Softicin perhe havahtui, että Suomessa myydään paljon kauppojen muovipussileipää – Seurauksena syntyi leipomo, jonka nimeen kätkeytyy lempeä tarina - Helsinki | HS.fi

Softicin perhe havahtui, että Suomessa myydään paljon kauppojen muovi­pussi­leipää – Seurauksena syntyi leipomo, jonka nimeen kätkeytyy lempeä tarina

Helsinginkadulla pian kolme vuotta toimineessa leipomo-kahvilassa saa bosnialaisia ja balkanilaisia herkkuja. Ervin Softic halusi tuoda vanhempiensa synnyinseudun makuja suomalaisille.

Leipomo-kahvilayrittäjä Ervin Softic (vas.) on saanut yrittäjyyden mallia isältään Ermin Softicilta, joka istuu seinän vieressä pöydässä.

5.1. 11:23

Kun Ervin Softic oli lapsi, hän heräsi kotona Kontulassa lähes joka aamu tuoreen leivän tai pullan tuoksuun.

Meli-äiti leipoi perinteisiä bosnialaisia ja balkanilaisia leipomuksia. Hän oli tullut Jugoslavian sodan takia Helsinkiin vuonna 1997 ja hänen miehensä Ermin Softic kaksi vuotta aiemmin.

Softicit olivat asuneet Zenican kaupungissa, 70 kilometriä pohjoiseen Bosnia ja Hertsegovinan pääkaupungista Sarajevosta. Ervin Softic ja hänen pikkuveljensä ovat paljasjalkaisia helsinkiläisiä. Ervin Softic asuu nykyään vaimonsa kanssa Puotilassa, ja heille on syntymässä ensimmäinen lapsi puolen vuoden kuluttua.

Nyt 23-vuotiaana Ervin Softic on leipomo-kahvilayrittäjä Helsinginkadulla. Kahvilan nimi on, kuinkas muutenkaan, Meli Cafe & Bakery.

”Aina kun meidän tuttavamme puhuvat äidistäni Melistä, heille tulee mieleen leipominen tai ruoka. Äiti toivottaa vieraat tervetulleeksi aina ruoalla.”

Kahvilan nimen ”esikuva” Meli Softic ja hänen miehensä Ermin Softic ovat kahvilassa auttamassa, kun poika on haastateltavana.

Ervin Softicin vanhemmat Meli ja Ermin Softic tulivat Suomeen Bosnian sodan takia 1990-luvulla. He asuvat edelleen Kontulassa.

Äidin ansiosta Ervin Softic osaa antaa arvon tuoreelle leivälle, ja isä on ollut esimerkkinä yrittäjyydestä. Hän oli jo entisen Jugoslavian aikana torikauppiaana. Suomessa hän on toiminut yrittäjänä muun muassa siivousalalla.

”Olin lapsena katsomassa vieressä, miten isä puhui asiakkaille, miten isä myi tuotetta tai teki sopimuksia.”

Isä tuki heti poikaansa, kun tämä kertoi yritysideastaan. Ervin Softic kiittää myös opinahjonsa (Business College Helsinki) opettajaa, joka kannusti, kun hän kertoi haaveestaan perustaa leipomo-kahvila.

Tutun kautta Softicit saivat yritykselle Helsinginkadulta liiketilan, jossa oli aiemmin ollut baari. Tila oli perusteellisen remontin tarpeessa mutta hyvällä paikalla melkein Harjutoria vastapäätä.

”1. kesäkuuta 2018 minut ylennettiin alikersantiksi, ja samana päivänä sain vahvistuksen tästä liiketilasta.”

Bosniassa tuoretta leipää ja pullaa on myytävänä joka kadun kulmassa. Softicin mielestä on täysin eri asia saada rapeakuorista samana aamuna leivottua pehmeää leipää kuin ostaa kaupasta muovipussileipää.

”Helsingissä leipomo-kahvilakulttuuri on vähän kuollut. Se on ikävää, kun ajattelee, miten laadukkaat raaka-aineet täällä on. Ihailen Kanniston ja Eromangan leipomo-kahviloita yli kaiken, siihen yritän päästä.”

Kun hän avasi kahvilansa vajaat kolme vuotta sitten, hän myös leipoi itse. Nyt palkkalistoilla on leipuri Almir Tuce, joka on kartuttanut ammattitaitoaan muun muassa Italiassa. Hän on syntynyt Kosovossa ja tietää oikean koostumuksen perinteisille vaaleille lepina- ja kifla-leiville ja koko Balkanilla suositulle buhla-pullalle.

Leipurin lisäksi kahvilassa on kaksi palkattua työntekijää.

Kahvilan lounaalla tarjotaan muun muassa balkanilaista gulassia ja papukeittoa. Balkanin tuotteiden lisäksi kahvilassa on suomalaiseen makuun tutumpia herkkuja, kuten mustikkapiirakkaa, berliininmunkkeja sekä tummaa leipää ja sekaleipää.

Balkanilaista buhla-pullaa. Pullan sisällä on hilloyllätys.

Asiakkaat ovat löytäneet paikan. Joulukuisena torstaiaamuna ovi käy taas tiuhaan.

”Haluan, että asiakkaillemme tulee rento olo. Tarjoilemme pöytään, haluamme silläkin näyttää, että meillä on kunnioitus asiakkaitamme kohtaan.”

Softic tulee iloiseksi, kun hän näkee, että myös pikkulapset käyvät hakemassa itselleen leivän tai tuoreen pullan aivan kuten hänen Meli-äitinsä on kertonut tehneensä lapsena Bosniassa.

Meli Cafe & Bakery sijaitsee Helsinginkadulla, Harjutorin läheisyydessä.

”Tuossa pöydässä istuva mies käy täällä joka päivä ostamassa kahvin ja croissantin. Jos jotakin vakioasiakasta ei ole näkynyt muutamaan päivään, huolestumme, että mitä hänelle on sattunut.”

Softicin mukaan samalla tavalla asiakkaat kyselivät heiltä, että onhan kaikki kunnossa, kun kahvila oli taannoin muutaman päivän kiinni.

”Ihmiset ovat kutsuneet meitä Kallion sydämeksikin.”

Päivän päätteeksi Meli-kahvilan myymättä jääneet tuotteet viedään hyväntekeväisyyteen.

”Äiti opetti minulle jo lapsena, että ruokaa ei heitetä pois. Olemme muslimitaustaisia, joten annamme leivät hyväntekeväisyyteen perheille, jotka niitä tarvitsevat.”

Ervin Softic kertoo, että hänen vanhempiensa kotiseudulla Bosniassa tuoretta leipää myydään joka kadun kulmassa. Hän haluaakin tarjota asiakkaille tuoreen leivän elämyksen kaupan muovipussileivän sijaan.

Softic on kiitollinen, että on saanut opiskella ja toteuttaa unelmansa Suomessa. Hän vertaa tilannetta vanhempiensa synnyinmaahan, josta nuoria muuttaa koko ajan ulkomaille.

”Bosniassa ei anneta nuorille tulevaisuuden mahdollisuuksia, ellet ole poliitikon sukulainen. Suoraan sanottuna Bosnia on korruptoitunut maa. Siksi vanhempani ovat opettaneet minua, että minun pitää kunnioittaa Suomea, josta olen saanut kaiken.”

Softic vertaa Suomea Jugoslaviaan ennen sen hajoamista.

”Jugoslavia oli kommunistinen valtio, mutta ihmiset saivat käydä hyvää koulua, lääkäriin pääsi, ja he pääsivät matkustamaan vahvalla passilla.”

Softicilla on kotona Jugoslavian presidentin Titon pöytäpatsas.

”Olen saanut sen isoisältäni, joka kertoi minulle Jugoslavian ajoista. Kunnioitan sitä, mistä juureni ovat.”

Ermin Softic näyttää, minkälaista lepina-leipä on koostumukseltaan.

Ilmapiiri Bosnia ja Hertsegovinassa on taas kiristynyt, ja Softic kertoo seuraavansa uutisista tilanteen kehittymistä joka päivä.

”Kyllä minua vähän pelottaa. Bosniassa asuvat sukulaiseni ovat jo käyneet kerran sodan läpi. Ei heidän kyllä enää tarvitse toista kertaa sitä kokea. En usko, että nyt on tulossa Bosnian sodan kaltaista tilannetta, mutta ehkä jokin vallankaappauksen yritys on mahdollinen.”

Softicin kahvilassa käy yhtä lailla Suomessa asuvia serbejä, Kosovon albaaneja, makedonialaisia kuin bosniakkeja.

”Suomessa olemme veljeksiä ja sisaruksia, kuten aikanaan Jugoslaviassa sanottiin.”

Yhteisestä historiasta kertoo myös ruokaperinne.

”Eräälle makedonialaiselle miehelle annan aina kifla-leivän. Hän sanoo, että nyt teit minut taas seitsemänvuotiaaksi, kun hän sai lapsuudesta tuttua leipää.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat