”Seppo, älä avaa tätä” – Taiteilija kantoi haisevan laukun ryyppy­putken päätteeksi klassikko­ravintolaan ja varoitti ovimiestä kohteliaasti ikävästä yllätyksestä

Ravintola Juttutuvan ovimies Seppo Laukkanen jää eläkkeelle lauantaina. Kaipaamaan jäävät muusikot, taiteilijat, boheemit ja ammattiyhdistysväki. Laukkanen on nähnyt ovella 40 vuodessa yhtä sun toista.

Seppo Laukkanen on palvellut asiakkaita ravintola Juttutuvan ovella vuodesta 1982 lähtien.

26.3. 11:00

Viikonloppuna päättyy yksi luku Helsingin ravintolahistoriassa. Ovimies Seppo Laukkanen jää eläkkeelle palveltuaan ravintola Juttutuvan ovella 40 vuotta.

Hänen viimeinen työvuoronsa Siltasaaressa on lauantaina 26. maaliskuuta.

Laukkanen on lajissaan ainutlaatuinen ja asiakkaiden hyvin tuntema. On nimittäin tuiki harvinaista, että portsari on työskennellyt niinkin kauan samassa ravintolassa.

Enää ravintoloita ei vaadita käyttämään ovimiestä. Niissäkin paikoissa, joiden ovella päivystää järjestyksenvalvoja, ovipalvelut on yleensä ulkoistettu yrityksille.

Kun Laukkaselta kysyy, onko Helsingissä enää muita pitkän linjan portsareita, hänelle tulee mieleen vain yksi henkilö.

”Sea Horsen ovella tuuraa silloin tällöin Marco Morelli, joka on luokkakaverini Meilahden koulusta. Mutta hänkin on jo virallisesti eläkkeellä.”

Ensimmäistä kertaa Seppo Laukkanen seisoi Juttutuvan ovella kesällä 1982.

”Olin silloin vakituisena Kallion grillissä ja tulin tuuraamaan, kun Juttutuvan silloinen ovimies Veijo Hyvärinen pyysi. Jäin sille tielle.”

Laukkanen sanoo, että hän on ollut portsarina unelma-ammatissaan, sillä työssä saa olla tekemisissä ihmisten kanssa. Laukkanen onkin tunnettu erittäin sosiaalisena ovimiehenä, joka mieluusti juttelee asiakkaidensa kanssa.

Juttutuvassa Laukkasta ovat viehättäneet etenkin historiallinen miljöö ja ”todella hieno” asiakaskunta, johon on perinteisesti kuulunut ammattiyhdistysihmisiä, muusikoita, taiteilijoita ja boheemeja.

”Ikä ei ole koskaan ollut mikään juttu kanta-asiakaskunnassa. Kaikki ovat olleet ystäviä keskenään junioreista aina Esko Salmiseen asti”, Laukkanen sanoo.

”No, välillä on ollut näitä keskinäisiä maaotteluita eli ovat ottaneet yhteen esimerkiksi tuolla kadulla. Mutta sellaista sattuu muuallakin.”

”On pyydetty kirjoittamaan kirjakin kaikesta, mitä täällä on sattunut, mutta ei.”

Ovimiehenä Laukkanen on nähnyt yhtä ja toista, mutta yksi asia on ammattimiehelle selvä: nimiä ei kerrota, eikä asiakkaita ”polteta”.

”On pyydetty kirjoittamaan kirjakin kaikesta, mitä täällä on sattunut, mutta ei.”

Kysyttäessä hän suostuu kuitenkin muistelemaan joitakin tapauksia, jotka ovat jääneet hänen mieleensä.

Sdp:n johtoa oli kokoontunut Juttutupaan niihin aikoihin, kun Martti Ahtisaari oli valittu presidentiksi. Kesken kaiken taksi kaarsi ravintolan eteen ja autosta nousi humalainen mies, joka vaati päästä sisään.

Miehen ystävällä oli kuulemma 60-vuotisjuhlat.

”Talutin miehen tupaan ja kysyin, että tunnetaanko hänet täällä. No tunnettiin, oli kuulemma kenraali”, Laukkanen kertoo.

Tellervo Koivisto otti miehen viereensä istumaan. Demarien silloinen puheenjohtaja Ulf Sundqvist tuli mun luokseni ja sanoi: ’Seppo, sun ei olisi pitänyt päästää sitä sisään. Se on keskustalaisten kenraali’.”

”Kaveri sanoi riisuvansa, koska oli menossa nukkumaan. Se oli niin naula päässä, että luuli olevansa kotonaan.”

Meno on Juttutuvassa Laukkasen mukaan viime vuosina rauhoittunut, sillä asiakkaat enää harvemmin juovat itsensä kantokuntoon.

Ennen oli toisin. Laukkanen muistelee tapausta, jossa asiakas alkoi kesken kaiken riisua itseään keskellä ravintolaa. Miehellä oli päällään enää alushousut ja t-paita.

”Menin kysymään, että mitä se oikein duunaa. Kaveri sanoi riisuvansa, koska oli menossa nukkumaan. Se oli niin naula päässä, että luuli olevansa kotonaan”, Laukkanen kertoo.

”Sanoin, että ei käy: tämä on ravintola. Ei se silti uskonut: 'Ei jumalauta, mä olen kotonani’. Lopulta sain hänet lähtemään.”

Jotkut Laukkasen jutut menevät inhorealismin puolelle. Kuten esimerkiksi tapaus, jossa tunnettu näytelmäkirjailija saapui ravintolaan pitkän ryyppyputken jälkeen.

”Se oli lähtenyt ostamaan perheelleen ruoaksi lohta ja ratkennut juomaan. Se kala oli ollut viiden päivän ajan kesäkuumalla sen laukussa. Kirjailija vaan totesi, että Seppo, älä avaa tätä.”

Laukkasella ei ole suurempia suunnitelmia eläkepäivien viettoon. Hän aikoo yhä käydä nostamassa punttia Helsingin Tarmon salilla ja käydä mökillään.

Olisiko siis vielä mahdollista nähdä häntä Juttutuvan ovella, vaikka vain tuuraamassa?

”Sen täytyy sitten olla todella tiukka paikka, eli jos eivät ketään muuta sinne saa.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat