Helsingissä on massiivinen kone, jonka läpi ajetaan junia kahden kilometrin tuntivauhdilla – Video näyttää, millainen on harvojen tuntema ”junapesuri” - Helsinki | HS.fi

Helsingissä on massiivinen kone, jonka läpi ajetaan junia kahden kilometrin tuntivauhdilla – Video näyttää, millainen on harvojen tuntema ”junapesuri”

Junapesulassa on yhä käyttöä faksikoneelle ja dieselvetureille. HS Helsinki astui pestävän junaan kyytiin.

Intercity-junat pestään Ilmalan varikolla vuosikymmeniä palvelleessa pesuhallissa.­

29.11.2020 10:33

Parkkipaikalla nököttää pieni koppi, jonka oven takaa alkavat alas tunneliin vievät portaat. Tunneli taas vie läpi pihan ja toisten portaiden ääreen. Käännöksiä ja ovia riittää, syystäkin.

Valtion rautatieyhtiön Ilmalan-varikko Pasilassa on jättimäinen. Joka puolella näyttää olevan kieltokylttejä, varoitusvaloja, kokonaisia junia sekä yksittäisiä vaunuja ja vetureita eri aikakausilta. Raiteita on kilometritolkulla.

Yksi niistä vie viime vuosisadan huoltamoestetiikkaa henkivälle hallille. Rakennus näyttää kuin joka suunnasta venytetyltä autopesulalta. Jos ajoneuvojen pesulat valitsisivat keskuudestaan johtajan, olisi tämä halli varmasti vahvoilla.

Sen sisuksissa pestään kokonaisia junia.

Pesulan ulkopuolelta ei heti arvaa, mitä sisällä tapahtuu.­

Ennen hyppäämistä pestävän junan kyytiin on syytä tutustua vähän itse pesulaan. Hallissa on nosto-ovet, kuten odottaa saattaa. Sisällä pesutilassa on pimeää ja märkää, odotettavissa oli tämäkin.

Seinien vierustoilla ovat jättimäiset harjat valmiina tositoimiin, lattialla kulkee vedet keräävä kouru. Hallin keskiosassa on seinän viereen aseteltu oranssi muovituoli. Siinä ei kyllä pesun aikana istuta, oppaana toimiva Kimmo Wellenius sanoo. Valvontaan on modernimpiakin tapoja.

Pesulan kuivassa toimistohuoneessa vaikutelma huoltamosta vain vahvistuu. Pöydillä on työkaluja vähän sikin sokin. Kaiken kruunaa faksikone. Se tulostaa yhä tietoja toiminnasta, mutta rinnalla on käytössä myös sitä modernimpi järjestelmä, joka tallentaa tiedot sähköiseen muotoon.

”Järjestelmän kautta näemme reaaliajassa sekunnilleen, milloin on pesty ja mitä vaunuja.”

Hallissa on myös muuta uutta tekniikkaa, kuten vaunujen RFID-sirujen avulla oikean pesuohjelman valitseva järjestelmä.

Tältä näyttää pesulan sisällä.­

Kun tilat on tarkastettu ja todettu pesuun sopiviksi, on aika etsiä kuuraukseen kulkeva juna. Matka tuulisen ratapihan poikki näyttää lyhyeltä mutta yllättää pituudellaan. Etäisyyksiä on vaikea hahmottaa, kun kaikki ympärillä on niin suurta.

Horisontissa siintää Tripla ja Pasilan aseman vilske. Menoa riittää ratapihallakin, häly on vain kovin toisenlaista. On kaikenlaista kolinaa, vilkkuvaa valoa ja piippausta. Jostain kuuluu vanhan pelin äänimaisemaa muistuttavaa piipitystä. Äänen lähde on kone, joka varoittaa pian liikkuvista junista.

Pihaa pyöritetään kuin lentokenttää konsanaan. Valvomosta jaellaan lupia liikkumiseen, ja ennen junaan nousua Wellenius on käynyt radiopuhelimen välityksellä jo useita pikaisia keskusteluja.

Kun oikeat likaiset vaunut ovat löytyneet, on vielä odoteltava veturia. Uudet veturit ja pendolinot pestään paikoillaan uudemmassa pesulassa, ja vanhaa pesulaa käytetään lähinnä Intercity-junille. Siellä vaunut viedään pesun läpi vanhalla dieselveturilla.

Likaiset vaunut odottavat puhdistusta Pasilan ratapihalla.­

Punainen puksuttaja lähestyy vaunuja kovan piipityksen säestämänä. Yhä uskollisesti palvelevan veturin kyljessä on kyltti: Lokomo Tampere 1971. Veturi kiinnittyy ensimmäiseen vaunuun, ja vihdoin on aika nousta kyytiin.

”Tervetuloa, VR toivottaa hyvää matkaa”, julistavat näytöt. Tunnelma on vähän kuin oudossa unessa: Vaunussa kaikki näyttää olevan valmiina vastaanottamaan matkustajia, mutta penkkirivit ovat tyhjillään. Ikkunoista ei näy aseman kylttejä, eikä kännykän näytön kirkkautta tarvitse asettaa tappiin asti tarkastajaa varten.

Vanha veturi vie letkaa hitaasti kohti pesulaa. Marraskuun harmaata taivasta vasten ikkunoissa näkyy rapaisia roiskeita.

Pesu tulee tarpeeseen.

Junat pestään pääsääntöisesti parin viikon välein, Wellenius kertoo. Vuodessa pesukoneen läpi kulkee tuhansia vaunuja. Pesupaikka löytyy myös Oulusta, mutta eniten käyttöä on Pasilan koneella.

Puhdistettava juna kulkee hitaasti eteenpäin.­

Oven auetessa ympäröivä harmaus vaihtuu pimeyteen. Vettä ja saippuaa suihkuaa ikkunoihin, sitten vuoron saavat metrien korkuiset harjat. Ropina ja kohina muistuttavat autopesua, kun vaunu liukuu läpi hallin kahden kilometrin tuntivauhtia.

Ulkona tuulee niin että kyltitkin heiluvat, mutta vaunussa keskellä pesua lämpö, verkkainen vauhti ja tasainen taustamelu suorastaan houkuttelevat nokosille.

Ikkunassa kilpaa juoksevien vesipisaroiden lomasta pilkistää oranssia: siellä se muovituoli taas on. Vaunumme on puolivälissä, ja pian ikkunoista alkaakin jo näkyä valoa. Ovella ilmavirta puhaltaa enimmät vesiroiskeet pois. Muutaman minuutin päästä koko juna on jo ulkona hallista. Viiden vaunun mittaisen junan pesu kestää vain viitisen minuuttia.

Vaunun oven auetessa ulkomaailma tuntuu äkkiä vähän kummalliselta. On kuin olisi todella ottanut nokoset junassa, nähnyt unta myrskystä, nukkunut yhä muiden noustessa jo kyydistä ja havahtunut vasta tyhjässä vaunussa varikolla.

Vielä hieman märkä mutta puhdas Intercity lähtee takaisin sinne, mistä se tulikin. Läheisillä raiteilla Allegro odottaa jo pesuvuoroaan.

Ropina ja kohina muistuttavat autopesua.­

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat