Vuorimiehenkadulla sijaitseva kerrostalo valmistui alun perin vuonna 1888. Täydellisen muodonmuutoksen talo koki 1930-luvulla.

Helsingin oma silitysrautatalo

Ullanlinnassa sijaitsee kerrostalo, jonka juurelta saattaa löytää kymmenenkin harhailijaa kamerat kädessään. Millainen on yksi Helsingin tunnetuimmista taloyhtiöistä?  


19.6. 2:00 | Päivitetty 19.6. 7:17

Tämän täytyy olla Helsingin kuvatuin asuinkerrostalo. Ehkäpä kuvatuin kerrostalo ylipäätään.

Mutta ymmärtäähän sen: Talo on kaunis ja persoonallinen, erikoinenkin. Sillä on kapea nokka, pullistuva perä, ja se muistuttaa kovasti New Yorkin Flatiron Buildinginä tunnettua rakennusta.

Rakennus sijaitsee Venäjän suurlähetystön ja meren välissä. Google Mapsissa talo on nimetty Flatiron House of Helsingiksi.

Helsingin oma silitysrautatalo.

Silitysrautatalon kapea kärki hahmottuu ilmakuvasta.

Vuorimiehenkadun ja Muukalaiskadun kulman kapea kerrostalo valmistui kolmion malliselle tontille vuonna 1888.

Se oli sitä aikaa, kun Helsinki muuttui nopeaan tahtiin.

Ympärille nousi Kaivopuiston huviloita, kerrostalojakin, mutta Etelärannassa sijaitsi vielä puurakenteisia työläiskortteleita. Kontrastit naapurustojen välillä olivat suuret.

Uusi talo näytti alkuun varsin erilaiselta kuin nykyään: siinä oli neljä kerrosta, ja rakennus edusti uusrenessanssia korostettuine ikkunoineen.

Vanhoissa valokuvissa kivitaloa ympäröivät matalammat puutalot.

Alkuperäiseltä asultaan Vuorimiehenkadun ja Muukalaiskadun risteykseen jäänyt talo oli koristeellinen ja nelikerroksinen. Kuva on otettu noin vuonna 1900.

Kerrostalon oli suunnitellut nuori mutta lupaava vastavalmistunut arkkitehti Selim A. Lindqvist. Kohde oli tiettävästi vasta hänen toinen työnsä.

Myöhemmin Lindqvist suunnittelisi muun muassa Hietalahden kauppahallin. Tänä päivänä hänet muistetaan yhtenä Suomen tärkeimmistä jugendarkkitehdeista.

Oman perheensä kanssa arkkitehti muutti suunnittelemaansa kerrostaloon Vuorimiehenkadulle, silloiselle Vuorimieskadulle, vuonna 1906.

Se olikin kätevää, sillä samalla kun Lindqvist suunnitteli ullakolle ateljeehuoneita, hän saattoi piirtää myös itselleen kattoikkunalla varustellun toimistotilan.

Vuorimiehenkadun ja Muukalaiskadun kulmassa olleen talon katolle rakennettiin jossain vaiheessa hyttimäinen rakennelma. Se edustaa valtamerialuksista tuttua muotokieltä. Vuosina 1999–2003 arkkitehti Vesa-Pekka Erkkilä suunnitteli katon hyttirakennelmaan ullakkoasunnon.

Nykyisen asunsa kerrostalo sai 1930-luvulla, kun arkkitehti Max Frelander pisti talon ulkoasun kerralla uusiksi.

Helsingistä oli tullut moderni kaupunki, joka kasvoi kohisten. Tarvittiin lisää asuntoja. Niitä sai esimerkiksi korottamalla vanhoja taloja entistä korkeammiksi.

Frelanderin piirrustusten mukaisesti Vuorimiehenkadun kerrostalo sai kolme lisäkerrosta vuosina 1936–1937.

Samassa remontissa Vuorimiehenkadun ja Muukalaiskadun kapeassa kulmassa olevat erkkerit purettiin, ja talon päätykulmat pyöristettiin. Lisäksi kerrostalo sai kylkiinsä parvekkeet.

Kuten muotia oli, koko talon ulkoasu muutettiin aiempaa funktionaalisemman näköiseksi.

Lähes täydellinen muodonmuutos, voisi jälkikäteen sanoa.

Taloyhtiön hallituksen nykyinen puheenjohtaja Johan Palmén tietää kertoa, että arkkitehti Frelander omisti 1930-luvulla koko kerrostalon.

Mutta yhdessä asiassa Palménin suku taitaa hakata Frelanderin: suvulla on ollut hallussaan yksi asunto Vuorimiehenkadun kerrostalosta jo lähes 90 vuotta, siitä lähtien, kun Palménin isoisän veli muutti taloon vuokralle ennen sotia.

Myöhemmin, kun Frelander myi asunnot aikalaisgrynderille, sama isosetä sai mahdollisuuden lunastaa vuokrakotinsa omakseen.

Palmén itse ei ole koskaan asunut talossa, vaikka hän tällä hetkellä omistaakin tuon suvun huoneiston.

Muutamia tarinoita hän kuitenkin on kuullut: Aikanaan talon alakerrassa kuulemma sijaitsi suuri juhlasali, joka nyt on kadonnut huoneistojen labyrinttiin. Toiseen tarinaan liittyy suomenruotsalainen kirjailija Gunnar Björling, joka tapasi vierailla silitysrautatalossa varsin tiuhaan puhumassa kirjallisuudesta ja politiikasta. Saattoipa Björlingille joskus maistua juotavakin, sen Palmén on kuullut.

Mahtoiko suomalaisarkkitehti Frelander olla tutustunut New Yorkin Flatiron Buildingiin suunnitellessaan Vuorimiehenkadun kerrostalon remonttia?

Yhdysvaltalaiseen suurkaupunkiin oli 1900-luvun alussa rakennettu kolmiomaiselle tontille erikoisen mallinen rakennus, joka saattoi toimia Frelanderille esikuvana.

Flatiron Buildingin alkuperäinen nimi on Fuller Building, mutta sitä harva taitaa enää muistaa. Rakennuksen suunnittelusta vastasi chicagolaisarkkitehti Daniel Burnham.

Flatiron Building kuvattuna New Yorkissa.

Kun talo valmistui vuonna 1902 Manhattanin saarelle, rakennus oli yksi New Yorkin korkeimmista lähes 87 metrillään. Talossa on 22 kerrosta, ja huomiota pytinki sai persoonallisella muodollaan: se on kapeimmalta kohdaltaan vain kaksi metriä leveä.

New Yorkin Flatiron Buildingistä inspiroituneena myös Helsingin vastaavaa taloa alettiin kutsua leikkisästi silitysrautataloksi.

Mutta millaista siinä on asua?

Sari Ekström on asunut silitysrautatalossa jo yli kymmenen vuotta.

Silitysrautataloa meille esittelee taloyhtiön hallituksen jäsen, Sari Ekström. Hän on asunut yhdessä talon 30:stä huoneistosta jo reilut kymmenen vuotta.

Oman kaksionsa, joka yhtiöjärjestyksen mukaan on pieni kolmio, Ekström osti aikoinaan näkemättä.

”Olin ihaillut taloa ulkoa. Kun näin, että asunto oli myynnissä, ostin sen katsomatta. Huoneisto oli aika pommi.”

Asunnossa oli ennen Ekströmiä asunut ainakin eräs vanhempi rouva ja ennen häntä ranskalainen perhe.

Remontoidessa vastaan tuli lukuisia yllätyksiä: asunnon katon materiaaleina oli käytetty kanaverkkoa ja olkia, perinteisiä 1800-luvun rakennusmateriaaleja siis, ja kaadettavaksi suunnitellussa seinässä sijaitsikin tärkeitä hormeja.

Ranskalaisperheen pojan oma huone, eteisen katonrajaan rakennettu matala umpinainen parvi, on vielä tallella.

Nyt siellä sijaitsee Ekströmin kausivaatteita ja säilytystä vaativaa tavaraa.

Silitysrautatalossa asuu Ekströmin mukaan tällä hetkellä hyvin monipuolinen otos ihmisiä: on perheitä, eläkeläisiä, sinkkuja ja pareja. Koiriakin talossa asuu. Huoneistoissa on myös vuokralaisia, osa heistä ulkomaalaisia.

Vuorimiehenkatu 4:sta on kehuttu Helsingin halutuimmaksi taloyhtiöksi.

Oikotien ilmoitushistorian mukaan myyntiin talosta on päätynyt viimeisen kolmen vuoden aikana neljä asuntoa. Pyyntihinnat neliömetriltä liikkuvat yli 10 000 eurossa.

Kaikkia myytyjä asuntoja ei ole ilmoitettu Oikotien rekisteriin.

Mikä talossa oikein viehättää?

”Sijainti, tämä alue, huonekorkeus ja ehdottomasti parveke”, Ekström arvelee.

Parveke saattaakin olla myyntivaltti, sillä on melko harvinaista, että 1800-luvulla rakennetussa talossa on parvekkeita. Ekströmin oma parveke antaa Muukalaiskadulle.

Vieressä kasvaa tuuhea lehmus. Linnut visertävät.

Sari Ekströmin parvekkeelta aukeavat maisemat naapurustoon.

Miltä tuntuu asua yhdessä Helsingin tunnetuimmista kerrostaloista?

Tavalliselta, varmaankin. Ihmisellä on sellainen tapa, että kaikkeen tottuu.

Mutta useammin kuin kerran tai pari Ekström on törmännyt kotinsa edustalla kännykkäkameroiden kanssa vaeltaviin ihmisiin.

”Ulkona on päivittäin kuvaajia. Kymmenkunta kuvaajaakin voi olla yhtä aikaa”, hän kertoo.

Kuvat omasta kotitalosta sattuvat usein sosiaalisessa mediassa silmään.

Hämmästyttävää oli myös tämä:

”Brittiystävä laittoi viestiä, että talosi on kirjan kannessa.”

Kirjailija Max Seeckin Kauna-dekkarin kantta koristaa Silitysrautatalo. Sama rakennus pääsi aikanaan myös Kuutamolla-elokuvaan.

Helsingin oma kuuluisuus, selvästikin.

Lähteinä käytetty Asko Salokorven teosta Selim A. Lindqvist, arkkitehti sekä Pia Maria Montosen & Niclas Wariuksen teosta Rakkaudesta vanhaan asuntoon. Lisäksi lähteenä on käytetty Helsingin kaupunginmuseon tietokantaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat