Apulaisprofessori maksaa usein kaupassa muiden ostokset pyyteettömästi ja uskoo sen parantavan maailmaa: ”En oleta saavani rahojani takaisin”

Venla Bernelius harjoittaa pyyteetöntä auttamista omassa arjessaan ruokakaupan kassalla. Segregaatiotutkijana hän uskoo, että avun antaminen synnyttää hyvän kierteen.

Bernelius maksoi viimeksi tiistaina erään iäkkäämmän naisen viinerit. ”Hän vaatimalla vaati saada yhteystietoni, jotta voisi palauttaa lainaamansa kuusi euroa”, Bernelius kertoo nauraen.

5.7. 7:00 | Päivitetty 5.7. 8:53

Kun kaupan kassalla jonossa edellä oleva huomaa, että tilillä ei ole katetta, Venla Bernelius kaivaa lompakkonsa esiin ja maksaa ostokset. Hän on harjoittanut kauppareissullaan yllätyshyvyyttä, eli pyyteetöntä auttamista systemaattisesti koko aikuisikänsä.

”En edes muista, mistä se lähti liikkeelle. Opiskeluaikoinani taisin ensimmäisen kerran antaa jollekin rahaa bussilippuun. Silloin minulla oli varsin vähän rahaa antaa varsinaiseen hyväntekeväisyyteen. Usein vaaditaan kuukausilahjoituksia”, Bernelius muistelee.

Kalifornialainen toimittaja ja kirjailija Anne Herbert kirjoitti vuonna 1982 hetken mielijohteesta ruokapöydän tabletille sanat ”practice random kindness and senseless acts of beauty”. Suomeksi se voisi kääntyä tällaiseen muotoon: harjoita yllätyshyvyyttä ja järjettömiä kauneuden tekoja.

Herbert tuskin keksi pyyteettömän auttamisen konseptia, mutta kauniit sanat ovat inspiroineet tuhansia ihmisiä. Yksi heistä on Bernelius. Hänen tapansa auttaa on vieraiden ihmisten kauppalaskujen maksaminen, ja siihen on kulunut vuosien varrella ”jonkin verran rahaa”.

”Kun maksan jonkun laskun, en oleta saavani rahojani takaisin. Usein ihmisille on kunnia-asia, että he voivat palauttaa saamansa avun ja he lähettävät välillä jopa ylimääräistä”, hän kertoo saamistaan ”koroista”.

”Autan usein myös lapsia karkkiostoksilla, enkä tietenkään ota heiltä rahaa vastaan. Sijoitan siis korkorahoja lasten karkkipusseihin”, Bernelius kertoo nauraen.

”Solidaarisuus ruokkii solidaarisuutta, ja uskon että auttaminen on ihmisille luontaista.”

Helsingin yliopistossa työskentelevä apulaisprofessori Bernelius on perehtynyt hyvinvointi- ja koulutuseroihin, mutta ei varsinaisesti solidaarisuustutkimukseen. Hän intoutuu silti analysoimaan yllätyshyvyyttä yhteiskunnallisena ilmiönä.

”Hyvinvointivaltion ihana idea on, että varmistamme yhdessä hyvän elämän kaikille. Sen lisäksi pitää olla myös sellaista solidaarisuutta, joka luo ihmisten välille aitoa hyvää tahtoa. Ne eivät ole toisiaan pois sulkevia.”

Bernelius kertoo, että tutkimusten mukaan hyvinvointivaltioissa elävät ihmiset auttavat toisiaan enemmän. Hyvän tekemisestä syntyy positiivinen kierre, joka on kuin noidankehän vastakohta.

”Solidaarisuus ruokkii solidaarisuutta, ja uskon että auttaminen on ihmisille luontaista. Yhteiskunta ja ympäristö vahvistaa sitä taipumusta. Kun ihminen tietää, että muut haluavat hänelle hyvää, se ruokkii hänen luottamustaan yhteiskuntaa kohtaan”

Suomalaiset ovat myös hanakoita auttajia tilanteissa, joissa minkäänlaista kiitosta ei ole tiedossa. Bernelius kertoo tehneensä opiskelijoiden kanssa kokeen, jossa he pudottivat kirjekuoria ympäri Helsingin eri kaupunginosia.

”Ikään kuin joku olisi pudottanut ne vahingossa. Tarkoituksena oli tutkia, vievätkö ihmiset kirjekuoret tunnollisesti postilaatikolle. Koe osoitti, että tällainen solidaarisuus on Suomessa korkealla tasolla.”

”Kun toisen ihmisen toiminnasta tulee hyvä mieli, se säteilee omaan toimintaan.”

Bernelius vastaanotti itse pyyteetöntä apua tuntemattomilta viimeksi pari viikkoa sitten. Hänen mielestään auttamisen lisäksi yhtä tärkeää on osata ottaa apua vastaan.

”Olin huoltoasemalla, enkä saanut millään autoni renkaisiin ilmaa. Sitten apuun riensi kaksi nuorta virolaistaustaista miestä, jotka auttoivat minua täyttämään renkaat. Luulen, että heille olisi tullut kiusallinen olo, jos olisin alkanut tyrkyttää heille kiitokseksi jotakin rahaa tai keksipakettia.”

Jos joku haluaa maksaa kauppaostokset takaisin, se ei kuitenkaan Berneliukselle tarkoita välttämättä sitä, että apua ei haluttu. Hän uskoo että kyse on enemmänkin kiitollisuuden osoittamisesta.

Venla Bernelius muistaa, miten lapsena tuntemattomalta bussilipun ostamiseen saatu raha saattoi lämmittää mieltä jopa viikon.

”Siitä tuli turvallinen olo. Pienistä puroista syntyy yhteiskunnallisia virtoja. Kun toisen ihmisen toiminnasta tulee hyvä mieli, se säteilee omaan toimintaan.”

Lue lisää: Helsingissä vallitsee häkellyttävä hyväntahtoisuus – tutkijat mittasivat ihmisten auttamishalua kirjekokeella ja ällistyivät itsekin tuloksista

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat