Helsingissä nähtiin kaoottinen ”roskaväen juhannus”, kun ullakot tyhjennettiin talvisodan alla – Mitä häkkivarastoille tapahtuisi nykyaikana kriisitilanteessa?

Kellareihin pitää mahtua suojautuvia ihmisiä lain mukaan 72 tunnin kuluessa kriisin alkamisesta. Mitä tapahtuu kaikelle sille roinalle, jota asukkaat varastossaan säilyttävät?

Ullakoilta tuotuja huonekaluja Kaivopuistossa kuvattuna 1. lokakuuta 1939.

7.4. 14:28

Valtaosa pääkaupunkiseudun väestönsuojista sijaitsee asuintalojen kellareissa. Tilat ovat yleensä käytössä erilaisina varastotiloina.

Niissä on asukkaiden kanakopeiksikin kutsuttuja varastoja, jotka yleensä pullistelevat tavarasta, jota ei arjessa usein tarvita.

On autonrenkaita, vanhoja huonekaluja, urheiluvälineitä, kirjalaatikoita, matkalaukkuja – vaikka mitä.

Jos jokin kriisi alkaisi, kellareihin pitää mahtua suojautuvia ihmisiä lain mukaan 72 tunnin kuluessa. Mitä tapahtuu kaikelle sille roinalle, jota asukkaat varastossaan säilyttävät?

”Tila tulee tyhjentää määräaikaan mennessä, ja varaston tyhjentämisestä vastaa komeronhaltija eli asukas. Jos asukki ei kykene kantamaan, niin sitten se tehdään talkoilla”, sanoo varautumisen ja väestönsuojelun suunnitteluyksikön päällikkö Petri Parviainen Helsingin pelastuslaitokselta.

”Tyhjentämisestä vastaa taloyhtiö eli viime kädessä sen hallitus.”

Parviaisen mukaan tilaan ei voi jättää mitään, sillä jokaista suojaa hakevaa ihmistä kohden on oltava 0,75 neliömetriä tilaa. Se merkitsee myös sitä, että varastojen väliseinät ja muut rakenteet on irrotettava ja vietävä pois väestönsuojasta.

Moni väestönsuoja on normaalisti varastona. Varastokopit ovat usein ääriään myöten täynnä.

Suomessa on vallinnut rauha pitkään, eikä suurempia kriisejäkään ole koettu. Niinpä väestönsuojia ei ole tarvinnut tyhjentää.

Suuria tyhjennysoperaatioita kuitenkin tehtiin Helsingissä viime sotien aikaan, ensin ennen talvisotaa syksyllä 1939 ja myöhemmin jatkosodan aikana.

Tuolloin kyse oli ullakkokomeroista, joista viranomaiskäskyllä kannettiin ulos kaikki palava ja räjähdysherkkä materiaali.

Lokakuussa 1939 Helsingissä pelättiin Neuvostoliiton hyökkäystä ja pääkaupungin pommituksia. Ullakoiden tyhjentämisellä haluttiin estää tulipaloja.

”Tyhjentäminen ei talvisodan alla kohdistunut väestönsuojiin, sillä niitä ei Helsingissä juuri ollut. Suojia alettiin vasta rakentamaan”, kertoo historiantutkija ja tietokirjailija Samu Nyström.

”Ullakoiden siivoaminen oli osa kaupungin valmistautumista sotaan: Paasikiven johtamat neuvottelijat olivat Moskovassa, miehet ylimääräisissä harjoituksissa, ja monet naiset ja lapset lähteneet kaupungista vapaaehtoisesti pois.”

Ohikulkija tutkivat ullakoilta poistettuja tavaroita Kaivopuiston rannassa 1. lokakuuta 1939.

Jokainen kynnelle kykenevä tyhjensi ullakkokomeronsa itse, mutta työhön käytettiin myös vapaaehtoisvoimia, kuten partiolaisia ja opiskelijoita.

Tavara kannettiin ennalta määrättyihin paikkoihin suuriksi pinoiksi. Kaatopaikkoina olivat Kaivopuisto Uunisaaren kohdalla, Siltavuorenranta sekä myöhemmin vielä Toisen linjan kallio ja tontti Minna Canthin ja Nordenskiödinkadun välissä.

Nyt tilanne olisi Petri Parviaisen mukaan toinen: irtotavaraa ei enää kasattaisi näkyviin ulkosalle.

”Tavarat viedään omaan kotiin tai vaikkapa autotalliin. Jos taloyhtiössä on yhteisiä tiloja, niin sitten voi niitäkin hyödyntää, kunhan asiasta vain on sovittu.”

Samu Nyströmin mukaan sodan alla ullakoiden tyhjentäminen oli hankalaa. Monet asunnot olivat tyhjillään, eikä komeroita ollut ketään siivoamassa, sillä asukkaat olivat joko sotaharjoituksissa tai vapaaehtoisesti evakossa.

”Lehdissä kuuluteltiinkin asunnonomistajia lähettämään avaimiaan luotetuille henkilöille, jotta komeroihin päästäisiin sisään. Vastaavasti myös asuntoihin piti päästä sulkemaan patterit.”

Ulkona olevista tavarakasoista tuli suuria kierrätyskeskuksia, joissa kaupunkilaiset penkoivat löytääkseen jotain käyttökelpoista.

Tavaraa hakivat myös Kansallismuseon ja Seurasaaren ulkomuseon väki sekä elokuvayhtiö Suomi-Filmin tarpeistonhoitajat.

Kierrätyskelpoinen materiaali ja lumput kerättiin talteen. Loput pantiin palamaan. Koululaiset ja partiolaiset oli määrätty vahtimaan nuotioita, joissa joutava materiaali paloi pienellä liekillä.

”Voi vain kuvitella, millainen haju kaupungissa on ollut, kun tuuli on vienyt savun asuinalueille”, Nyström pohtii.

”Joku vitsiniekka keksi nimittää kokkojen polttamista roskaväen juhannukseksi.”

Jutussa on käytetty lähteenä myös Laura Kolben, Samu Nyströmin ja Henrik Talan kirjaa Helsinki 1939.

Lue lisää: Minne Helsingissä pitää mennä kriisi­tilanteessa? Asiantuntija selittää, mistä oman väestön­suojan löytää ja mitä sinne saa kantaa mukanaan

Lue lisää: Elina Sahlbom on valmis menemään syli­koiransa kanssa piiloon vanhaan juoksu­hautaan – Eläinrakkaat säikähtivät väestön­suojien portti­kieltoa lemmikeille

Lue lisää: Hätäulos­käynnistä ei päässyt ulos, koska takana olikin asvalttia – Helsingin vuokra­talojen väestön­suojissa piilee kiusallisia heikkouksia, väittää asiantuntija

Lue lisää: ”Ne tyhjennetään kuin huussi” – Jos Helsinki joutuu tuhoisan hyökkäyksen kohteeksi, tämä valtava luolasto pelastaa henkiä

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat