Johanna Nyyssönen ja Kai Mielty ovat tyytyväisiä Ananastalon asukkaita. Nyyssönen muutti taloon vuonna 2020, Mielty vuonna 2016.

Yksinäinen Ananastalo

Keskellä Koskelan varikkoaluetta sijaitsee keltainen asuinkerrostalo, jonka asukkaaksi pääsevät ainoastaan harvat ja valitut.


11.5. 7:00 | Päivitetty 11.5. 8:08

Koskelan varikkoalueen sisällä, tiukasti aitojen takana, törröttää keltaiseksi maalattu talo.

Ilmasta katsottuna viipaleen mallista taloa on jossain vaiheessa alettu kutsua Ananastaloksi.

Ananastalo nököttää keskellä varikkoaluetta ilmakuvassa vuodelta 1970.

Talossa on seitsemän kerrosta, se on kaarevan muotoinen ja sen sisälle on asiaa vain harvoilla ja valituilla.

Talon asukkaille on nimittäin yksi tärkeä ehto: heidän tulee työskennellä Pääkaupunkiseudun kaupunkiliikenne oy:ssä eli entisellä Helsingin kaupungin liikenneliikelaitoksella (HKL).

Nyt Ananastalon pihalla odottavat asukkaat Johanna Nyyssönen ja Kai Mielty, jotka ovat lupautuneet oppaiksi. Teknisenä isännöitsijänä työskentelevä Nyyssönen on asunut Ananastalossa parisen vuotta. Metrojunankuljettajan toimiva Mielty muutti taloon vuonna 2016.

Kun Koskelan varikkoaluetta alettiin suunnitella vuonna 1949, sitä varten oli varattu alue Valtimontien, Koskelantien ja Kustaa Vaasan tien välistä. Paikalla sijaitsi lähinnä peltopalstoja ja metsikköä.

Koskelan varikkoalueen kokonaissuunnitelman ja rakennusten arkkitehtisuunnitelmat laativat arkkitehdit Woldemar Baeckman ja Hugo Harmia. Parivaljakko oli aiemmin suunnitellut Helsingin kauppakorkeakoulun päärakennuksen Töölössä.

Helsingin kaupungin liikennelaitoksen raitiovaunu- ja bussihallit Koskelassa. Keskellä henkilökunnan asuinrakennus ja ruokala. Kuva on vuodelta 1953.

Varikkoalueella suunniteltiin erityisesti halleja, sillä sinne mahdutettiin säilytysalueet 130–180 raitiovaunulle ja 150 linja-autolle. Näiden lisäksi alueelle rakennettiin huoltotiloja, rataosaston korjauspaja sekä toimisto-, ruokala- ja asuinrakennus.

Osa rakennuksista valmistui jo vuonna 1951, viimeisetkin pari vuotta myöhemmin.

Ananastalossa asui alusta saakka linja-autonkuljettajia, raitiovaunukuljettajia ja muuta henkilökuntaa. Rakennuksen toisessa kerroksessa toimi pitkään ruokala alueen työntekijöille.

Nyt ruokala on hiljennyt. Tiloissa on jo useamman vuoden ajan toiminut elektroniikkaosasto.

Koskelan varikon työntekijöitä kahvitauolla tammikuussa 1957.

Vanha hissi kolisee kohti seitsemättä kerrosta.

Siellä on Kai Mieltyn kaksio, jota hän on lupautunut esittelemään. Vastassa on neiti Pätkis, tummakarvainen kissa.

Asunnossa näyttää Mieltyn omin sanoin poikamiesboksilta. Makuuhuoneen verhot on tiukasti kiinni, olohuoneen seinillä on kitaroita.

60 neliöön mahtuu eteinen, makuuhuone, olohuone, keittiö, kylpyhuone ja parveke.

Kai Mielty muutti Ananastaloon aikanaan omakotitalosta. Siksi hän arvostaa varsinkin kerrostalon tilavia varastoja. Kauluspaitoja Mielty säilyttää makuuhuoneen vaatekaapin ovessa.

Mutta parasta asunnossa taitavat olla maisemat: ikkunoista näkyy kauas Kalasataman torneille ja Viikkiin.

Naapureiden katseet eivät häiritse. Alhaalla Annalan kentällä lapsi leikkii äitinsä kanssa.

”Tämä on tosi rauhallinen alue”, Mielty sanoo.

Kai Mieltyn asunnosta seitsemännestä kerroksesta näkee kauas.

Neljännessä kerroksessa Johanna Nyyssösen asunnossa on poikkeuksellinen tilanne.

Muualla opiskeleva tytär on muuttanut kesätöiden perässä Helsinkiin ja Nyyssösen kolmioon. Ruska-koira saa tavallista enemmän rapsutuksia.

Nyyssösen asunnossa pinnat ovat siistit ja puhtaat ja valo tulvii etelään päin antavista ikkunoista.

Johanna Nyyssösen työpaikka on Ruskeasuolla. Hän tekee kuitenkin paljon etätöitä kotoaan. Ruska-koira nauttii auringosta.

Mikä Nyyssösen mielestä asunnossa on parasta?

”Valo. Ja kun ei ole naapuritaloja ihan vieressä”, hän nauraa.

Tosin kyllähän varikkoalueella elämää on, ympäri vuorokauden. Raitiovaunut saapuvat yöksi lepäämään Nyyssösen ikkunan alle, henkilökuntaa kulkee alueella koko ajan, vartioitakin.

Toisinaan Nyyssöseltäkin tarkistetaan henkilöllisyys, kun hän on matkalla kotiinsa.

”Asumme tarkoin vartioidulla alueella.”

Johanna Nyyssöselle päätös muutosta Ananastaloon oli helppo, kun hän näki valoisan asunnon ja paksut kiviset ikkunalaudat.

Ananastalossa on yhteensä 15 asuntoa: yksiöitä, kaksioita ja kolmioita. Niistä kaksi on tällä hetkellä tyhjillään.

Nyyssösen ja Mieltyn mukaan asukasvaihtuvuus talossa on suurta. Harva tuntee toisiaan, vaikka kaikki työskentelevätkin samalla työnantajalle.

Henkilökunnalle tarkoitetussa talossa muihin asukkaisiin on vaikeaa tutustua, sillä yhteiset pihatalkoot puuttuvat, kun pihana on suuri varikko.

Taloyhtiön kokouksiinkaan ei tule kutsuja.

Naapureita talossa kuitenkin on. Kun vuorotöitä tekevien vuorot ovat mitä ovat, rappukäytävän hissi saattaa kolahtaa mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.

Halvan vuokran perässä kukaan tuskin muuttaa Ananastaloon. Nyyssösen ja Mieltyn mukaan heidän asuntojensa kustannukset ovat lähellä tuhatta euroa kuussa – eli suurin piirtein linjassa alueen vuokratason kanssa.

Monet Ananastalon asukkaista hakeutuvat taloon väliaikaisesti esimerkiksi putkiremonttia pakoon. Kai Mielty ja Johanna Nyyssönen ovat viihtyneet Ananastalossa jo useamman vuoden.

Nyyssönen ja Mielty ovat kehuneet asuinaluettaan vuolaasti koko kierroksen ajan. Onko siinä jotain heikkouksia?

Molemmat miettivät asiaa pitkään.

Sitten Nyyssönen keksii:

”Tänne ei voi tilata pizzaa!”

Alueelle ei noin vain pääse ilman kulkulätkiä. Ystäviäkin paikalle täytyy opastaa tarkasti, sillä talolle vievää tietä voi olla vaikea löytää.

Kotiin on kuitenkin helppo tulla. Nappaa vain ratikan, joka on matkalla Koskelan hallia kohti.

Ananastalon ovat suunnitelleet arkkitehdit Woldemar Baeckman ja Hugo Harmia.

Ananastalon takaovelta aukeaa maisema kaarihallien taakse.

Koskelan varikon alue kokee lähivuosina suuren muutoksen.

Raitiovaunuvarikon kaarihalliin suunnitellaan kiertotalouskorttelia. Alueelle tulisi muun muassa kierrätystavaratalo sekä uusia asuntoja noin 600:lle asukkaalle. Raitiovaunuille on suunniteltu myös uutta, nykyistä isompaa varikkoa.

Raitovaunuvarikon katolle voisi kaupungin suunnitelmien mukaan sijoittua Staran eli Helsingin kaupungin rakentamispalveluliikelaitoksen varikko, pysäköintiä tai tilaa vaativaa liiketilaa, kuten rautakauppa. Uuden varikon rakentaminen ajoittuisi näillä näkymin vuosille 2025–2027.

Mitä Ananastalolle tapahtuu tulevaisuudessa?

Se on vielä hieman kysymysmerkki, mutta rakennus on tarkoitus säilyttää.

Kaupunki määrittelee sekä Ananastalon että Kaarihallin tärkeiksi osiksi maisemaa ja alueen identiteettiä.

Asukkaillensa talo ainakin on tärkeä:

”Aion asua tässä niin pitkään kun saan asua”, Johanna Nyyssönen huokaa.

Juttua varten tietoja antoi myös Pääkaupunkiseudun Kaupunkiliikenne Oy:n kiinteistöpalvelu- ja kehityspäällikkö Janne Aho.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat