”Nämä vaunut ovat kuin Toyota Hilux” – Helsinki yrittää päästä eroon herrasväen kärryistä, joilla voi mennä läpi melkein mistä tahansa

Fallkullan kotieläintila huutokauppaa vanhoja talonpoikaisvaunuja. Kiesimestarit kunnostivat ne vuonna 1998.

Tommo-suomenhevonen vetämässä Åkvagn-vaunuja Fallkullan tilan 10-vuotisjuhlilla vuonna 1999. Kyydissä on tilan työntekijöitä.

27.6. 14:38

Kengän kopahdus korkealla tasanteella, vankkarakenteisen suomenhevosen hörähdys, sitten kavioiden kopinaa ja neljän pyörän kolinaa. Tämän nostalgisen äänimaailman voi kuulla edelleen tänä päivänä.

Nimittäin julkisen sektorin huutokauppaan ilmestyivät ruotsalaiset talonpoikaisvaunut, joilla ikää on useita kymmeniä vuosia.

”Nämä vaunut ovat kuin Toyota Hilux”, vertaa vaunuja kunnostava ja restauroiva Jenni Mäntynen Kiesimestareilta.

Lue lisää Hiluxista: Tälle autolle puoli miljoonaa kilometriä on alkulämmittelyä: Jani Sormunen osti ”liikenteen kurahaalarin”, joka on käytännössä tuhoutumaton

Vaunujen alustat on tehty käyttötarkoituksen mukaan. Kyseisessä Åkvagn-vaunussa on melko jäykkä alusta, joka mahdollistaa käytön maaseudun vaihtelevissa olosuhteissa: niin sorateillä kuin niityilläkin.

Nelipyöräisillä vaunuilla kuljetettiin aikoinaan herrasväkeä kuten kirkkoherraa. Rahvaat ajoivat tapaamaan morsianehdokkaitaan kevyemmillä kaksipyöräisillä kieseillä.

”On vaikea saada selville, kuka alunperin näillä vaunuilla on ajanut. Etenkin, kun kyseessä on entisaikaan hyvin yleiset talonpoikaisvaunut.”

Kyseisten Åkvagn-vaunujen tiedossa oleva tarina alkaa yli kahden vuosikymmenen takaa, kun Kiesimestarien Mäntynen sai vaunut käsiinsä vuonna 1998. Mäntynen muistaa vaunut edelleen.

”Näiden vaunujen kunnostaminen oli suhteellisen yksinkertainen urakka.”

Keskimäärin Mäntyseltä kuluu kolme kuukautta vaunujen kunnostamiseen. Hän purkaa vaunut tarvittaessa ja kokoaa ne uudelleen.

Välissä hän tarkastaa, mitä toimenpiteitä kukin osa vaatii: poistaa teräsosien korroosion, uusii lahot puuosat ja pintakäsittelyt sekä mahdollisesti verhoilee vaunut uudelleen.

Kunnostuksen jälkeen vaunujen tarina jatkui Fallkullan kotieläintilalla. Tila sai vaunut kymmenvuotissyntymäpäivälahjaksi vuonna 1999.

”Ne maksettiin markoilla, ja ne olivat hyvin arvokkaat vaunut”, muistelee Fallkullan tilalla nuoriso-ohjaajana työskentelevä Maarit Piirainen.

Fallkullan tila on Helsingin kaupungin nuorisotalo, jossa 9–17-vuotiaat nuoret pääsevät tutustumaan kotieläintalouteen.

Piirainen kertoo, että vaunut ovat luultavasti ensimmäinen ja viimeinen Fallkullan tilalta huutokaupattava asia.

”Yleensä tarvikkeet käytetään ihan loppuun asti, mutta nämä vaunut ovat jääneet käyttämättömiksi ja ne saa uudestaan käyttökuntoon.”

Vaunut ovat olleet vuosia käyttämättöminä, sillä niille ei löydy tilalta enää sopivaa vankkarakenteista vetäjää. Viimeinen tilan suomenhevosvanhus kuoli muutama vuosi sitten.

Nykyään Fallkullan nuoret pääsevät ajelulle Aku-shetlanninponin vetämillä kaksipyöräisillä pienillä vaunuilla. Lisäksi tilan ympärille on rakennettu asutusta, eikä isoilla vaunuilla ajaminen olisi enää turvallista.

Åkvagn-vaunut rönsyävät nostalgiaa, mutta niillä ajaminen ei ole ”mikään mukavin kokemus”. Piiraisen mukaan ihmiset ovat tottuneet pehmeisiin kaasujousiin, jotka tekevät ajamisesta ilmavaa.

Kovan ajotuntuman lisäksi vaunut vaativat tarkkaavaisuutta: niille noustaan korkealle istumaan ja vain vankkarakenteiset hevoset pystyvät vetämään niitä.

Nykyään talonpoikaisvaunut ovat suosittuja hienosteluajoon esimerkiksi häissä. Niitä käytetään myös vossikka-ajoon eli hevostaksiin, joita kaupungeissa näki ennen autojen yleistymistä.

Juttua täsmennetty 28. kesäkuuta kello 11.02 Åkvagn-vaunujen tarinan alkamiseen liittyen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat