Espoolainen perheen­äiti latasi kaikkensa Suomen ankarimpaan pääsy­kokeeseen – Suoritus päättyi lohduttomaan itkuun

Sairaanhoitaja Janina Rosenqvistin, 39, unelma on opiskella lääkäriksi. Nyt kuitenkin näyttää siltä, ettei some-tähdeksi nousseen perheenäidin sinnikkyys tuonut tälläkään kertaa kaivattua tulosta.

HS tapasi Janina Rosenqvistin alle kuukausi ennen pääsykoetta. Tuolloin tunne oli toiveikas, sillä hän oli tehnyt opiskelupaikan eteen kovasti töitä.

28.5. 9:00

39-vuotias kolmen lapsen äiti Janina Rosenqvist vastaa puhelimeensa Espoon Suomenojan Hoplop-sisäleikkipuistosta. Ääni on hieman maassa.

”Arki pyörii jo täysillä, se ei anna armoa”, Rosenqvist huokaa ja jatkaa lausettaan.

”Mikä on tietysti ihan hyväkin juttu”.

Janina Rosenqvist on tullut tunnetuksi lääketieteelliseen pyrkivänä sairaanhoitajana, jonka opiskelu-urakkaa ovat seuranneet tuhannet Instagram-seuraajat niin hyvinä kuin vaikeinakin aikoina.

Tiistaina 24. toukokuuta hänellä oli edessään kauan odotettu pääsykoe, johon latautuivat massiiviset odotukset. Hän oli opiskellut kokeeseen viime ajat taukoamatta ja luonut itselleen tilanteen, jossa paineet olivat valtavat.

Koe oli Rosenqvistille jo toinen yritys, ja kaiken piti olla kunnossa – mutta toisin kävi.

Lue lisää: Tällaista on lukea Suomen hankalimpaan pääsy­kokeeseen: espoolainen perheen­äiti on ajanut itsensä tilanteeseen, jossa "itku tulee joka tapauksessa"

Janina Rosenqvist on ammatiltaan vastasyntyneiden tehohoitaja. Tehohoitajan työssä korostuu valtava vastuu: Rosenqvist on nähnyt kuudesti vastasyntyneen kuoleman. Hän sanoo työn olevan jatkuvaa tunteiden vuoristorataa.

Rosenqvistin mukaan koeaamuna tunnelma oli hyvä ja jännitys oli sopivaa. Hän oli nukkunut edeltävän yön hotellissa, ja lähti aamulla kävellen kahden muun hakijan kanssa kohti Helsingin Messukeskusta.

Viisituntisen kokeen alkaessa ilmeni kuitenkin ensimmäinen ongelma: Rosenqvistin oma Apple-läppäri ilmoitti palvelinvirheestä. Hänen koeaikansa tauotettiin noin kymmeneksi minuutiksi ja hän sai PC-mallisen varaläppärin itselleen. Sitten koe alkoi, hieman muita jäljessä.

”Lääkiksen koe testaa paineenhallintakykyä ja ajanhallintaa, joten olihan tekninen säätö minullekin vähän ylimääräinen šokki.”

”Olen saanut hirveän määrän tsemppiviestejä.”

Itse koe näytti Rosenqvistin silmiin melko odotetulta. Hän osasi kyllä monet kohdat 23 tehtävästä. Olihan hän opiskellut kuin hullu. Kokeessa kysyttiin laajasti lukion fysiikan, kemian ja biologian oppimäärää.

Mitä kasvihormonia käytetään solukkoviljelmässä edistämään juurten muodostumista?

Mainitse kaksi lipoproteiinia, jotka kuljettavat kolesterolia maksaan.

Miksi metaboloituneeseen mefedroniin liitetään maksassa glukuronihappo?

Rosenqvistin mukaan hänen ongelmakseen muodostui se, että hän oli liian hidas. Hän on aikanaan tottunut tekemään kokeensa käsin ruutupaperille.

Uudella tietokoneella, hitailla kirjoitussormilla, oudolla vastaamisohjelmalla vastaaminen ja heikolla ATK-osaamisella ei oikein sujunut. Käsinkirjoitettujen vastausten siirtäminen koneelle vei liikaa aikaa.

”Harmittaa tietenkin paljon, etten opetellut käyttämään editoria etukäteen paremmin. Tällaiselle nelikymppiselle ’fossiilille’ tietokoneen käyttö ei ole niin sujuvaa kuin nuoremmille. Mutta ymmärrän täysin, että kokeen on oltava nykyaikainen, että ei siinä mitään”, Rosenqvist kertoo.

Loppukirivaiheessa Rosenqvistille kävi vieläpä niin, että kun muut lopettivat kokeensa, hänellä oli alun säätämisen takia vielä koeaikaa jäljellä. Kun hän yritti keskittyä loppurutistukseen, muut alkoivat jo höpistä häiritsevästi. Se tuntui epäreilulta.

”Mutta joka tapauksessa peiliin tässä pitää katsoa. En syytä koneita tai olosuhteita. Olisi pitänyt opiskella vieläkin enemmän ja paremmin. Tekniseen puoleen olisi voinut lohkaista lisää aikaa. Kaikilla on sama koe ja samat olosuhteet.”

Kun Rosenqvistin koe päättyi, hän käveli ulos salista ja alkoi itkeä lohduttomaksi. Illaksi hän käveli vielä yksin lähimetsään ja itki lisää.

”Se olisi kyllä todella iso yllätys, jos saisin opiskelupaikan. Minulla jäi niin monta kohtaa tyhjäksi.”

Rosenqvist on itkenyt viime päivinä paljon ja käynyt läpi monia ajatuksia. Onko ollut järkeä satsata näin vaikeaan tavoitteeseen näin paljon? Mitä, jos hän ei koskaan saavutakaan unelmaansa?

Erityisesti Rosenqvistin tilityksestä kuulee, että hän potee hieman huonoa omaatuntoa äitiydestään. Hän sanoo olleensa opiskelu-urakan aikana lapsilleen kyllä läsnä, mutta silti samaan aikaan poissaoleva.

Rosenqvist ei kuitenkaan aio luovuttaa. Hän on päättänyt yrittää taas ensi vuonna uudestaan, vaikka syksyllä edessä onkin jo hoitovapaan päättyminen.

”Haluan näyttää lapsillenikin, että oman unelman eteen on tehtävä paljon töitä. Suuret asiat elämässä eivät koskaan tule ilmaiseksi.”

Ruuhkavuosien keskellä pääsykokeeseen lukeminen ei ole ollut aina aivan yksinkertaista, Janina Rosenqvist kertoo.

Rosenqvist on myös ymmärtänyt sen, miksi monet lääkishakijoista ovat nimenomaan nuoria, vastavalmistuneita lukiolaisia.

Tosiasia on se, että nykypainotuksilla haussa suositaan ensikertalaisia, sillä heille on suurimmat kiintiöt. Ensikertalaisuus tarkoittaa sitä, ettei hakija ole aiemmin ottanut mitään muuta korkea-asteen opiskelupaikkaa vastaan.

Lääkiksen valintasysteemissä hieman yli puolet opiskelupaikoista jaetaan suoraan ylioppilaskokeiden perusteella – nekin ensikertalaisille. Itse pääsykokeesta sisään pääsee alle kymmenen prosenttia tuhansista hakijoista, vähän opiskelupaikasta riippuen. Pääsykokeessakin on varattu kiintiö ensikertalaisille.

Toki on kuitenkin niin, että myös muut kuin ensikertalaiset voivat päästä opiskelemaan lääkäriksi. Rosenqvistin tapaisille hakijoille läpipääsy on silti kaikkein vaikeinta.

39-vuotiasta perheenäitiä on pettymyksen hetkellä lohduttanut moni seikka.

Ensinnäkin Rosenqvist on ollut tyytyväinen siihen, että hänellä on paljon ystäviä ja läheisiä, joille ”on voinut itkeä”. Kaikkia maailman murheita ei tarvitse kantaa yksin. Myös musta huumori auttaa.

”Kun nuorin lapseni näki, että olen surullinen, hän sanoi vain, että ’äidillä on pipi’. Oikeassa hän oli, mutta pipit menevät kyllä ohi.”

Toisena asiana esiin on noussut oma yli 14 000 seuraajan Instagram-tili, joka on luonut painetta hakemiseen, mutta myös tarjonnut hurjasti vertaistukea. Kolmen.mama.laakikseen-tilin ympärille on muodostunut ymmärtävä yhteisö.

”Olen saanut hirveän määrän tsemppiviestejä. Ne ovat tuntuneet tosi hyvältä.”

Kolmanneksi hän on muistuttanut itseään siitä, että hänellä on kaikki elämän peruspalikat jo kunnossa. Hänellä on rakas perhe, oma koti ja mukava työkin.

”Lääkis on unelma, mutta ulosjäänti ei ole silti elämää suurempi katastrofi.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat