Lohduttomaan huumeriippuvuuteen ajautunut Kim teki asioita, joiden ajatteleminenkin hävettää – Nyt Kim kertoo, miten poliitikot olisivat voineet auttaa - Helsinki | HS.fi

Lohduttomaan huumeriippuvuuteen ajautunut Kim teki asioita, joiden ajatteleminenkin hävettää – Nyt Kim kertoo, miten poliitikot olisivat voineet auttaa

Pitäisikö huumeidenkäyttäjille järjestää tiloja turvalliseen piikitykseen? Suuri osa tutkijoista, päihdetyöntekijöistä ja huumeriippuvaisista pitää ideaa käyttöhuoneista hyvänä, mutta aluevaalien ehdokkaiden kannat jakautuvat.

28-vuotias Kim ei esiinny Helsingin Sanomissa sukunimellään tai kasvoillaan, sillä edes kaikki hänen sukulaisensa eivät tiedä hänen rajusta taustastaan.

8.1. 2:00 | Päivitetty 8.1. 6:37

Myyrmäen juna-aseman vieressä Vantaalla sijaitsee paikka, joka on tarkoitettu suonensisäisesti huumeita käyttäville ihmisille.

Paikan nimi on Vinkkari. Vantaan kaupungin ylläpitämässä Vinkkarissa saa asioida nimettömästi ja palvelu on maksutonta. Apua saa monenlaisiin huoliin.

Asiakasvirta on arki-iltapäivänä tasaista. Palvelupisteellä jaetaan muun muassa puhtaita huumeruiskuja, ehkäisyvälineitä, A- ja B-hepatiittirokotuksia sekä tiettyinä aikoina myös koronarokotuksia. Lisäksi Vinkkarissa on mahdollisuus käydä hepatiitti- ja hiv-testeissä.

Työntekijät ovat sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia. Mutta heidän lisäkseen aulassa seisoskelee siilitukkainen nuori mies, jonka rinnassa roikkuu nimilappu.

Lapussa lukee: ”Kim, kokemusasiantuntija”. Hänen työnsä on kertoa oman kokemuksensa kautta asiakkaille siitä, miten huumeriippuvuuden voi kukistaa.

Myyrmäen Vinkkarissa jaetaan huumeidenkäyttäjille ehkäisy- ja käyttövälineitä.

Vinkkarin kaltaiset terveysneuvonta- ja neulanvaihtopisteet ovat yleisiä Suomen suurissa kaupungeissa.

Niiden perusajatus perustuu huumehaittojen vähentämiseen: enää ei uskota siihen, että huumeongelmat voisi poistaa Suomesta kokonaan, joten on keskityttävä siihen, mitä tilanteen parantamiseksi voidaan tehdä.

Nykyiset keinot huumehaittojen vähentämiseksi nähdään kuitenkin jo liian tehottomina. Huumekuolemat ja -ongelmat lisääntyvät Suomessa jatkuvasti.

Riippuvuusasiantuntijoiden keskuudessa ajatellaan laajasti, että Suomen lainsäädäntöön pitäisi tehdä muutos, joka sallisi huumeiden käytön valvotusti käyttöhuoneissa. Tällä hetkellä laki on yksiselitteinen: huumeita ei saa käyttää missään – Vinkkarissakaan.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on ilmoittanut viralliseksi kannakseen, että huumausaineiden käyttörangaistuksista tulisi luopua. Se mahdollistaisi myös käyttöhuoneet.

”Tämän alan asiantuntijoiden vahva kanta on, että käyttöhuoneita kannattaisi lähteä suunnitellusti kokeilemaan”, sanoo THL:n tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen HS:lle puhelimitse.

Käyttöhuoneiden positiivisesta vaikutuksesta huumehaittojen vähentymiseen on laajaa kansainvälistä tutkimusnäyttöä.

Professorin näkemyksen kenttätasolta vahvistaa Myyrmäen Vinkkarissa työskentelevä vastaava sairaanhoitaja Ulla Seppänen-Lång.

”Kun tätä työtä joka päivä tekee, asiasta ei oikein voi olla eri mieltä.”

Seppänen-Långin mukaan hänen työnsä helpottuisi käyttöhuoneiden myötä. Käyttöhuoneissa tavoittaisi myös sellaisia käyttäjiä, joita ei muuten tavoiteta. Lisäksi mahdollisia yliannostuksia voisi hoitaa nopeammin, ja huumausaineiden turvallisuutta voisi testata. Myös luottamuksen rakentaminen käyttäjiin voisi helpottua.

Lue lisää: HS:n laaja erikoisartikkeli Helsingin katujen huumeidenkäyttäjistä

Vastaava sairaanhoitaja Ulla Seppänen-Lång sanoo, että valvotut huumeidenkäyttöhuoneet olisivat vantaalaisten etu.

Jotta käyttöhuonekysymystä voi ymmärtää, on hyvä luoda katsaus siihen, millaiseen tilanteeseen vakava huumeriippuvuus ihmisen ajaa.

Siitä osaa kertoa Vinkkarissa päivystävä kokemusasiantuntija Kim.

Kim löysi ensirakkautensa yläasteella. Ensirakkaus oli alkoholi. Jo 13-vuotiaana hän alkoi juoda kännejä aina, kun pystyi. 14-vuotiaana mukaan tuli hiljalleen kannabis.

Kim kasvoi ”hyvässä ja rakastavassa perheessä”, eikä perhepiirissä ollut esimerkiksi päihteiden tai väkivallan kanssa ongelmia. Taloudellinen tilannekin oli varsin hyvä. Silti sattuma johdatti Kimin väärän polun alkupäähän.

Kim vaikutti jo nuorena olleen sellainen ihminen, jolla oli vahva taipumus riippuvuuksiin. Miedoimpien päihteiden rinnalle ilmestyivät jo varhain rauhoittavat lääkkeet, mutta kulissit pysyivät pystyssä. Koulu meni itse asiassa hyvin, ja hän muutti Kymenlaaksosta Helsinkiin lukioon.

Lukion toisella luokalla Kim erkaantui muista opiskelijoista. Juominen kiihtyi täysi-ikäistymisen myötä. Sitä tapahtui kavereiden kanssa mutta myös yksin kotona.

Kim valmistui kuitenkin ylioppilaaksi ja lähti armeijaankin. Jatko-opiskelupaikka löytyi ruotsinkielisestä kauppakorkeakoulusta Hankenista. Sitten yhdessä illanvietossa kaverit tarjosivat amfetamiinia. Hetken päästä käytössä olivat myös kokaiini ja mdma eli ekstaasi.

”Tuntui, että se oli jotain, mitä elämästäni puuttui”, Kim sanoo.

Kim ajautui nopeasti sivuun yhteiskunnan avun piiristä. Koulu keskeytyi. Häntä ei enää niin vain tavoitettu, huumeiden käyttö nousi elämän keskiöön.

”Se oli lopun alkua.”

Sunnuntaina 23. tammikuuta Suomessa järjestetään historian ensimmäiset aluevaalit. Vaaleissa valitaan valtuutetut, jotka päättävät miten sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen palveluiden rahoitusta omalla alueella käytetään.

Yksi kysymys vaaleissa on se, miten huumeidenkäyttäjien palveluita alueellisesti kehitetään. Toinen kysymys on se, miten käyttöhuoneisiin suhtauduttaisiin, jos niitä jonain päivänä Suomeen saisi perustaa.

Helsingin Sanomien vaalikoneessa ehdokkailta kysyttiin, pitäisikö heidän hyvinvointialueelleen perustaa huumeiden käyttöhuone, jos laki sellaisen sallisi.

Kun vastauksia tarkastellaan esimerkiksi Vantaan ja Keravan hyvinvointialueelta, ne näyttävät jakaantuvat. Käyttöhuoneita melko vahvasti kannattavat vasemmistoliitto, Rkp ja vihreät. Tiukimmin niitä vastaan asettuvat perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit. Loput puolueista asettuvat varsin neutraalille alueelle.

Perustelut ovat tuttuja. Kannattajat vetoavat asiantuntija-arvioihin ja siihen, että muualla Euroopassa ja Pohjoismaissakin käyttöhuoneista on hyviä kokemuksia. Käyttöhuoneet tutkitusti vähentävät huumeiden käytön haittoja.

