Katri Niemen, 37, aviomiestä luullaan usein hänen isäkseen – Seuraa outoja iskuyrityksiä, kun pyörätuolissa oleva Kari Niemi, 67, istuu vieressä - Helsinki | HS.fi
Helsinki|HS Helsinki

Katri Niemen, 37, aviomiestä luullaan usein hänen isäkseen – Seuraa outoja iskuyrityksiä, kun pyörätuolissa oleva Kari Niemi, 67, istuu vieressä

Pyöräilyonnettomuudessa neliraajahalvaantunut Kari Niemi ja hänen puolisonsa Katri Niemi asuvat Vartiokylässä talossa, jota epäiltiin rakennusvaiheessa vesitorniksi ja uimahalliksi.

Katri ja Kari Niemen arki soljuu eteenpäin paremmin kuin vielä 12 vuotta sitten.

Julkaistu: 11.7. 2:00, Päivitetty 11.7. 6:55

Milloin olet viimeksi nähnyt ympyrän muotoisen omakotitalon?

Vartiokylässä sellaiseen törmää, jos sattuu harhailemaan paikallisen linnavuoren lähimaastoon. Päättyvän tien perällä vastassa on lehtikuusesta valmistettu yksikerroksinen rakennus, jota ei voi ohittaa hidastamatta tahtia.

Näystä voi tulla mieleen skandinaavisen moderni versio Rooman Colosseumista tai ihan vain tynnyri. Rakennusvaiheessa jotkut paikalliset luulivat, että tontille kohoaisi uimahalli tai vesitorni. Arvaukset menivät kuitenkin pieleen.

Mitä lähemmäs lasista pääovea kävelee, sitä paremmin näkee sisälle. Kynnyksiä ei näy missään. Eteisessä on ensimmäisenä vastassa mustavalkoinen maatiaiskissa, Jalo. Hetken päästä oven avaa kuvataiteilija Katri Niemi, 37. Hän muutti taloon rakastuessaan sen isäntään, Kari Niemeen.

Kari Niemelle esteettömän kodin rakentaminen oli reilut 10 vuotta sitten jonkin sortin unelma. Alun perin liki 250 neliömetrin yksiöstä piti tulla poikamiesboksi. Toisin kävi.

”Jotenkin kuvittelin, että saisin sellaisen talon, jossa pääsee suoraan metsän keskelle, kun avaa oven”, sanoo Kari Niemi.

Kari Niemi, 67, on istunut pyörätuolissa lähes 50 vuotta. Hän neliraajahalvaantui erään kioskireissun päätteeksi 1970-luvun alussa. Espoon Lintuvaarassa asunut nuori mies oli lähtemässä suklaalevy kädessään kotiin, kun polkupyörän eturengas upposi johonkin pehmeään. Kulkupeli teki äkkipysähdyksen, mutta kuljettaja jatkoi matkaansa aina maahan asti.

Ilmalennon päätteeksi Niemeltä katkesi niskanikama, joka oli ollut syntymästä saakka normaalia heikompi.

”Muistan ambulanssimatkalta ainoastaan sen, kun minulta kysyttiin, että sattuuko tähän. Muistan vastanneeni ei, kun en tiennyt, mihin hoitaja koski.”

Vaikka onnettomuudesta on kulunut pitkä aika, hän ei ole unohtanut tuota lauantaipäivää, joka muutti hänen elämänsä lopullisesti. Itse asiassa mies on laskenut sen ja syntymäpäivänsä perusteella jopa oman kuolinpäivänsä. Mustan huumorin viljelijäksi osoittautuva ex-espoolainen kertoo, että hän keksi laskukaavan aikoinaan sairaalassa huonetoverinsa kanssa. Viereisessä vuoteessa maannut kohtalotoveri oli hypännyt mökkilaiturin nokasta pää edellä veteen kehnoin seurauksin.

”Ajattelimme Töölön sairaalassa aikoinaan, että jos elämme tällaisessa kunnossa 50-vuotiaiksi, niin elämä on mennyt aika hienosti.”

Ystävyyssuhde on kestänyt läpi vuosien, ja molemmat miehet ovat ylittäneet nuorena mietityn rajapyykin. Jokin muu asia pääsi kuitenkin yllättämään Niemen myöhemmällä iällä. Se oli rakkaus.

Ennen Katri Niemen tapaamista Kari Niemi kuvitteli, että hän tulisi asumaan arkkitehti Olavi Koposen suunnittelemassa kodissa omassa rauhassaan. Sitten elämään ilmestyi Katri. Nainen, josta piti tulla vain avustaja, mutta josta tulikin vaimo. Työhaastattelusta alkanut tapaaminen johti suhteeseen, joka syveni kertarysäyksellä.

Kun pari tapasi, Katri Niemi asui Vantaalla. Hän oli naimisissa ja lestadiolainen neljän lapsen äiti, joka työskenteli lähihoitajana. Sittemmin moni asia on muuttunut. Kari Niemen autotallista on tullut taideateljee, joka on täynnä maalauksia, ja talosta löytyy lapsille omat tilat. Keskellä rakennusta on piha, josta kuuluu välillä kissatappelun ääniä. Jalo ja sen toverit Söpis ja Dali ottavat välillä yhteen. Kissojen kujeilua sopii katsella isojen lasi-ikkunoiden takaa.

Sillä välin, kun vaimo maalaa, eläkkeellä oleva Kari Niemi lukee yleensä kirjoja ja lehtiä. Arki soljuu eteenpäin paremmin kuin vielä 12 vuotta sitten.

”Olen ihan eri ihminen kuin silloin. Kari nosti minut jaloilleen, ehkä tietämättä sitä itsekään. Hän ei esimerkiksi nauranut tyhmyydelleni tai sanonut rumasti, vaikka olisin tehnyt virheitä”, Katri Niemi kertoo.

Katri Niemi on saanut tukea ja kannustusta aviomieheltään Kari Niemeltä.

Mieheltä saadulla tuella ja kannustuksella oli vaikutusta siihen, että Katri Niemi uskalsi tavoitella unelmiaan myös myöhemmin. Hän muistaa parin alkuajoilta kauppakeskusreissun, jonka aikana hän hankki pitkään toiveissa olleet reiät korviinsa.

Entiselle lestadiolaiselle kokemus ei ollut itsestään selvä. Kari Niemi sai ymmärtämään sen, ettei omiin toiveisiin välttämättä tarvitse pyytää keneltäkään lupaa. Niinpä korviin ilmestyi reiät työajalla, jolloin Katri Niemi vasta avusti tulevaa aviomiestään. Romanssin merkit olivat silti jo ilmassa.

”Ajattelin, että pitää jotain yrittää”, Kari Niemi sanoo.

Vieressä istuva puoliso muistuttaa saaneensa muun muassa Ahti Paunun levyn kuunneltavaksi. Se tuntui silloin rakkaudenosoitukselta. Katri Niemi uskoo, että sillä on jokin tarkoitus, miksi Kari tuli hänen elämäänsä juuri tiettynä aikana.

”Kaverit vähän varoittelivat, että ’hei, sehän on vanha mies’. Sanoin jo silloin ihmisille, etten tiedä, tuleeko tämä kestämään ja miten pitkään, mutta Kari on annettu minulle tähän hetkeen.”

Tuota hetkeä on kestänyt nyt 12 vuotta. Katri Niemi muistelee, että myös parin vihkivalassa luvattiin rakastaa tässä hetkessä, ei siis siihen asti, kunnes kuolema erottaa.

Ennakkoluuloilta pariskunta ei ole häidenkään jälkeen välttynyt. Ikäeron vuoksi Kari Niemeä luullaan usein Katri Niemen isäksi. Toisinaan se on johtanut hassuihin tilanteisiin, kun Katri Niemeä tullaan iskemään, vaikka vieressä istuu oma aviomies. Niistä huolimatta pariskunta käy usein yhdessä teattereissa, ravintoloissa ja konserteissa.

Kari Niemi vitsailee, että nykyään ulko-ovi aukeaa lähinnä silloin, kun joku hakee postin. Pyöreiden seinien sisällä häntä on helppo ymmärtää. Mutta kuinka ihmeessä hän päätyi Itä-Helsinkiin?

”Sitä minäkin olen ihmetellyt.”

Kun Helsingin kaupungilta tuli aikoinaan jakoon liikuntavammaisille tarkoitettuja tontteja, juristina työskennellyt Kari Niemi etsi niiden joukosta itselleen sopivaa paikkaa. Ainoastaan yksi täytti kriteerit, mutta vielä siinä vaiheessa tontille kaavailtiin useampaa asuntoa, eikä sopimukseen päästy. Hän hävitti kaikki asiapaperit ja ajatteli asuvansa loppuikänsä Puistolassa, jossa hänen silloinen kotinsa sijaitsi. Eräänä päivänä kaupungilta soitettiin yllättäen.

”Sieltä sanottiin, että jos vielä haluan tontin, se pitää päättää puhelun aikana. Mietin ehkä 10 sekuntia ja sanoin, että okei, tehdään sitten niin.”

”Tässä oli aikaisemmin joutomaa tai risukko, vähän niin kuin tämä tontti on edelleen”, sanoo Kari Niemi.

Kari ja Katri Niemi kertovat, että tontilla on aikoinaan sijainnut paikallisen mummon pitämä kioski tai kesäkahvila, josta he ovat kuulleet tarinoita naapureiltaan. Huhun mukaan tuo mummo oli tarkka muun muassa siitä, minkälaisissa tamineissa kioskiin yritettiin astella sisään. Työmaahaalarit päällä oli turha edes yrittää.

Mummosta on muodostunut pieni sisäpiirivitsi, sillä Katri Niemi uskoo hengen asuvan tontilla edelleen. Kun kiukaan häkistä putoaa lattialle kivi tai kihlasormus katoaa ja ilmestyy uudelleen, hän epäilee mummon olevan asialla.

”Täällä on sattunut jänniä asioita. Jos joku on syönyt karkit kupista, lapsetkin syyttävät sitä mummoa. Kevennämme tunnelmaa, kun emme ymmärrä asioita, joita täällä tapahtuu.”

Luitko jo nämä?

Helsinki - luetuimmat