"Aivan pöyristyttävää" – Kuvanveistäjä tyrmistyi tavasta, miten Helsinki kohtelee hänen valtavaa teostaan - Helsinki | HS.fi

"Aivan pöyristyttävää" – Kuvanveistäjä tyrmistyi tavasta, miten Helsinki kohtelee hänen valtavaa teostaan

”En ole varma, haluanko enää sitä takaisin siihen”, sanoo kuvanveistäjä Martti Aiha Rumba-veistoksestaan. Teos paljastettiin Ruoholahdessa vuonna 1992, mutta se siirrettiin vuosi sitten varastoon rakennustöiden takia.

Ruoholahdessa Rumba-veistoksen paikalla ovat meneillään toimistorakennuksen ja parkkihallin perustustyöt kallion räjäytyksineen.

24.11. 7:00 | Päivitetty 24.11. 8:58

”Helsingin kaupunkisuunnittelijat ovat tehneet ratkaisut omin päin. Mielipidettäni veistoksen ympäristön materiaaleista tai liikennesuunnitelmasta ei ole haluttu kuunnella”, kuvanveistäjä Martti Aiha sanoo.

Hän puhuu Rumba-veistoksestaan, joka seisoi Helsingin Ruoholahdessa vuodesta 1992 lähtien. Veistos on alueen rakennustöiden takia ollut vuoden päivät siirrettynä varastoon.

Osana koko Länsisataman kaupunginosan käsittävää myllerrystä entisestä teollisuus- ja satama-alueesta on tullut asumisen, palvelujen ja toimistojen alue. Nyt rakennusyhtiö NCC toteuttaa Rumban naapuriin We Land -nimistä toimistorakennusta ja maanalaisia pysäköintitiloja, ja myös liikenteen järjestelyt ovat menossa uusiksi.

Kun rakennustyöt valmistuvat, Rumban on määrä palata kunnostettuna takaisin omalle paikalleen. Mutta kuvanveistäjällä on sanansa sanottavanaan:

”En ole varma, haluanko enää sitä takaisin siihen.”

Martti Aiha on suivaantunut tavasta, jolla Helsingin kaupunki on suunnitellut aluetta häntä kuuntelematta. Kaupungin liikennesuunnittelijat ja katuosasto eivät ole ymmärtäneet Rumba-veistoksen vuoropuhelua ympäristönsä kanssa, hän kokee.

”Olen myös ollut useasti yhteydessä Helsingin kaupungin taidemuseoon, joka vastaa julkisista teoksista. En ole saanut sieltä minkäänlaista tukea huoleeni Rumban ympäristön suunnittelusta”, Aiha sanoo.

”Pari viikkoa sitten kuulin, että paikka on virallisestikin nimetty Rumbanaukioksi. Sekin päätös on tehty ilman, että minulta on kysytty mitään, vaikka minulla on tekijänoikeus myös nimeen. Nyt kumminkin tuntuu siltä, että nimeksi voisi laittaa vaikka Humppa-aukio, ja kaupunki voisi hankkia siihen nimeä vastaavan teoksen.”

Ohikulkija tarjosi mittakaavan Rumba-veistokselle vuonna 2008.

Alumiininen, mustaksi maalattu ja 16 metriä korkea Rumba on ympäristössään paitsi muotokieleltään myös kooltaan vaikuttava teos, joka tuskin jää ohikulkijoilta huomaamatta. Myös aika on kohdellut Rumbaa hyvin.

”Käsittääkseni se on alusta pitäen ollut aika pidetty. Sikäli olisi harmi, jos se ei enää palaisi”, Aiha sanoo.

Rumba valmistui alun perin Alkon 60-vuotisjuhlavuodeksi 1992, ja se sijoitettiin yhtiön silloisten pääkonttorin ja tuotantolaitosten läheisyyteen Salmisaareen. Aiha voitti teoksesta järjestetyn suunnittelukilpailun vuonna 1990, ja Alko lahjoitti teoksen Helsingin kaupungille.

Kaupungin julkisista veistoksista vastaa Helsingin kaupungin taidemuseo (HAM). Museon julkisten veistosten yksikön päällikkö Taru Tappola toteaa, että taiteilijalla on veistokseensa tekijänoikeus, mutta veistoksen ympäristöä hallitsevat toiset lainalaisuudet.

”Itse teosta ei koskaan saa muuttaa, mutta sen ympäristössä myös kaupungin tarpeet pitää ottaa huomioon. Kaupunkitila on monien intressien risteyskohta, eikä julkisen taiteen kohdalla voi ajatella, ettei ympäristö koskaan muutu”, Tappola sanoo.

Tappolan mukaan kaupunkisuunnittelussa voidaan joutua tekemään ratkaisuja, jotka eivät ole ihanteellisia kaikkien kannalta.

”Ympäristö on aina muutokselle altis. On tapauskohtaista, mitä katsotaan kuuluvan teokseen. Esimerkiksi katutila ei ole kiinteä osa teosta.”

Juuri tässä Rumba-teoksen tekijän ja sen omistajan näkemykset tuntuvat törmäävän.

”Ympäristö on aina osa taideteosta”, Aiha sanoo.

Kun hän sai kaksi vuotta sitten tietää, että teos puretaan, varastoidaan, kunnostetaan ja palautetaan aikanaan paikalleen, hän katsoi tilanteen olevan suotuisa ja avoin vaikuttaa Rumban ympäristön suunnitteluun.

