Omakotitalon puutarhaan on piilotettu entisen omistajan tuhkauurna Puistolassa – Sukulaisia ei kuitenkaan päästetä haudalle - Helsinki | HS.fi

Omakotitalon puutarhaan on piilotettu entisen omistajan tuhkauurna Puistolassa – Sukulaisia ei kuitenkaan päästetä haudalle

Oikeustieteen professori: Kiinteistön omistajalla ei ole velvollisuutta sallia vierailuja haudalla.

Aimo Tukiaisen suunnittelema hautamuistomerkki. Mikko Ampujan uurna on se takana kallioon tehdyssä lokerossa.­

18.10. 14:29

Puistolassa on käyty parin vuoden ajan erikoista kiistaa haudasta. Entisen kansanedustajan Mikko Ampujan (1882–1947) tuhkauurna lepää entisen kotitalonsa puutarhassa, mutta tontin nykyinen omistaja ei päästä Ampujan sukulaisia käymään haudalla.

Kaiken lisäksi hautaa koristaa merkittävän kuvanveistäjän, Aimo Tukiaisen, tekemä reliefi. Tukiaisen tunnetuin työ on Mannerheimin ratsastajapatsas.

Hautamuistomerkki on suojeltu asemakaavassa. Tuhkauurna sijaitsee reliefin takana kallioon tehdyssä lokerossa.

”Onhan se poikkeuksellinen asetelma: puutarhahauta ja merkittävä taideteos haudalla. Ei minulle tule muita vastaavia mieleen kuin Jean Sibeliuksen hauta Ainolassa”, sanoo Ampujan sukulaisia edustava Esa Tulkki.

Hauta sijaitsee osoitteessa Sepeteuksentie 16. Ampujan kuoleman jälkeen tonttia ja sillä sijaitsevaa omakotitaloa hallinnoi Mikko Ampujan säätiö. Säätiö kuitenkin myi kiinteistön 1980-luvun alussa.

”Uusilta omistajilta saimme luvan käydä haudalla neljä kertaa vuodessa: Ampujan synnyin- ja kuolinpäivänä, vainajien muistopäivänä ja vappuna – olihan Mikko Ampuja vahvasti työväenliikkeen mies”, Tulkki kertoo.

Ampujan kotitalo puutarhoineen myytiin syksyllä 2018 edelleen uudelle omistajalle, joka alkoi rakennuttaa tontin toiseen reunaan rivitaloa. Uusi omistaja ei ole kuitenkaan päästänyt sukulaisia enää haudalle.

”Olemme yrittäneet käydä neuvotteluita asiasta. Olemme myös huolissamme Ampujan kotitalon kohtalosta ja valmiita ostamaan sen kaistaleen tonttia, jolla talo on. Tähänkään omistaja ei ole suostunut.”

Helsingin Sanomat on tavoittanut tontin nykyisen omistajan, mutta hän ei halua kommentoida asiaa.

Rivitaloa rakennettiin Sepeteuksentiellä toukokuussa 2019. Mikko Ampujan kotitalo näkyy takana vasemmalla.­

Helsingin yliopiston siviilioikeuden emeritusprofessorin Urpo Kankaan mukaan tilanne on Ampujan sukulaisten kannalta huono, sillä lain mukaan kiinteistön uusi omistaja ei ole velvollinen sallimaan omaisten vierailuja.

”Enkä usko, että on olemassa tuomioistuimen ratkaisua siitä, voiko omainen käydä viemässä kukkia tai vierailla toisen maalla olevalla haudalla”, Kangas sanoo.

Emeritusprofessori antaa sukulaisille kuitenkin ratkaisuehdotuksen: uurnan siirto toiseen paikkaan. Siihen ei tarvita kiinteistönomistajan lupaa.

Hautaustoimilain mukaan ruumis tai uurna voidaan siirtää ”erityisen painavista syistä”, jos aluehallintovirasto antaa siihen luvan.

Vainajien siirtäminen ei Kankaan mukaan ole kovin tavallista. Yleensä kyseessä ovat olleet sodassa kaatuneet, joita on haettu Venäjän hallintaan jääneiltä taistelukentiltä.

Jos uurna siirrettäisiin, niin mikä olisi haudalla olevan reliefin kohtalo?

Kangas pitää kysymystä vaikeana, mutta olettaa, että myös muistomerkin siirto olisi mahdollinen.

”Reliefiä ei ole tarkoitettu mihinkään muuhun tarkoitukseen kuin osoittamaan hautapaikkaa, joten tästä näkökulmasta olisi luontevaa, että lupa tuhkan siirtoon ulottuu koskemaan myös muistomerkkiä.”

Mikko Ampuja on aiheuttanut yllättävän kiistan yli 70 vuotta kuolemansa jälkeen. Mutta kuka tuo puutarhaansa haudattu mies oli?

Ampuja syntyi 25. lokakuuta 1882 Vahvialan Vanhassakylässä, Viipurin lähistöllä. Perhe oli köyhä, ja Ampujan äiti kuoli pojan ollessa puolitoistavuotias.

Ampujan opintie jäi pelkkään kiertokouluun, ja hän elätti itsensä yhdeksänvuotiaasta saakka. Aluksi hän työskenteli paimenpoikana ja renkinä. Myöhemmin Ampuja kouluttautui sepäksi ja hevosten kengittäjäksi.

Mikko Ampujan valokuva hänen käyntikortissaan.­

Työväenyhdistyksen tilaisuuksissa hän alkoi käydä työskennellessään sepänkisällinä Viipurissa. Helsinkiin Ampuja muutti vuonna 1904, ja siellä hän liittyi pian Töölön työväenyhdistykseen.

Ampuja työskenteli viilarina lukuisissa helsinkiläisissä metalliverstaissa, mutta yhä suurempi osa hänen ajastaan kului työväenliikkeen matkasaarnaajana ympäri Suomea.

Ampuja oli puhujamatkalla Pohjois-Savossa myös tammikuun lopulla 1918, kun punaiset valtasivat Helsingin ja sisällissota alkoi. Tunnettu sosialisti jäi loukkoon syvälle valkoisten hallitsemalle alueelle.

Ampuja etsi kattoa päänsä päälle työväenaatteeseen myötämielisten luota hiihtäen aina Oulun lääniä myöten. Kuopion seudulla erään torpan isäntä kuitenkin kavalsi hänet suojeluskunnalle.

Ampuja kuljetettiin Kuopiosta Helsinkiin, aluksi Isosaaren vankileirille ja sitten Suomenlinnaan. Koska hän ei ollut osallistunut kapinaan, hänet vapautettiin pian.

Ampuja kelpasi myös eduskuntavaaliehdokkaaksi, ja hänet valittiin Sdp:n kansanedustajaksi vuonna 1919. Vuosia kansanedustajana kertyi lopulta 23.

Varallisuuden kasvaessa Ampuja rakennutti omakotitalon Puistolaan 1920-luvun lopulla.

Joukko matkalla Toholammin työväenyhdistyksen arpajaisiin vuonna 1926. Mikko Ampuja on takana keskellä.­

Ampuja edusti ajatuksiltaan Sdp:n vasenta laitaa ja lähestyi ajattelussaan kommunisteja 1930-luvun lopulla. Hän alkoi viiden muun Sdp:n edustajan kanssa arvostella Suomen lähentymistä natsi-Saksaan ja vaatia ystävällisempää suhtautumista Neuvostoliittoon.

Tämä niin sanottu kuusikko arvosteli myös Sdp:n johdossa ollutta Väinö Tanneria. Sosiaalidemokraattinen puolue erottikin kuusikon elokuussa 1940, ja kun jatkosota syttyi, valtiollinen poliisi pidätti ryhmän jäsenet.

Seuranneessa oikeudenkäynnissä Ampuja tuomittiin vuonna 1942 kahdeksi vuodeksi kuritushuoneeseen syytettynä maanpetoksellisesta toiminnasta. Vankilatuomion jälkeen Ampuja karkotettiin Saimaan rannalle Puumalaan.

Jatkosodan päätyttyä Ampuja sai takaisin kansanedustajanpaikkansa. Vuoden 1945 eduskuntavaaleissa hän oli vastaperustetun Skdl:n ehdokkaana mutta ei tullut valituksi.

Mikko Ampuja kuoli Helsingin kaupungin valtuuskunnan matkalla Moskovassa 15. syyskuuta 1947.

”Varsinaista tietoa kuolinsyystä minulla ei ole. Hän sairastui, joutui leikkauspöydälle, eikä selvinnyt leikkauksesta”, sanoo Tulkki, joka on koulutukseltaan lääkäri.

”Ampuja kärsi sappikivistä. Lisäksi hänen terveytensä on varmastikin heikentynyt kahden vankilareissun takia.”

Ampujalla ei ollut perhettä eikä lapsia. Talonsa Ampuja testamenttasi helsinkiläisille työläiskirjailijoille, ja omaisuutta vaalimaan perustettiin Mikko Ampujan säätiö.

Kirjailijoita ja taiteilijoita oli talossa vielä 2010-luvun alkuun asti.

Vielä eläessään Ampuja oli esittänyt toiveen myös hautapaikastaan.

”Ampuja ei kuulunut evankelis-luterilaiseen kirkkoon eikä mihinkään muuhunkaan uskonnolliseen yhteisöön. Hänet haudattiin omasta ja omaisten toivomuksesta kotitalonsa puutarhaan.”

Luitko jo nämä?

Helsinki - luetuimmat