Lue lisää: Juha-Pekka Pääskysaari käytti joka päivä heroiinia mutta pääsi kuiville – Nyt hän toivoo, että Helsinki ottaa mallia Kööpenhaminan käyttöhuoneista

Vastustajat uskovat omien päättelyketjujensa tuloksena käyttöhuoneiden luovan huumeidenkäyttöön uusia verkostoja ja pahimmassa tapauksessa kiihdyttävän huumeiden käyttöä. Laajasti myös uskotaan huumeiden osittaisen laillistamisen lähettävän ”väärän signaalin”. Lisäksi esiin nostetaan paljon sitä, että tuskin kukaan haluaisi oman kotinsa viereen käyttöhuonetta.

THL:n tutkimusprofessori Hakkarainen tuntee suomalaisen huumekeskustelun. Hän moittii keskustelua osin ”naiiviksi ja poteroituneeksi”.

Hakkarainen sanoo, että käyttöhuonekysymyksessä on mielenkiintoinen jakolinja paikallisuuden ja valtakunnallisuuden välillä. Usein paikallisesti käyttöhuoneita kannatetaan enemmän kuin valtakunnallisesti.

”Se johtunee siitä, että suurissa kaupungeissa käytetään eniten huumeita ja haitat ovat näkyvimpiä. Sitten eduskunnassa on paljon päättäjiä maaseudulta, ja siellä huumekysymys näyttäytyy kovin toisenlaisena”, Hakkarainen sanoo.

Maailmallakin käyttöhuoneita on perustettu nimenomaan paikallisten aloitteiden käynnistäminä. Tämän vuoksi aluevaalit voivat olla yllättävän merkittävä tekijä käyttöhuoneiden kehityksessä, vaikka aluevaltuustoissa ei lainsäädäntövaltaa olekaan, Hakkarainen arvelee. Professori uskoo, että lakimuutos saadaan aikaan ennemmin tai myöhemmin.

Naiiviksi ja poteroituneeksi Hakkarainen sanoo keskustelua siksi, että mihinkään huumepolitiikan muutoksiin ei tunnuta olevan valmiita. Usein vedotaan juuri huumeiden laittomuuteen, eikä kehitystyötä siksi tehdä. Hakkaraisen mielestä varsinkin kansanedustajien tulisi ajatella asiaa laajemmin ja tutustua tutkimustuloksiin sekä käyttäjien elämätilanteisiin.

Kansalaisten mielipide vaikuttaa kuitenkin olevan muuttumassa. Vuonna 2018 THL:n tekemän selvityksen mukaan puolet suomalaisista oli valmiita hyväksymään käyttöhuoneet.

”Nyt kun faktapohjainen keskustelu on lisääntynyt, uskon mielipiteen kääntyneen vielä lisää”, Hakkarainen sanoo.

Merkittävin aloite käyttöhuoneiden puolesta tehtiin vuonna 2019 Helsingin kaupunginhallituksessa. Kaupunginhallitus teki valtioneuvostolle lainsäädäntöaloitteen ja esitti huumeiden käyttöhuoneen kokeilun oikeuttavan erillislain säätämistä.

Johtavat helsinkiläiset poliitikot näkivät siis tärkeäksi, että uusi keino huumehaittojen ehkäisemisessä voitaisiin ottaa käyttöön pääkaupungissa, jossa huumeongelmat tulevat lähes jokaisen kaupunkilaisen silmille.

Helsinkiläinen kansanedustaja Veronika Honkasalo (vas) teki joulukuussa 2021 vielä valtioneuvostolle kirjallisen kysymyksen huumeiden käyttöhuoneiden käyttöönotosta Helsingissä.

Vaikka kirjallisen kysymyksen allekirjoittivat Honkasalon lisäksi useat kansanedustajat yli puoluerajojen, laajasti eduskunnassa käyttöhuoneille ei ole kuitenkaan lämmetty. Vasta-argumentit ovat tuttuja: osittainenkin laillistaminen lähettäisi väärän signaalin yhteiskunnan suhtautumisesta huumeisiin.

Tutkimusprofessori Hakkarainen ei usko väärään signaaliin lakimuutoksen kohdalla. Hän ei myöskään usko, että tavalliset kansalaiset haluaisivat mennä käyttöhuoneisiin kokeilemaan kovia huumeita. Se tilanne, jossa käyttöhuoneiden asiakasryhmä elää, ei ole kenenkään tavoitteena. Hänestä kyse on siitä, miten asiasta viestittäisiin.

”Pelkkä lakimuutos jättäisi toki tulkinnan avoimeksi. Muutos pitäisi viestiä ja viedä läpi hyvin suunnitellusti ja harkitusti.”

Jos lakimuutos tehtäisiin, Hakkaraisen mukaan huomiota pitäisi kiinnittää viestinnän lisäksi moniin muihinkin seikkoihin. Esimerkiksi käyttöhuoneiden sijainnit, työntekijöiden vastuut, käyttörikosten rangaistukset ja aukioloajat ovat hankalia kysymyksiä.

”Kannattaisi käyttöhuoneita ainakin kokeilla”, Hakkarainen sanoo.

Hän uskoo, että pilottilaista olisi hyötyä sekä kurjassa tilanteessa oleville käyttäjille että kaupunkiympäristön viihtyvyydelle ja turvallisuudelle.

Kim työskentelee nykyisin kokemusasiantuntijana. ”Jos yhtäkin ihmistä voin auttaa, se on todella hieno juttu”, hän sanoo.

Kim sukelsi nopeasti syvälle kovien huumeiden maailmaan. Pohjakosketukseen ei mennyt kauaa, mutta aikaa pohjalla kului vuosia.

Rahat loppuivat, ja rahaa huumeisiin piti hankkia pikavipeillä. Kun pikavippejä ei enää saanut, hän hankki rahaa rikosten keinoin. Se hävettää Kimiä, eikä hän halua kertoa aiheesta lisää.

”Kun piti satuttaa muita, en pitänyt enää itsestäni.”

Velat kasvoivat hallitsemattomaksi, ja asunto oli lähteä alta. Kimistä tuli itsetuhoinen. Aineista ei päässyt eroon, aina tuli uusi retkahdus.

Kimin onni oli kuitenkin hänen läheinen perheensä. Sitä onnea kaikilla ei ole. Kimin äiti puhui pojalleen sinnikkäästi hoidon puolesta. Lopulta eräänä päivänä Kim suostui menemään vertaistukiryhmään.

”Olin skeptinen, mutta menin. Olin niin kyllästynyt huume-elämään”, Kim kertoo.

Vertaisryhmässä Kim kuuli ensi kertaa lohduttavia tarinoita. Häntäkin vaikeammasta tilanteesta oli noustu. Joillakin oli jopa työ, terve parisuhde ja unelmia. Rikkinäisiä ihmissuhteita oli pystytty korjaamaan, ja yhteiskuntaan oli voitu palata.

Vertaisten kokemukset johtivat muutaman takaiskun jälkeen siihen, että Kim pääsi kuiville. 16. syyskuuta 2020 oli Kimin ensimmäinen ”puhdas päivä”.

Nyt Kim pysyttelee avun piirissä ja toimii itsekin kokemusasiantuntijana huumeidenkäyttäjien hyödyksi. Hän etenee päivä kerrallaan. Työstään hän saa palkkaa, jolla kymmenientuhansien eurojen ulosottovelkoja voi maksaa pois.

Kim kertoo olevansa vakuuttunut siitä, että käyttöhuoneet olisivat johdattaneet hänet avun piiriin aikaisemmin. Hän sulkeutui laittomien huumeiden parissa yksinäisyyteen.

”En tiennyt mistään avusta mitään. Käsitykseni vertaisryhmistäkin perustui lähinnä leffoihin.”

Kim kannattaa käyttöhuoneita myös siksi, ettei ihmisten tarvitsisi käyttää huumeita ”vihreissä vessoissa ja pusikoissa”. Sitä elämää kukaan ei halua elää, kokemusasiantuntija Kim sanoo.

”Käyttöhuoneessa elämä olisi edes ihmisarvoisempaa.”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat