Rakastettu kivijalkaliike sulki ovensa Kontulassa – myymälä sinnitteli 30 vuotta modernien kauppaketjujen keskellä: ”Kyyneleet tulee”

Eija ja Reijo Lindrothin pyörittämä Kiva Kauppa oli vuosikymmenten ajan Kontulan ikäihmisten suosikkimyymälä.

Yrittäjäpariskunta Eija ja Reijo Lindroth jättivät jäähyväiset kaupalle ja asiakkaille.

14.4. 9:48

Kontulan ostoskeskuksen legendaarinen Kiva Kauppa kuhisi keskiviikkona asiakkaita viimeistä kertaa koskaan. 30 vuotta kontulalaisten ilona toiminut vähittäiskauppa sulki ovensa ja jätti samalla haikean muiston paikallisten mieliin.

Muun muassa kodintarvikkeita, kosmetiikkaa, koriste-esineitä ja lahjatavaraa myynyt liike oli Eija ja Reijo Lindrothin silmäterä, jota he pyörittivät vielä eläkkeelle päästyäänkin.

”Tässä oli sellaiset omistajat, että he olivat paikan päällä, he olivat ihmisiä, he olivat ihmistä lähellä ja kaikki tavaratkin olivat meikäläistä lähellä, kun ikää tulee lisää ja lisää”, 77-vuotias Lilja Räsänen kiitteli viimeiset ostokset tehtyään.

”Kyyneleet tulee. En ala tässä vuodattelemaan, mutta sen sanon, että oikein lämmin kauppa oli.”

Lilja Räsänen kuului Kivan Kaupan vakioasiakkaisiin.

Lindrothin kauppiaspariskunta katseli keskipäivän aikaan hämmästyneenä, kuinka paljon poistomyynnissä kävi väkeä. Osa etsi tyhjeneviltä hyllyiltä hyviä tarjouksia, mutta osa kävi vain sanomassa hyvästit vanhoille tutuilleen kassan takana.

Räsänen kertoi, että vaikka neliöitä ei ollut liiaksi, Kivasta Kaupasta hän löysi aina sen, mitä etsi.

”Kaikkea pientä tilpehööriä ja vähän isompaakin. Kaikkea, mitä tämmöinen ihminen tarvitsee. Ei tarvitse aina suuriin kauppoihin mennä.”

Reijo Lindroth tunnisti juuri tämän Kivan Kaupan suurimmaksi viehätykseksi. Häntä jäävät huolettamaan vanhusten kauppareissut jatkossa.

”Kontulan ympäristö on sellaista, että täällä on paljon rollaattoriporukkaa. Heille on todella tuskallista mennä vaikka Itäkeskukseen. Se on lähellä ja sinne pääsee metrolla, mutta itse kaupassa asioinnissa voi mennä kaksi tuntia, kun he etsivät jotain tiettyä tuotetta. Esimerkiksi ompeluneulaa tai lankaa. Pienen yksittäisen tuotteen hakeminen sieltä on ihan älytöntä”, Lindroth harmitteli.

Kivasta Kaupasta oli helppo tehdä löytöjä.

Kotoisa pikkukauppa pyrki pitämään omissa valikoimissaan sellaisia tuotteita, joita isoista ketjuista ei saanut. Asiakkaat yllättyivät positiivisesti, kun saattoivat löytää sekalaisesta valikoimasta juuri etsimänsä.

”Esimerkiksi vanhan kansan pesujauheita ja poresaippuaa. Pienen marginaalin tuotteita, joita keskusliikkeet eivät halua pitää hyllynlämmittiminä”, Lindroth kuvaili.

Lindroth kertoi vaimon ehtineen tirauttaa pari kyyneltä jo ennen sulkupäivää. Suhde kaupan asiakkaisiin kehittyi vuosien saatossa aivan erityiseksi – joidenkin kohdalla jopa aidoksi ystävyydeksi. Osa asiakkaista kävi samassa kaupassa monta vuosikymmentä.

”Olemme katsoneet tätä asiaa niin sisältäpäin, että emme edes ymmärtäneet, miten paljon olemme tarkoittaneet tietyille ihmisille”, Reijo Lindroth sanoi.

Välillä Lindrothit palvelivat asiakkaita jopa täysin ilman korvausta, puhtaasta auttamisen ilosta.

”Olemme vieneet kotiin tavaraa ilmaiseksi, kun on ollut isoa tavaraa, jota vanhukset eivät ole pystyneet kuljettamaan. Sehän on nykyaikana yleistynyt, mutta olemme tehneet sitä jo 20 vuotta.”

Lindrothit pitivät ihmisten auttamisesta.

Kivan Kaupan ensimmäinen myymälä perustettiin jo vuonna 1987 Lauttasaareen. Perustajat Seppo ja Hellevi Mikkonen laajensivat myymäläketjua Kontulaan vuonna 1992, ja tuolloin Reijo Lindroth tuli kauppaan töihin. Aikanaan liikkeitä on ollut myös Tapiolassa ja Leppävaarassa.

Lindroth osti Kontulan liikkeen vaimonsa kanssa noin kymmenen vuotta sitten. Maailma kuitenkin muuttuu, eikä Kivan Kaupan tapainen myymälä pysty enää kilpailemaan isompien kauppaketjujen kanssa.

”Jossain vaiheessa aika ajoi tällaisen kyläkaupan ohi Helsingissä. Ei vaan toiminut. Pikkuhiljaa myymälöitä jouduttiin lopettamaan”, Lindroth totesi.

”Uudet kaupan muodot – verkkokauppa ja kaupan keskittyminen suuryksiköihin – ovat tuoneet haasteensa. Edullisen kaupan liikkeetkin ovat ketjuuntuneet.”

Myös maahanmuutto on tehnyt murroksen asiakaskuntaan. Tuossa murroksessa Kiva Kauppa ei Lindrothin mukaan pysynyt kyydissä. Pariskunta ei ymmärtänyt kaikkia maahanmuuttajien tarpeita, vaikka yritys luoda uusia asiakassuhteita oli kova.

”Tällä alueella puhutaan 50 eri kieltä, ja vaimo on opiskellut sanomaan päivää ja kiitos 44 kielellä.”

Dannevad, Asanti, Falimin. Päivää, päivää ja vielä kerran päivää.

Aivan tyhjänpantiksi kauppiaat eivät ole jäämässä, sillä he omistavat Vihdissä maapalan ja tekevät siellä aikansa kuluksi metsätöitä. Maalaistalon askareet ovat molemmille lähellä sydäntä.

Lindrothit asuivat myös kauppaa pyörittäessään Vihdissä, joten työmatkaa kertyi joka päivä sata kilometriä.

Nyt pariskunta voi keskittää energiansa maapalan hoitamiseen. Eija Lindrothin mukaan puusavotta saa kuitenkin odottaa hetken, kun kauppa menee kiinni. Lindrothit aikoivat hakea pizzat viereisestä pizzeriasta ja herkutella viimeisen virallisen työpäivän kunniaksi.

Metsätöissäkin kauppiaat tiedostavat eväiden merkityksen. Eija Lindroth näkee jo sielunsa silmin itsensä pakkaamassa puutöihin – ja tällä kertaa metsältä ei ole kiire Helsinkiin päin.

”Saa ottaa laavuun kaikki termospullot ja muut.”

Kivan Kaupan ovet sulkeutuivat, ja hyllyyn jäi vain kahdet kalsarit. Viimeinen päivä oli menestys.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat