Tutkimus näyttää, miten ulkomaalaistaustaiset vangit jakautuvat omiin ryhmiinsä Suomen vankiloissa

Väitöskirjan mukaan etnisiin vähemmistöihin lukeutuvien vankien määrän lisääntyminen vankiloissa on tuonut mukanaan uusia vankilassa selviytymisen tapoja.

Osassa vankiloita jotkut vähemmistöt asuvat oman turvallisuutensa vuoksi eri osastoilla, mikä rajaa heidän mahdollisuuksiaan osallistua vankilan työtoimintoihin ja opintoihin, todetaan Helsingin yliopiston väitöstutkimuksessa.

21.4. 15:07

Se, mistä maasta vanki on kotoisin, vaikuttaa edelleen hänen asemaansa vankilayhteisössä, selviää Helena Huhdan tuoreesta Helsingin yliopistolle tekemästä väitöskirjasta.

Vaikka etnisyys vaikuttaa edelleen vankihierarkiaan, sen merkitys on viime vuosina väitöskirjan mukaan kuitenkin lieventynyt. Samalla etnisiin vähemmistöihin lukeutuvien vankien ja vartijoiden väliset suhteet ovat parantuneet, yliopiston tiedotteessa kerrotaan.

”Taustalla on lukuisia tekijöitä, joista tärkeimpiä ovat muutokset valtaväestöön kuuluvien vankien sosiaalisissa suhteissa vankilan ulkopuolella. Sekä yksittäisten vankien elämä että ainakin osa rikollisista piireistä ovat muuttuneet etnisesti moninaisemmiksi”, toteaa Helena Huhta tiedotteessa. Hän väitteli 7. huhtikuuta Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.

Vankilan sosiaalisesta maailmasta puhutaan usein vankikulttuurina, jossa on omat sääntönsä ja moraalinen järjestyksensä. Vankikulttuurista puhuminen yksikössä on kuitenkin väitöskirjan mukaan ongelmallista.

”On huomattava, että valtaväestön ylläpitämän dominoivan vankikulttuurin rinnalla on historiallisesti vaikuttanut lisäksi vähintään romanien yhteisöllisyyteen tukeutuva tapa selviytyä vankeusajasta”, Huhta kertoo tiedotteessa.

Väitöskirjan mukaan etnisiin vähemmistöihin lukeutuvien vankien määrän lisääntyminen vankiloissa on tuonut mukanaan uusia vankilassa selviytymisen tapoja. Vangit esimerkiksi jakautuvat vankiloissa etnisyyden mukaan ja se voimistaa joidenkin vähemmistöjen ulossulkeminen vankiyhteisöstä. Näin syntyy erillisiä vankilakulttuureja.

”Mikäli tällaiset etnisyyden varaan muodostuneet ryhmät kasvavat ja niihin suhtaudutaan samalla syrjivästi, voivat niiden muodostamat erilliset vankikulttuurit haastaa valtaväestön määrittelemän vankikulttuurin valta-aseman”, kertoo Huhta.

Sellaista vankilaa, jossa muodostuu kiinteitä, toisiinsa vihamielisesti suhtautuvia ryhmiä, jotka toimivat erilaisten vankikulttuurien periaatteiden mukaan, on vaikea hallita ja ennustaa. Lisäksi sellainen vankila on potentiaalisesti vaarallinen niin vangeille kuin henkilökunnallekin.

Toisiinsa vihamielisesti suhtautuvien ryhmien syntymistä vastaavasti ehkäisee vähemmistöihin lukeutuvien vankien mahdollisuus kuulua vankiyhteisöön ja pärjätä siinä henkilökohtaisilla ansioillaan. Silloin tukeutuminen etnisesti määrittyvään viiteryhmään ja vastakkaisten vankikulttuurien kehittäminen eivät näyttäydy yhtä tarpeellisina.

”Tällöin hallitseva vankikulttuuri ja sen hierarkkisuus säilyvät, mutta etnisyyden merkitys niissä vähenee”, Huhta toteaa.

Väitöskirjassa huomautetaan, että myös vankilainstituutioilla on tehtävää, jotta etniset vähemmistöt voivat kokea asemansa yhdenvertaiseksi valtaväestölle suunnitelluissa vankiloissa.

”Valtaväestön edustajat muodostavat enemmistön myös vankilassa, ja näillä vangeilla on etuoikeutettu asema paitsi vankiyhteisössä myös vankilainstituution puitteissa. Uskonnolliset, kansalliset ja kielivähemmistöt kohtaavat erilaisia vaikeuksia, joihin tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota vankila-arjen käytäntöjä suunniteltaessa”, väitöskirjan tiivistelmässä kirjoitetaan.

Väitöskirjan mukaan joidenkin vartijoiden rasistisen käytöksen kitkeminen edellyttäisi myös enemmän panostusta instituutiolta.

”Mahdolliset kehityskulut ja niiden seuraukset on tärkeää tunnistaa vankiloissa, jotta yksilöiden oikeudet yhdenvertaisuuteen toteutuvat ja jotta konflikteja vankiryhmien välillä voidaan ehkäistä”, tiivistelmässä lukee.

Tutkimustulokset pohjautuvat etnografiseen väitöskirjaan, jossa on haastateltu 43 vankia ja 25 vankilatyöntekijää sekä tehty osallistuvaa havainnointia yhdeksän kuukauden ajan kahdessa suljetussa miestenvankilassa. Väitös kuuluu sosiologian oppialaan.

Tutkimus on toteutettu Nuorisotutkimusseurassa ja sen ovat rahoittaneet Suomen Kulttuurirahasto ja Rikosseuraamuslaitos.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat