Yleinen seppeleensitoja Ann-Mari Yliperttula ja hänen äitinsä professori Marjo Yliperttula.

Vanha toive kävi toteen

Promootiossa yhdistyvät nykyhetki ja ajattomuus sekä riemukas ja arvokas juhlinta. Koronaviruksen aiheuttaman ankeuden jälkeen juhla on erityisen antoisa.

Akateemisen maailman suurin ja mahtipontisin juhlallisuus sai lähtölaukauksensa Helsingin Toukolassa Kumtähden kentällä Floran päivänä 13. toukokuuta.

Kumtähden kentällä seremoniat koskivat Helsingin yliopiston filosofista, maatalous-metsätieteellistä ja valtiotieteellistä tiedekuntaa. Promootio juhlistaa Suomessa maistereita ja tohtoreita. Juhlaan kuuluu paljon erilaisia perinteitä, jotka vaihtelevat hieman tiedekunnittain.

Tämän vuoden promootio on järjestyksessään 99. Perinteisesti tapahtuma on järjestetty joka neljäs vuosi – toki koronavirus sotki tämänkin.

Helsingin yliopiston protokolla-asiantuntija Juha Hurme piti latinankielisiä huudahduksia vilisevän puheen.

Väki on sonnustautunut juhlatamineisiin ja ylioppilaslakkeihin. Laseissa kuohuu juhlajuoma.

Ne, joilla lakki on vielä puhtaan valkoinen, tähyilevät hieman epätietoisina ympäriinsä tietämättä juurikaan tulevasta. Kellertävämmissä lakeissa juhlavieraat myhäilevät selvästi tyytyväisempinä, sillä he tietävät tarkemmin, mitä kaikkea perinteiden kyllästämään juhlaan kuuluukaan.

”Tunnelma on iloinen ja keväisen pirskahteleva. Kaikesta huokuu, että koronan kurjuus on takanapäin”, luonnehtii filosofisen tiedekunnan promootion yliairut Jonna Kulmuni HS:lle. Hänen tehtävänsä on valvoa muiden airueiden toimintaa osana perinteikkäitä juhlallisuuksia.

Käynnissä on Kulmunin ensimmäinen promootio, mutta hän osaa suurin piirtein kertoa, mitä kaikkea Floran päivänä on ohjelmassa.

"Floran päivänä filosofisen tiedekunnan promootioon liittyen yleiset seppeleensitojat esitellään kaikille promovendeille. Sitten on puheita ja Maamme-laulu”, hän tiivistää.

Tapahtumassa tarjoiltiin kuohuvaa.

Floran päivän juhlaa juhlistivat läsnäolollaan myös Helsingin yliopiston kansleri Kaarle Hämeri sekä rehtori Sari Lindblom.

Siis mikä seppeleensitoja?

Kyseessä on vanha ja pramea perinne. Perinteisesti maisteripromootioiden juhlallisuudet alkavat Floran päivänä ”yleisten seppeleensitojien” valinnalla, joka tapahtuu maisteripromovendien latinankielisessä kokouksessa.

Seppeleensitoja on protokollan mukaan jonkun yliopiston professorin tai muun merkkihenkilön lapsi, ja valinnalla promovendit haluavat kunnioittaa kyseessä olevaa professoria. Valintaa seuraa yleisen seppeleensitojan kosinta, jonka toivottuna lopputuloksena on se, että sitoja suostuu kunniatehtävään.

Seppeleensitojat valmiina kunniatehtäviin.

Juhlaväen päät kääntyvät yhtäkkiä esiintymislavan suuntaan.

Edessä on odotettu hetki. Tämänkertaiset seppeleensitojat esitellään. Puhuja kertoo, että kaikki vastasivat kosintaan myöntävästi. Yleisö hurraa akateemisen tyynesti.

Valtiotieteellisen tiedekunnan promootion yleiseksi seppeleensitojaksi valittiin Maunu Aunesluoma, poliittisen historian professori Juhana Aunesluoma poika.

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan promootion yleiseksi seppeleensitojattareksi valittiin Moira Mittler, maatalousekonomian professori John Sumeliuksen tytär.

Filosofisen tiedekunnan promootion yleiseksi seppeleensitojaksi valittiin Ann-Mari Yliperttula, biofarmasian professorin Marjo Yliperttulan tytär.

Iloisia vieraita paikan päällä oli muutama sata.

Kun Maamme-laulu on kajautettu, on hyvä hetki vetää sivuun yksi tuore seppeleensitoja ja kysyä kuulumiset.

Ann-Mari Yliperttula on onnellisen oloinen, sillä seppeleensitojan tehtävä on iloinen kunnia-asia.

”Ann-Maria kuvastaa parhaiten rento ja vilpitön asenne sekä tyylikkyys. Hänen luotettava ja innostunut otteensa työskentelyyn sopii täydellisesti yleisen seppeleensitojan rooliin”, lavalla perusteltiin valintaa. Yliperttula opiskelee parhaillaan toista vuotta kemiaa Turun yliopistossa ja maisterivaiheessa hän tähtää lääkekehityksen kemian suuntaukseen.

Yksinkertaistettuna hänen pestiinsä kuuluu sen valvominen, että kaikki promootioseppeleisiin liittyvää sujuu hyvin. Seppeleensitoja on eräänlainen vip-vieras juhlallisuuksissa.

”Tässä tehtävässä pääsee aika hyvin piireihin ja tulee varmasti hauskat juhlat. Seppeleensitojat saavat myös ikuiset kutsut tulevaisuuden promootioihin”, hän kertoo hymyillen.

Ohjelman huippuhetki oli yhdessä kajautettu Maamme-laulu. Kumtähden kenttä, tunnetaan siitä, että siellä esitettiin ensi kertaa julkisesti Maamme-laulu vuonna 1848.

Tavallaan jo yli 30 vuotta sitten oli tähtiin kirjoitettu, että Yliperttula valitaan yleiseksi seppeleensitojaksi vielä jonain päivänä.

Siitä osaa kertoa enemmän vierellä seisova äiti, biofarmasian professori Marjo Yliperttula, joka on ”melkein haljeta ylpeydestä”. Hän viettää jo neljättä promootiotaan.

”Olin itse ensimmäisen kerran promootiossa vuonna 1990, ja sanoin silloin kumppanilleni, että jos joskus saamme lapsen, olisi upeaa, jos hänestä tulisi seppeleensitoja. Mies pyöritteli silmiään”, professori Yliperttula kertoo.

Enää mies ei pyörittele silmiään, vaan seisoo tyttärensä, seppeleensitojan, vierellä, ylpeänä hänkin.

”Näin siinä kävi”, vahvistaa Yliperttulan isä Petri Ikonen.

Vanhemmille oli ikimuistoinen hetki ja kunnianosoitus, kun heidän tytärtään pyydettiin arvokkaaseen tehtävään. ”Ainutkertainen juttu”, he tiivistävät.

Seppeleensitoja Ann-Mari Yliperttula nautti juhlahetkestään vanhempiensa kanssa.

Promootio on kolme päivää iloista ja intensiivistä elämistä ja juhlaa, joka pitää sisällään kaikkea upeista illallisista auringonnousuun päättyvään yökulkueeseen.

Kohokohtia ovat muun muassa tanssijaiset sekä seppeleensitojais- ja miekanhiojaispäivälliset.

Promootiota kuvataan kokemuksena unohtumattomaksi, ja se tarjoaa vielä yhden, hyvin ansaitun mahdollisuuden juhlistaa opiskeluvuosia valmistumisen jälkeen.

Floran päivä on vasta lähtölaukaus mahtipontiselle juhlinnalle.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat