Toukokuisena maanantaina Facebookin Kallio-ryhmässä julkaistiin erityinen viesti:
”Moi toveri Kalliolaiset. Mulla on etsintäkuulutus, oon jo vuosia ettiny entistä bestistä Soilea. Sen sukunimi oli Markkanen, lempinimiä oli, esim Huge tai Volvo Markkanen. Jos jollain olis tietoo, mullon jo ikävä vaikka viimeks nähtiin vasta tossa noin 28 vuotta sitten.”
Postauksen lähettäjä oli Skotlannissa asuva Sari Smith.
Alkoi vimmattu kaverin etsintä, jossa kalliolaiset Facebook-käyttäjät olivat mukana.
Sari Smith ja Soile Markkanen-Huuki tapasivat toisensa ensimmäisen kerran yläasteella.
Elettiin 1980-luvun alkua Helsingin Vallilassa. Smith, silloinen Lindqvist, aloitti Mäkelän koulun oppilaana kahdeksasluokkalaisena.
Uudelle luokalle oli vaikea mennä kesken kaiken, sillä vastassa oli tuijottavia tuntemattomia naamoja. Ja sitten, kaikeksi onneksi, siellä oli lämpimästi katsova tyttö.
”Soile oli eka, joka oli ystävällinen ja tuli juttelemaan”, Smith kertoo.
Smithistä ja Markkanen-Huukista tuli parhaat ystävykset saman tien. Koulussa he olivat kuin paita ja peppu, koulukuvassakin he istuvat sylikkäin. Iltaisin ja viikonloppuisin tuli vietettyä aikaa yhdessä, sillä juttua riitti ja toisen kanssa oli hyvä olla.
Useimmiten vapaa-ajalla tyttöjen suuntana oli Helsingin keskusta, sillä kotiolot olivat molemmilla vähän niin ja näin. Joskus tuli juhlittua, joskus lintsattuakin, mutta yhdessä he selvisivät yläasteesta.
”Soile oli mun pelastus. Sen kanssa oli hyvä puhua, sillä hänelle pystyi kertoa kaikki asiat”, Smith sanoo.
””Soile oli mun pelastus.”
Yhdeksännen luokan jälkeen nuorten naisten tiet erkanivat.
Sari Smith meni töihin. Soile Markkanen-Huuki valitsi ammattikoulun.
Elämä vei. Naiset löysivät poikaystävät ja muuttivat paikasta toiseen. Työelämä imaisi, ja sitten oli lasten vuoro.
Välillä naiset soittivat toisilleen, vierailivatkin toistensa luona vielä 1990-luvun alussa. Smith muutti Espooseen, sitten Ruotsiin ja lopulta Skotlantiin.
Jossain vaiheessa tutusta puhelinnumerosta ei enää vastattukaan.
Yhteys oli katkennut.
””Olen käynyt jopa läpi kaikki Soilet Facebookista.”
Nykyään vanha ystävä on suhteellisen helppo löytää Facebookista, ja googlaamalla pääsee monessa tapauksessa pitkälle.
1990-luvun alkuvuosina kadonnutta ystävää ei ollut niin helppo löytää. Ei varsinkaan, jos toinen asui eri maassa.
Sari Smith pohti useita kertoja, mitä vanhalle ystävälle kuuluu. Aina muutaman vuoden välein hän etsi Soilea.
Kului vuosia. Kului vuosikymmeniä.
Internet yleistyi joka kotiin, ja Facebookiin kirjautui yhä useampi henkilö. Sari Smith etsi ja etsi Soilea Facebookista:
”Olen käynyt jopa läpi kaikki Soilet Facebookista. Tuijotin kaikkien Soilien kuvia ja pohdin, voisiko joku olla oikea Soile.”
Mutta Soile Markkanen-Huuki ei palvelussa ollut. Häntä ei vain löytynyt.
Keväällä Smith keksi Facebookin Kallio-kaupunginosaryhmän. Ehkä sitä kautta tärppäisi ja ystävä löytyisi.
Kallio-ryhmässä on lähes 29 000 jäsentä.
Todennäköisesti tuhannet ihmiset näkivät Sari Smithin etsintäkuulutuksen ja reagointejakin siihen tuli yli sata kappaletta.
Eräs postauksen nähnyt Facebook-käyttäjä sattui olemaan Soile Markkanen-Huukin työkaveri. Hän ilmoitti Smithille tuntevansa naisen.
”Se tuntui niin ihmeelliseltä. Soile on minulle suunnilleen kuin joku sarjakuvahahmo, sillä en ole nähnyt häntä melkein 30 vuoteen”, Smith kertoo.
Missä Soile Markkanen-Huuki oikein oli kaikki nämä vuodet viettänyt?
Suomessa.
Markkanen-Huuki, omaa sukuaan Markkanen, muutti peruskoulun jälkeen kotoaan ystäviensä nurkkiin. Myöhemmin löytyi oma koti Kalliosta, poikaystäväkin tuli rinnalle. Pariskunnalle syntyi lapsia, ja perhe-elämä vei.
Vuosien varrella Markkanen-Huuki pohti, mitä Sarille kuului. Olisipa mukava taas tavata ja jutella oikein kunnolla.
Aina toisinaan Markkanen-Huuki avasi Fonectan, ja selvitteli Sari Lindqvistin yhteystietoja. Oikeaa Saria ei kuitenkaan tullut vastaan.
Markkanen-Huuki muutti Keravalle. Viime aikoina hänen elämänsä on ollut poikkeustilassa, sillä koronapandemian takia työt Helsingin kaupunginteatterissa ovat tauolla.
””Olin, että herranjumala, ei voi olla totta.”
Tällä viikolla Markkanen-Huuki sai työkaveriltaan viestin: Sari etsii Soilea Facebookissa.
”Olin, että herranjumala, ei voi olla totta. Itkuhan siinä tuli”, Soile Markkanen-Huuki kertoo.
Sitten sähköpostiin tupsahti viesti Sari Smithiltä. Ensimmäiset rivit olivat silkkaa ällistystä ja onnea.
”Nyt olemme lähetelleet sähköposteja. En ole vielä kauheasti ehtinyt kertoa itsestäni, tämä on niin tuore juttu”, Markkanen-Huuki kertoo.
Sitä hän toivoo, että vanhan ystävän voisi vielä tavata. Ehkä Sari Smith tulisi Suomeen vierailulle.
”Mulla on niin hirveästi asiaa elämästäni.”