Syövästä selvittyään Johanna Luotonen halusi pelottomasti kokeilla jotain uutta – Sitten puistossa tuli vastaan värikkäitä palloja heittelevä porukka, joka imaisi hänet heti mukaansa - Helsinki | HS.fi
Helsinki|HS Helsinki

Syövästä selvittyään Johanna Luotonen halusi pelottomasti kokeilla jotain uutta – Sitten puistossa tuli vastaan värikkäitä palloja heittelevä porukka, joka imaisi hänet heti mukaansa

Alppipuistossa kokoontuu persoonallinen porukka heittelemään mitä merkillisimpiä esineitä. Moni on saanut sirkusyhteisöstä uuden suunnan elämälleen. ”Ihmiset kyllä tulevat kyselemään ja viereen ihmettelemään”.

Eero Härö heittelee keiloja ja Inka Mikkonen harjoittelee yksipyöräisellä ajamista.

Julkaistu: 2.7. 17:28

Täällä Johanna Luotonen istui vuosi sitten ystäviensä ympäröimänä, alkavan kesän valossa kelluvassa Alppipuistossa. Pitkä parisuhde oli juuri päättynyt, samoin vuoden jatkuneet syöpähoidot.

”Mietin siinä, että mitäs sitä nyt tekisi elämällä”, Luotonen kertoo.

Luotonen oli vastikään päättänyt, ettei antaisi pelkojensa olla tiellä, jos joku uusi asia kutsuisi. Jos haluaa tehdä jotain, on kokeiltava vaikka vähän pelottaisi.

Samaan aikaa puiston laidalla heiteltiin ja pyöriteltiin keiloja ja palloja ja muita ihmeellisen näköisiä asioita. Se näytti kutsuvalta, sellaiselta asialta, jota voisi kokeilla.

Ja Luotosta pelotti niin että tärisytti. Siitä huolimatta hän lähestyi temppuilijoita ja avasi suunsa.

Johanna Luotonen aloitti sirkusharrastuksen poi-pallojen pyörittämisestä. Tavoitteena oli oppia käsittelemään tulia. Alppipuisto on amfiteatterin takia hyvä paikka harjoitella tulikoreografioita. Tiistaina Luotonen harjoitteli vihkapalloilla.

”Mitkäs nämä on nämä jutut mitkä pyörii, näyttää tosi ihanalta”, Luotonen kysyi kiharatukkaiselta mieheltä.

Nyt Luotonen pyörittelee Alppipuiston alarinteen varjossa poi-palloja.

Poi-kuningatar Johanna, joku sanoo.

Tänne Helsingin sirkusharrastajat kokoontuvat kesätiistaisin harjoittelemaan. Talvisin tavataan Suvilahdessa, Oranssi ry:n tiloissa.

Kun Luotonen vuosi sitten kutsuttiin mukaan Suvilahden harjoituksiin, hän suuntasi ensimmäisenä S-markettiin ostamaan tennispalloja. Ne hän työnsi lentosukkien sisälle ja rupesi harjoittelemaan kotitekoisilla välineillänsä niin vimmatusti, että eteisen lamppukin meni säpäleiksi. Eihän hän uskaltaisi mennä treeneihin ennen kuin osaa edes jotain.

Töissä avainniput toimittivat poi-pallojen virkaa.

”Kaikki varmaan miettivät että olenko tullut ihan hulluksi.”

Jälkikäteen muisto hätäisestä harjoittelusta ennen ensimmäisiä treenejä huvittaa. Ihmiset olivat ihania ja vastaanottavaisia, samanhenkisiä. Taitotasolla ei ollut mitään väliä. Sen Luotonen huomasi heti ensimmäisissä harjoituksissa.

Erityisesti leikkimielisyys tuntui yhdistävältä.

”Olen itse aina ollut sellainen kujeileva, etten ole koskaan halunnut kasvaa vakavaksi aikuiseksi, jolla ei ole mitään pilkettä silmäkulmassa. Tästä saa sellaisen ihanan välineen leikkiin.”

Enää puistossa ei myöskään tarvitse vain istuskella ja juoda kaljaa. Nykyään hengaileminen saattaa näyttää esimerkiksi tältä:

Luotosen taiteillessa poi-palloilla pieni porukka istuu maassa harjoittelemassa jongleerausta kolmella pallolla. Viltin päällä vaihdetaan juhannuskuulumisia ja syödään eväitä.

Saman viltin päällä keilat vaihtavat omistajaa ja on joku avannut oluenkin.

Toisaalla palloja on ilmassa sellainen määrä, ettei niitä oikein ehdi edes laskea. Ne puikahtavat helposti selän takaa tai jalan alta ja laskeutuvat keveästi kämmenelle kunnes lentävät taas metrien korkeudessa.

Yksi Alppipuistossa harjoittelevista ammattilaisista on Irlannissa syntynyt Cameron Murphy.

Murphy aloitti jongleerauksen yliopistossa Dublinissa. Maanantainen jongleeraustunti maksoi kaksi euroa. Siellä hän kävi koko opintojen ajan. Opintojen loputtua hän oli ruvennut jo tienaamaan harrastuksellaan.

Pian hän muutti Berliiniin, jossa harrastuksesta tuli ammatti. Töitä on löytynyt myös Suomesta, jonne Murphy muutti rakkauden perässä.

Cameron Murphy suhtautuu sirkukseen intohimoisesti ja on jo ehtinyt opettaa joitain temppuja 3-vuotialle tyttärelleen.

”Jongleeraus on hyvin työllistävä taito, osaajia on niin vähän”, Murphy kertoo.

Taito ei kuitenkaan ole ollut hyödyllinen ainoastaan työllistymisen kannalta. Jongleeraamisen takia Murphy muodostui Suomeen tärkeä sosiaalinen verkosto. Sirkusharrastajat ja -ammattilaiset löytävät hänen mukaansa toisensa nopeasti melkein missä päin maailmaa tahansa.

Aivan ensimmäisenä Suomeen saavuttuaan Murphy Suomeen oli yhteydessä löytämiinsä sirkuskouluihin ja kyseli töiden perään. Muutamassa viestissä toistui sama nimi: Leo Kaipiainen.

Kaipiainen oli viitisen vuotta sitten yksi nyt käynnissä olevien sirkusjamien alullepanijoista, vaikka harrastuspaikkana Alppipuisto on toiminut aikaisemminkin.

Hän on myös sama kiharatukkainen mies, jota Luotonen vuosi sitten Alppipuistossa lähestyi. Murphyn kanssa Kaipiainen taas esiintyy.

Kaipiainen toimii ohjaajana sosiaaliseen sirkukseen keskittyvällä Sirkus Magentalla. Sosiaalisessa sirkuksessa pyritään taiteen avulla tukemaan erilaisten erityisryhmien hyvinvointia. Sirkus toimii silloin apuvälineenä muiden asioiden käsittelyssä tai opettelussa. Tällä hetkellä Kaipiainen tekee töitä sateenkaarinuorten kanssa, aikaisemmin hän on tehnyt töitä esimerkiksi pakolaisten kanssa.

Vaikka hän toisinaan ohjaa omia oppilaitaan myös Suvilahteen ja Alppipuistoon, on yhteisö muodostunut omalla painollaan. Monet ovat löytäneet mukaan kavereiden kautta, mutta jotkut ovat päätyneet mukaan sattumalta puistossa.

”Porukka on kasvanut aika isoksi, joten tämä on aika näkyvä. Ihmiset kyllä tulevat kyselemään ja viereen ihmettelemään. Silloin saatetaan kysyä, että haluatko kokeilla.”

Kaipiaisen mukaan Alppipuiston sirkusjameissa käy arviolta noin sata eri ihmistä. Nyt paikalla on ehkä kolmisenkymmentä.

Vaikka Kaipiainen on jonkinnäköinen linkki ihmisten välillä, hän ei halua että harjoitukset henkilöityvät häneen. Täällä kaikki ohjaavat kaikkia ja yhteisö elättää itse itsensä. Aloittelijat ja ammattilaiset harjoittelevat yhdessä, ja vaikka välineet ovat omia, niitä vaihdellaan ja lainaillaan.

Osa käy vaan vierailemassa. Kaipiainen saa usein Facebookin kautta viestejä, joissa joku Suomessa reissaava sirkusihminen etsii harjoitteluseuraa. Esimerkiksi nyt mukana on Venäjältä saapunut henkilö, joka on tullut paikalle valtavan yksipyöräisen kanssa.

Sitä kiinnostuneet kokeilevat vuorotellen. Näyttää vaikealta, vähän vaaralliseltakin.

Muiden kujeilijoiden seurassa kaatuminen ei kuitenkaan pelota.

Keilat ovat pallojen ohella yksi suosituimmista jongleeraus-välineistä. Niiden heitteleminen on kuitenkin astetta hankalampaa, sillä niiden on laskeuduttava käteen oikein päin.

Oikaisu 10. heinäkuuta kello 11.21: Jutussa oli virheitä. Jutussa haastateltu sirkusammattilainen oli Cameron Murphy, ei Murchú. Jutussa mainitut Johanna Luotosen sädehoidot eivät kestäneet vuotta. Sädehoito sisältyy syöpähoitoihin, jotka kestivät vuoden.

Luitko jo nämä?

Helsinki - luetuimmat