”Mitään ei kumminkaan kuulunut, vaan minulle lähetettiin jo tehdyt suunnitelmat, joihin en ollut tyytyväinen”, Aiha sanoo.

”Puolitoista vuotta sitten alueen kaavoittaja otti vihdoin minuun yhteyttä ja tiedusteli, josko voisin yhdessä arkkitehtitoimisto JKMM:n kanssa miettiä Rumban ympäristöä tavalla, joka palvelisi myös tulevaa uudisrakennusta. Näin teimme ja saimme mielestämme aikaan vaihtoehtoisen ratkaisun, joka olisi myös alueen pyöräliikenteen kannalta toimiva.”

Aiha kertoo heidän esitelleen suunnitelmansa. Hänen mukaansa kävi kuitenkin ilmi, että kaupunki oli jo lyönyt lukkoon omat suunnitelmansa.

”Tuli pelkkää ja jyrkkää ei-ei-ei:tä.”

Aiha sanoo, ettei häntä ei harmita alueen rakentaminen – päinvastoin – vaan se, miten teoksen ja ympäristön vuoropuhelua ei ole kuunneltu. Kaupungin suunnitelmassa pyörätie menee veistoksen ja tulevan talon välistä, missä on kohtalaisen vähän tilaa ja mikä poistaa aukiolta torimaisen ilmeen. Samalla pyöräparkki on sijoitettu melkein teoksen alle, hän harmittelee.

”Muutenkaan suunnitelmassa ei ole ymmärretty, miten taideteos istutetaan ympäristöönsä ja mitä vaikutuksia sillä on teokseen”, hän sanoo.

”Näyttää siltä, että Helsingin kaupungilla ei ole kykyä keskusteluun tai yhteisöllisyyteen, vaikka se kovasti eri yhteyksissä mainostaa sitä. Ympäristöestetiikka ei tunnu kuuluvan kaupungin agendaan, vaan kaupunkia suunnitellaan liikenne- ja muiden insinöörien ehdoin.”

Havainnekuvassa rakenteilla olevasta We Land -toimistorakennuksesta Rumba-veistos asettuu uudisrakennuksen edustalle.

Projektinjohtaja Tuomo Sipilä vastaa Länsisataman kaupunginosan aluerakentamisesta. Hän on Helsingin kaupunginkanslian toimeenpaneva ääni muun muassa Jätkäsaaressa, Hernesaaressa ja Ruoholahdessa. Ääni kuulostaa puhelimessa toiveikkaalta sovun saamiseksi Rumban ympärille kehkeytyneeseen kiistaan.

Sipilä aloitti tehtävässään vasta vuoden 2021 alussa.

”Ymmärtääkseni hän [Aiha] kokee, ettei häntä ole osallistettu riittävästi. Siitä johtuu varmaan se isoin harmistus”, Sipilä sanoo.

Hän toivoo, että asia etenisi niin, että kaikki osapuolet ymmärtävät syyt, miksi alueen ratkaisut ovat olleet sellaisia kuin ovat ja miksi Rumban ympäristössä tehdään niin kuin tehdään.

”Tämä on klassinen tilanne, joka syntyy, kun kaupunki muuttuu. Se aluehan on ollut aika kuollut. Nyt sinne tulee elämää ja vilinää. Rumbakin saa ympärilleen ihmisiä ja elämää, mikä mahdollistaa sen, että taide pääsee esiin entistä paremmin.”

Lue lisää: ”Kuolettavan äänetöntä” – Ruoholahti oli pitkään perheellisten paratiisi, kunnes yhteisöllisyys hiipui ja kerhotilat alkoivat rapistua

Toimistorakennuksen edustalle on suunniteltu terassia, ja toinen terassi sijoittuisi Rumbanaukiolla lähemmäs itse teosta. Terassien väliin on suunniteltu pyörätietä, mikä ei Aihan mielestä ole Rumban kokemiselle eduksi.

”Olemme pikemmin miettineet, onko terassit halkova pyörätie riski, kun siinä kuljeskelee ihmisiä. Mutta tämä on esimerkiksi Keski-Euroopassa ihan tavallinen ratkaisu”, Sipilä sanoo.

”Ja hyvinhän se järjestely toimii Birgitta-kahvilankin ympäristössä, jossa on terassi, pyörätie ja rantatie.”

Birgitta on Hernesaaren itäpäässä sijaitseva kesäkahvila.

Kallion räjäytykset ovat edenneet suunnilleen Rumba-veistoksen kohdalle Ruoholahdessa.

Kysymykset taiteilijan kuuntelemisesta ja siitä, kuinka julkista teosta kohdellaan ja arvostetaan kaupunkisuunnittelussa, ovat Aihalle paitsi Rumbaa koskevia myös yleisemmin periaatteellisia.

”Esimerkiksi se Kauhasen talvisodan muistomerkki... Sehän on keskellä parkkipaikkaa!”

Viime vuonna 2020 kuolleen kuvanveistäjä Pekka Kauhasen Valon tuoja paljastettiin Kasarmitorilla Helsingissä vuonna 2017.

”Harmittaa yleisesti, miten kaupungilla toimitaan. Tämä on aivan pöyristyttävää, ei näin varmaan toimita missään muualla kuin Helsingissä.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat