.

Taiteilijoiden laaja-alainen kiinnostus esoteerisuuteen näkyy selvästi 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun taiteessa.

Lue lisää: Tuore tutkimus paljastaa taiteilijoiden salatut aatteet: Pekka Halonen sai yhteyden kuolleeseen veljeensä ja spiritualismi lumosi myös Gallen-Kallelan ja Simbergin

1900-luvun alkupuolella teosofiset kysymykset olivat näkyvämmin läsnä jokapäiväisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Esimerkiksi Ervast kirjoitti aiheessa useita kertoja Helsingin Sanomien edeltäjässä Päivälehdessä.

Uskonnon- ja taiteentutkija Nina Kokkisen mukaan aika oli tuolloin otollinen vaihtoehtoisemmille uskonnoille ja tulkinnoille.

Tieteellinen maailmankuva oli haastanut kirkollisen kristillisyyden, jonka ajateltiin edustavan niin sanottua sokeaa uskoa.

Nina Kokkinen on taiteen- ja uskonnon tutkija Turun yliopistosta. Hänen tutki tänä keväänä julkaistussa väitöskirjassa suomalaisen taiteen keskeisiä merkkiteoksia esoteerisestä näkökulmasta.

”Esoteerisuudessa argumentoidaan aika paljon tieteellisten puhetapojen ja menetelmien puolesta. Vuosisadan vaihteessa se tarjosi eräänlaisen synteesin tieteen ja uskon välille.”

Toinen esoteeristen ja teosofisten liikkeiden niin kutsutuista kultakausista tuli 1960–1970-lukujen vaihteessa. Tuolloin puhuttiin paljon ufoista ja selvänäköisyydestä, Kokkinen listaa. Maailmalla herännyt new age -liike pyrki avaamaan ihmisten tajuntaa henkisempään suuntaan.

Ruusu-Risti edustaa toisenlaista henkisyyttä, kuin idästä vaikutteita saanut new age. Temppelin tilat muistuttavat täysin tavallista uskonnollisen yhdistyksen tilaa kirjastoineen ja hengellisen kirjallisuuden myyntipisteineen. Ainoastaan vanhan elokuvateatterin tiloissa sijaitseva sali pääsee yllättämään.

Suurin osa Ruusu-Ristin Kirjallisuusseuran niteistä on Pekka Ervastin esitelmistä tehtyjä kirjasia ja teoksia. Ervastin kirjoja on kustannettu yhteensä pitkästi yli sata kappaletta.

Koristeellinen tila rakentuu suurista egyptiläistyylisistä pilareista ja seinillä kulkevista kalevalaisista kuvituksista. Salin katto on taivaansininen ja sitä koristavat valkoiset tähdet ja horoskooppimerkkien rinki. Vähän kuin tähtitaivas, Anttila luonnehtii. Tilan puiseen parkettiin on tehty shakkilaudan kuvio.

Tyypillisesti salin etuosan alttarilla seisoo Eemil Halosen veistämä Kristus-veistos, mutta se on tällä hetkellä näyttelylainassa Villa Gyllenbergissä.

Normaalioloissa ruusuristiläiset kokoontuvat täällä salissa aina sunnuntaisin kuuntelemaan esitelmiä ja keskustelemaan, mutta koronaepidemian vuoksi kevään tilaisuudet jouduttiin perumaan.

Suomalainen teosofia ja ruusuristiläisyys ponnistavat kristillisestä perinteestä. Ruusu-Risti ei ole kuitenkaan mikään erillinen uskonto, vaan jäseneksi voi liittyä eri uskontojen kannattajia. Suurin osa jäsenistä ei esimerkiksi kuulu evankelis-luterilaiseen kirkkoon.

Suurimmat erot luterilaisen kristinuskon ja kristillisen teosofian välillä ovat opit jälleensyntymisestä ja karman laista. Teosofit eivät myöskään tunnusta sijaissovitusta, eli käsitystä pelastumisesta pelkän uskon avulla.

”Kukaan ei voi pelastua, jos ei tee jotain sen eteen”, Anttila selventää.

Hän on johtanut Ruusu-Ristiä nyt jo 30 vuoden ajan ja perehtynyt syvällisesti Ervastin ja maailman ensimmäisen teosofisen seuran perustaneen Helena Blavatskyn oppeihin ja kirjoituksiin.

”Teosofiassa on olemassa idea ihmiskunnasta, joka kulkee kohti täydellisyyttä”, Anttila sanoo.

Täydellisin ihmisen muoto on enkeli. Tätä kasvua ohjaa eettisyys, sillä esimerkiksi pelkällä älyllä voi saada pahaakin aikaan. Tärkeitä kasvun välineitä ovat myötätunto ja lähimmäisenrakkaus. Samat aiheet toistuvat myös Jeesuksen vuorisaarnassa, joka on ruusuristiläisten moraalinen kompassi. Ervastin mukaan kristinuskon ydin löytyi vuorisaarnan ”viidestä käskystä”:

Älä suutu, älä ajatuksissakaan ole epäpuhdas, älä vanno, älä ole pahaa vastaan, älä sodi, vaan rakasta kaikkia ihmisiä.

Anttilan mukaan nämä vuorisaarnan ihanteet ovat kuitenkin vain ihanteita. Pyrkimyksenä on olla suvaitsevainen, eikä liike puutu jäseniensä henkilökohtaiseen elämään. Tietynlaisena tavoitteena voidaan pitää myös uudelleensyntymistä, eli hengellistä valaistumista, jolloin ihminen saavuttaa korkeamman tietoisuuden.

Näkymä Ruusu-Ristin tilojen portaikkoon.

Oma osansa Ruusu-Ristin toiminnasta linkittyy vapaamuurariuteen. Pekka Ervast oli vuonna 1920 mukana tuomassa yhteisvapaamuurarillisen Le Droit Humain -järjestön toimintaa Suomeen ja toimi myös sen johdossa. Ervast vihittiin Suomen ensimmäisen yhteisvapaamuurariloosi Väinämön ensimmäiseksi mestariksi.

Reformihenkinen Ervast halusi uudistaa yhteisvapaamuurareiden rituaalijärjestelmää eli riitusta, mutta kaikki eivät olleet uudistusten kannalla. Vuonna 1927 Ervasti perusti itsenäisen Ruusu-Risti Vapaamuurariveljeskunnan.

Hänen luomansa riituksen pohjalta perustettiin niin sanottu sisäinen koulu, joka toimii yhä. Koulun toiminta sisältää kolme seremonialistista astetta, joiden suorittamiseen kuluu keskimäärin 7–10 vuotta, Anttila arvioi.

Hänen kuvailee loossityötä hyvinkin vaativaksi ja aikaa vieväksi. Opintoihin kuuluu esimerkiksi maailman suurten uskontojen ja kristinuskon opiskelua ja niihin liittyviä tenttejä.

Läheskään kaikki Ruusu-Ristin jäsenet eivät kuulu loossiin tai ota osaa yhteisvapaamuuraritoimintaan.

 ”Tämän päivän ihmiset eivät enää sitoudu mihinkään. Sitä jotenkin pelätään.”

Tänä vuonna 100-vuotisjuhlaansa viettävä Ruusu-Risti on hyvin erilaisessa tilanteessa kuin alkuaikoinaan.

Pekka Ervast oli tuottelias ja aikaansaava visionääri, joka kävi ahkerasti yhteiskunnallista keskustelua ja vaikutti niin tieteen kuin uskonnon kentällä. Ruusu-Ristissä näkyy ja kuuluu ervastilainen perintö, hän on täällä gurun asemassa. Ervastin luentoja on luettu ääneen vuosikymmenten ajan ja hänen sieluntuotteitaan myydään yhä uusille sukupolville.

Mutta juuri nuorissa piilee myös ongelma. Ruusu-Ristin jäsenmäärä on tippunut huippuvuosien yli tuhannesta jäsenestä nykyiseen 250:een. Aktiivisinta toiminta on pääkaupunkiseudulla. Helsingin lisäksi temppelit ovat myös Jyväskylässä ja Siilinjärvellä.

”Tämän päivän ihmiset eivät enää sitoudu mihinkään. Sitä jotenkin pelätään”, Anttila sanoo.

Temppeliä ei mainosteta aktiivisesti, eivätkä jäsenet tee aktiivista käännytystyötä, kertoo Jarmo Anttila. ”Sanotaan, että mestari tulee kun oppilas on valmis.”

Uudenlaisella henkisyydellä on kysyntää nuorien ja nuorten aikuisten keskuudessa nykyäänkin.

Nina Kokkinen nimittää näitä henkisyydestä kiinnostuneita ihmisiä etsijöiksi.

”Nykypäivänä uskonnollisuuden voisi katsoa liikkuvan kahteen suuntaan. Henkisenä itsensä näkevät ihmiset eivät ole niin valmiita sitoutumaan, vaan haluavat koostaa omaa uskonnollista kollaasiaan, jota he voivat hyödyntää omiin tarpeisiinsa.”

Toisessa ääripäässä voidaan ajatella olevan esimerkiksi herännäiskristilliset yhteisöt, jotka tarjoavat vahvan yhteisön ja tiukat opit. Kokkisen mukaan on varsin ymmärrettävää, että nuoret etsivät nykypäivän epävarmuuden keskellä varmoja vastauksia ja omaa yhteisöä.

Etsijät sen sijaan keskustelevat ja hakevat hiljalleen omia vastauksiaan. Tämän tyyppisiä henkisiä etsijöitä on Kokkisen mukaan teosofian ympyröissä paljon, sillä esoteeriset liikkeet tarjoavat runsaasti tilaa omakohtaiselle ajattelulle ja pohdinnalle.

Siinä missä esimerkiksi suomalainen evankelisluterilainen kirkko on alkanut voimakkaasti popularisoimaan omaa toimintaansa, ei samaa voi sanoa esimerkiksi Ruusu-Rististä.

Temppelissä järjestetään kyllä avoimia keskustelutilaisuuksia, mutta mitään tuotteistamista tai värikkäitä mainoskampanjoita ei täällä näy. Käännytystyö ei kuulu teosofiseen perinteeseen.

”Sanotaan, että mestari tulee kun oppilas on valmis”, Kokkinen toteaa.

Vaikka esoteria korostaakin salaisen tiedon olemassaoloa ja puhutaan salatieteistä, loppujen lopuksi mystiikka on täällä ovien sisäpuolella sivuosassa. Kuten monen muunkin hengellisen yhteisön luona, myös täällä kohtaaminen ja keskustelu nousee krumeluurien yläpuolelle.

Nykypäivänä menneisyyden kahakat pesäeroista ovat tasoittuneet ja teosofian eri haarat kuten antroposofit, teosofit ja yhteisvapaamuurarit pitävät enemmän yhtä. Jokaisen liikkeen ytimestä löytyvät kuitenkin ne samat aatteet.

”Kaikki me olemme pieniä liikkeitä ja tunnemme suurta veljeyttä”, Anttila tiivistää.

Oikaisu 6.7. kello 13.22. Artikkelin kristillisen perinteen vaikutusta käsittelevästä kohdasta saattoi virheellisesti ymmärtää, että ruusuristiläisten oppi pohjaisi kristinuskoon. Jutussa on käytetty lähteenä Tiina Mahlamäen ja Nina Kokkisen (toim.) teosta Moderni esoterisuus ja okkultismi Suomessa (Vastapaino, 2020) sekä Perttu Häkkisen ja Vesa Iitin teosta Valokantajat (Like, 2015).

Henkisyys|Niin Katri Helenalla kuin Vesa-Matti Loirilla on yhteys sala­tieteistä ammentavaan esoteriaan – Yli­luonnollisuus ja henkinen kasvu kiinnostaa yhä useampia

Tuore tutkimus paljastaa taiteilijoiden salatut aatteet: Pekka Halonen sai yhteyden kuolleeseen veljeensä ja spiritualismi lumosi myös Gallen-Kallelan ja Simbergin

Luitko jo nämä?

Helsinki - luetuimmat