”Koskaan tuho ei ole ollut näin mittavaa” – poikkeuk­selliset olosuhteet moukaroivat mäntyjä ennen­näkemättö­mällä tavalla

Kulunut talvi on ollut pääkaupunkiseudun männyille pahin miesmuistiin, sanovat puunhoidon ammattilaiset. Terveet männyt ottivat kantaakseen valtavan määrän painavaa lunta, ja tuuli hoiti loput.

Muun muassa Laaksossa ja Meilahdessa on maasto täynnä männyistä pudonneita oksia.

29.3. 14:13

Ulkoilijan ei ole viime päivinä tarvinnut olla erityisen tarkkasilmäinen tai luontotieteilijä havaitakseen, että Helsingin keväässä on jotakin tavanomaisesta poikkeavaa: puistoissa, väylien reunuksilla, pihamailla ja kaupunkimetsissä makaa männynoksia viljanaan.

Ilmiö ei ole vain helsinkiläinen vaan se ulottuu pääkaupungista koko seudulle sekä yleensä kaikkialle, missä kasvaa mäntyjä ja missä on talvella ollut paljon lunta ja myös tuullut.

”Tämä talvi on ollut poikkeuksellisen paha”, sanoo puunhoidon työnjohtaja, arboristi Sami Kiema Helsingin kaupungin ympäristöpalveluista.

Paikoin näyttää aivan siltä kuin männynoksia olisi luonnon moninaisuuden nimissä viskelty ympäriinsä lintujen pesimäryteiköiksi ja pieneliöiden terraarioiksi. Tästä ei kuitenkaan ole kyse, vaan luonnonvoimista: märästä lumesta ja osin tuulista. Männynoksia ei ole sahattu vaan ne ovat repeytyneet ja pudonneet maahan.

Kiema on työskennellyt puiden parissa neljännesvuosisadan ajan. Hän kertoo, ettei ole uransa aikana nähnyt vastaavaa kuin tänä keväänä:

”Muistan yksittäisiä märän lumen päiviä, mutta koskaan tuho ei ole ollut näin mittavaa.”

”Mänty on hyvä puulaji kaupunkiin. Se on hyvin lahonkestävä, ympäri vuoden vihreä ja kaunis, mutta tämä on sen Akilleen kantapää.”

Mänty kasvattaa oksansa vaakasuoraan. Paitsi että talvi on ollut runsasluminen, taivaalta tullut tavara on ollut poikkeuksellisen märkää. Mänty on kantanut jäistä tykkylunta, mutta lopulta tuuli tai puuska on napsauttanut oksan poikki.

”Märkä lumi on männylle myrkkyä. Puuaines on pehmeätä, eikä kestä paljon painoa. Talvisin oksien taivutuslujuus on lisäksi heikompaa”, Kiema sanoo.

”Mänty on hyvä puulaji kaupunkiin. Se on hyvin lahonkestävä, ympäri vuoden vihreä ja kaunis, mutta tämä on sen Akilleen kantapää.”

Viljo Tamminen (vas.), Pouta Paakkunainen, Veera Alanne ja Lotta Myyrinmaa olivat saaneet yläpuoleltaan seurakseen männyn oksan. Kallion lukion opiskelijat istahtivat tauolle Keskuspuiston laidalle, lähelle Kallion lukion väistötiloja Helsingin Rudolf Steiner -koulussa.

Mitä paremmin mänty kasvaa ja mitä terveempi se on, sitä alttiimpia sen oksat ovat luhistumaan lumimassan voimasta.

Siinä se tuli, syypäitä ovat luonnonvoimat: märkä lumi ja tuulet, jotka yhdessä iskevät mäntyparan heikkoon kohtaan. Mutta onko ihmiskädellä oma osuutensa siihen, että tänä keväänä mäntypuuta makaa pitkin piennarta niin, että maallikkokin tajuaa määrän olevan iso?

Tätä miettii puuasiantuntija Juha Raisio Helsingin kaupunkiympäristön toimialalta.

”Olisiko tässä kuitenkin ilmastomuutoksen vaikutusta mukana? Ovatko tuulten voimat kasvaneet niin, että puista irtoaa pysyvästi aiempaa enemmän tavaraa?” hän pohtii.

”Kun ilmasto lämpenee, puut kasvavat entistä röyheämmiksi. Ne keräävät oksilleen isomman ja painavamman lastin märkää lunta.”

On nurinkurista, että mitä paremmin mänty kasvaa ja mitä terveempi se on, sitä alttiimpia sen oksat ovat luhistumaan lumimassan voimasta. Yhtälö on yksinkertainen: terveet tuuheat neulastot keräävät itseensä enemmän lunta.

Tuhojen laajuutta ja katkenneiden männynoksien tarkkaa määrää on Sami Kieman mukaan vaikea arvioida. Hän arvelee kuitenkin, että revenneiden ja pudonneiden oksien määrä saattaa olla kymmeniä tuhansia.

Helsingissä ja koko pääkaupunkiseudulla kasvaa paljon, kookkaita, ja vanhoja mäntyjä. Kaupunkimetsien männyistä monet elävät 100–200-vuotiaiksi ja jotkut jopa 300-vuotiaiksi.

Näin Sami Kiema vastasi eräälle huolestuneelle kansalaiselle, joka pohti, miten voisi varmistua siitä, ettei pihamännystä putoa oksia auton päälle: ”Teidän täytyy kaataa se satavuotias hieno mänty – tosin sekään ei ole kovin hyvä idea.”

Kun kaupunki aloittaa tavanomaiset kevätsiivoukset Helsingin viheralueilla, katkenneet oksat kerätään maastosta. Suurin osa menee hakkeeksi, jokin osa jätetään metsiin lahoamaan.

Kiema pukee tunnelmat sanoiksi: ”Mänty on kaunis puu, ja kaupungissa maisemallisestikin merkittävä. Me, jotka rakastamme puita, olemme aivan tyrmistyneitä ja suruissamme.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat