Granholmin perhe osti ”maailman tyhmimpien eläimien” munia – Se oli seurausta 90-luvun buumista, johon osallistuneiden lupailtiin kipuavan miljonääreiksi

Nurmijärvellä on omintakeinen farmi, jonne ihmiset tulevat viettämään perhejuhlia valtavien strutsilintujen kaakatuksen keskelle. Kaikki alkoi 1990-luvun ilmiöstä.

Granholmit avasivat strutsitilansa Nurmijärvellä vuonna 1995. Nämä strutsit tunnistavat hyvin omistajansa, joten Janne Granholm uskaltautuu aitaukseen.

17.5. 7:00 | Päivitetty 17.5. 14:37

Edessä avautuva kaunis peltomaisema navetoineen ja talleineen on perinteisen suomalainen. Sitten silmä osuu laitumilla tepasteleviin valtaviin, esihistoriallisen näköisiin lintuihin.

Ne ovat Sirpa ja Janne Granholmin strutseja. Pariskunta on pitänyt Ketolan tila -nimistä strutsifarmia Nurmijärven Rajamäellä jo kolmekymmentä vuotta.

Nyt tilalla on noin 50 strutsia, mutta määrä kasvaa pian. Vuoden ensimmäisten poikasten odotetaan kuoriutuvan muutaman viikon sisään. Jos kaikki menee hyvin, poikasia tulee yhteensä noin sata tänä vuonna.

Strutsin kaula on silkkisen pehmeä. Janne Granholm rapsuttaa aikuista strutsinaarasta.

Edessämme olevassa aitauksessa on noin viidestä strutsista koostuva ryhmä. Kun isäntä Janne Granholm viheltää, strutsilauma tulee juosten paikalle jonottamaan rapsutuksia ja huomionosoituksia.

Tilan emäntä, Sirpa Granholm, varoittaa ensin meitä vierailijoita menemästä liian lähelle.

”Tähän aikaan vuodesta hormonit hyrrää ja urokset saattavat puolustaa tyttöjään.”

Aikuiset strutsit on sijoitettu eri ryhmiin omiin aitauksiinsa, sillä kaikki urokset eivät tule keskenään toimeen.

Osa tilan suurimmista strutsiuroksista painaa Granholmien arvion mukaan jopa 180 kiloa ja niiden koivet ovat äärimmäisen lihaksikkaita.

”Strutsihan potkaisee eteenpäin ja potku voi tulla noin 300–400 kilon voimalla. Pahimmillaan se voi olla jopa kuolettava”, Sirpa Granholm kertoo.

Strutsit tuntuvat kuitenkin nopeasti hyväksyvän meidät, ja pääsemme tekemään lähempää tuttavuutta jättilintujen kanssa.

Yhtäkkiä yksi strutsiemoista päättää tarjota pientä viihdettä yleisölle. Vikkelästi se nappaa nokkaansa isännän pipon ja heittää sen aitauksen sisäpuolelle. Granholm kiipeää perässä.

”No onnistuit sinä sitten kuitenkin saamaan minut tälle puolelle”, hän naureskelee ja laittaa hieman hiekkaisen pipon takaisin päähänsä.

Strutsi on maailman suurin ja maailman nopein lintu maalla. Se pääsee juostessaan jopa 70 kilometrin tuntivauhtiin. Kuvan strutsi varastaa Janne Granholmilta pipon päästä.

Elämä olisi voinut olla hyvin erilaista, jos Granholmit eivät olisi rohkeasti heittäytyvää sorttia. Vielä 1990-luvun alussa Sirpa Granholm työskenteli kansainvälisessä liike-elämässä ja Janne Granholm puolestaan IT-alalla. He kaipasivat kuitenkin muutosta.

”Halusimme rauhoittaa elämää ja irtautua oravanpyörästä. Ostimme tämän tilan alkuun asunnoksi itsellemme, mutta tässä olikin aika paljon rakennuspinta-alaa ja rupesimme miettimään vaihtoehtoja”, Sirpa Granholm kertoo.

Siihen aikaan maailmalla oli Sirpa Granholmin mukaan suorastaan strutsibuumi.

”Sanottiin, että ’osta pari strutsia tänään ja olet miljonääri huomenna’. No, meillä on molemmilla maataloustaustaa, niin kyllähän me tiesimme, ettei se ihan niin mene. Mutta ostettiin kuitenkin munat.”

Strutsista hyödynnetään lähes kaikki osat. Tilalla on oma teurastamo, jotta eläimille ei koituisi stressiä kuljetuksista. Lihaa myydään tilalta suoraan asiakkaille.

Ensimmäinen kokeilu epäonnistui, sillä poikaset eivät kuoriutuneet. Granholmit päättivät suunnata Etelä-Afrikkaan opintomatkalle. Sieltä saatuja oppeja piti kuitenkin soveltaa Suomen olosuhteisiin sopiviksi.

Ilmasto Etelä-Afrikassa on esimerkiksi hyvin erilainen kuin Suomessa. Näillä leveysasteilla strutseille on oltava sisätiloja ja niille on keksittävä sopivaa paikallista ravintoa Etelä-Afrikan maissin ja hernekasvi alfalfan, eli sinimailasen tilalle.

Vaikka strutsituotannon mahdollisuuksista puhuttiin maailmalla, strutsitilan perustaminen Suomeen ei ollut arkipäivää. Kertoessaan suunnitelmastaan Granholmit kohtasivatkin usein epäluuloisia kommentteja.

”Kyllähän meitä pidettiin kylähulluina! Ja monet sanoivat, ettei tämä tule onnistumaan, että tämä on ihan hölmöä. Läheiset ja perhe suhtautuivat kuitenkin positiivisemmin.”

Tila avattiin vuonna 1995 nykyistä pienemmässä muodossa. Granholmit keräsivät mainetta strutsinkasvattajina ja ryhtyivät kouluttamaan muita strutsibisneksestä innostuneita suomalaisia.

Strutsitilan pyörittäminen on toisinaan rankkaa, mutta Granholmit ovat tyytyväisiä 1990-luvulla tekemäänsä elämänmuutokseen. Työ on sosiaalista ja siinä on vapaus vaikuttaa työtaakkaan.

Tilalla myydään muun muassa strutsinsulista valmistettuja pölyhuiskia, strutsinmunia ja -lihaa sekä linnunnahasta valmistettuja tuotteita. Vuosien varrella strutsituotannon kylkeen on tullut matkailuun liittyviä palveluja. Nykyisin Ketolan tilalla on majoitustoimintaa, tilausravintola, kesäkahvila ja juhlatila.

Noin 20 vuotta sitten Granholmit keksivät strutsisafarit. Idea syntyi matkalla Ruotsiin.

”Armeijan varikko myi vanhaa kalustoa, ja ajattelin, että olisikohan siellä tällaiseen safarihommaan jotain kivaa. Ja löytyihän sieltä tämä Ruotsin armeijan 1970-luvun maastokuljetusauto”, Sirpa Granholm kertoo.

Vanha armeijan maastokuljetusauto on avoin sivuilta ja vieraat pääsevät aitiopaikoilta tutustumaan strutseihin.

Safareilla kierretään ympäri tilaa tutustumassa lintuihin. Voisi kuvitella, että linnut vieroksuisivat isoa maastokuljetusautoa, mutta ne juoksevat innokkaan oloisina perässämme.

Auton pysähtyessä ne kurottautuvat uteliaina aidan yli tarkkailemaan matkustajia. Yksi strutsinaaraista innostuu jopa näyttämään soidintanssia, jossa se esittelee kauniita siipiään.

Safarilla on myös hyvä tilaisuus esittää kysymys, jota varmasti monet miettivät: miten Afrikan aavikoilla ja savanneilla elävä lintu pärjää Suomen talvessa?

”Tätä kysytään hirveän usein. Vastaan aina, että täällä ne elelevät kuin viiden tähden hotellissa. Ruokaa tarjotaan kaksi kertaa päivässä ja lakanat vaihdetaan ja kaikki”, Sirpa Granholm heittää.

Lumesta strutsit kuulemma tykkäävät, mutta liukas keli on hankala. Strutsi voi helposti satuttaa itsensä kaatuessaan.

Strutsinmunan kuori on paksu ja muistuttaa posliinia. Yksi strutsinmuna vastaa noin 25:tä kananmunaa, ja sitä voi käyttää samalla tavalla kuin kananmunaa. Tosin strutsinmunan keittäminen ei ehkä kannata, sillä se voi viedä jopa kaksi tuntia.

Kolme vuosikymmentä strutsien kanssa on opettanut paljon.

Ylimääräisiä silmälaseja on esimerkiksi aina hyvä olla jemmassa. Kuten pipo, nekin ovat ilmeisesti lintujen mielestä hauska saalis, eivätkä lasit aina selviydy ehjinä lintujen käsittelyssä.

Strutsia ei myöskään kannata aliarvioida.

”Aina väitetään, että strutsi on maailman tyhmimpiä eläimiä, koska sillä on niin pienet aivot. Mutta se ei kyllä pidä paikkansa”, Sirpa Granholm sanoo.

Kuoriutessaan strutsinpoikaset ovat noin kanan kokoisia, mutta ne kasvavat nopeasti. Yhdessä vuodessa ne ovat kasvaneet jo 100-kiloisiksi aikuisiksi.

Strutsit ovat leikkisiä ja keksivät usein hauskoja jekkuja isännälleen. Jos Janne Granholm on esimerkiksi korjaamassa aitauksia työkalupakin kanssa, on oltava valppaana.

”Siinä on 25 apulaista, jotka nyppivät tavaroita. Vanhimmat ottavat tavaran, päästävät sen jonnekin ja nappaavat sen uudestaan, ennen kun ehdin ottamaan sen. Tai joku muu nappaa sen. Ne ovat ihan niin kuin koulumatkalla olevat kakarat, jotka ovat varastaneet jonkun lakin ja heittelevät sitä toisilleen”, Janne Granholm kuvailee.

Hänen mukaansa strutsit myös tietävät varsin hyvin sen, jos ne ovat tehneet jotain väärin.

”Meillä oli esimerkiksi yksi uros, joka ajoi nuoret linnut pois, kun ne olivat syömässä. Nostin sormea, että ’kuulepas nyt’ ja se lähti saman tien sisälle. Sieltä se sitten kurkki ovesta jatkuvasti, että ’voiko tulla, voiko tulla’”, Janne Granholm kertoo.

Tilalla on edessä jännittäviä aikoja, sillä ensimmäiset poikaset kuoriutuvat pian. Se on Sirpa Granholmin mielestä strutsitilan pyörittämisen parhaita hetkiä.

Strutsit voivat tarjota koomisia käänteitä perhejuhliin, kuten häihin. Vihkimiset tapahtuvat usein huvimajassa, jonka takana näkyy yksi strutsiaitauksista.

”Siellä ne ovat kuin häävieraat, mutta niillä on joskus vähän huonot tavat. Kun pappi kysyy ’tahdotko sinä’, niin siinä ne ovat taustalla parittelemassa”, naureskelee Janne Granholm.

Kerran strutsit herättivät myös hilpeyttä innostuessaan musiikista.

”Täällä oli häät, joissa oli orkesteri soittamassa rockvoittoista musiikkia. Meidän strutsit tykkäsivät kauheasti tästä! Olivat siellä rivissä kuuntelemassa”, Sirpa Granholm muistelee.

Oikaisu 17.5. kello 14.37: Poistettu viittaus strutsien etäisestä sukulaissuhteesta dinosauruksiin.

Lue lisää: Naapuri säikähti meininkiä työmaalla: Muurataanko lintuja elävältä kerrostalon seinään Tapanilassa?

Lue lisää: ”Oli nähtävä lähempää” – Pirjo Virta oli jo poistumassa leirintäalueelta, kun yhtäkkiä näköpiiriin ilmestyi lintumaailman upea harvinaisuus

Lue lisää: Valtteri Aaltosen pihapiiri oli mustana ”tappajaetanoista” – Sitten hän keksi näppärän tuhoamistavan, johon tarvittiin kolme ankkaa

Sirpa Granholmin mukaan strutsijäätelöstä on tullut tilan uusi hittituote. Granholm ryhtyi pari vuotta sitten valmistamaan jäätelöä strutsinmunista italialaisen reseptin mukaan.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat