Väinö-lammas oli joutua teuraaksi osana opiskelijoiden vanhaa traditiota – ”Mitä tällainen perinne opettaa ihmisille?

Helsingin yliopiston metsäasemalla on ollut kesäisin lampaita, jotka opiskelijat ovat perinteisesti syöneet syksyllä. Eläinten turvakoti kyseenalaistaa perinteen.

Väinö-pässi kuvattuna eläinten turvakodissa.

6.7. 16:06

Porvoolaiseen eläinten turvakoti Saparomäkeen muutti kesäkuun lopulla pieni pässi. Kymmenen kuukauden ikäinen lammas nimettiin Väinöksi.

”Väinö oli niin sanottu kesälammas”, kertoo Saparomäen perustaja Eveliina Lundqvist.

Ennen Porvooseen muuttamistaan Väinö eli kahden muun lampaan kanssa muutaman viikon ajan Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäasemalla Juupajoella. Siellä opiskelijoilla on jo 1960-luvulta lähtien ollut perinteenä ottaa kesäksi lampaita ja syödä ne syksyllä kurssin päätyttyä.

Tänä kesänä kaksi lampaista karkasi. Epäilys on, että ne joutuivat suden suuhun. Vain yksi lammas, Väinö-nimen saanut, jäi jäljelle.

”Jos lampaita pitää susialueella, pitäisi aitauksen tietenkin olla susivarma. Nyt ei niin ollut, jos lampaatkin siitä pääsevät karkuun ilman suttakin.”

Opiskelijat äänestivät lampaan kohtalosta. Osa halusi syödä sen, osa jättää lampaan henkiin.

”Elämä voitti”, Lundqvist toteaa.

Opiskelijat ottivat yhteyttä Saparomäkeen, jonne lammas vietiin.

Eläinlääkäri kävi katsomassa Väinöä, kun se saapui Porvooseen. Lääkärin mukaan pässi on laiha ja sillä on jokin hengityssairaus, Lundqvist kertoo.

”Ehkä se on ollut laihassa kunnossa jo silloin, kun se on tullut yliopistolle. En tiedä sen taustasta tarkemmin.”

Lundqvist kyseenalaistaa yliopiston perinteen ja yleisesti niin sanottujen kesälampaiden ottamisen. Hän vertaa niitä kesäkissoihin.

”Siinä missä kesäkissa jätetään heitteille, lammas teurastetaan tai viedään takaisin tuotantotilalle”, Lundqvist sanoo.

”Kesälammas-ajatus on huono erityisesti, jos lampailla on huonommat olosuhteet kuin tuotantotilalla olisi, eikä aina välttämättä ole osaamista eläinten hoitoon.”

Lundqvist ei pidä yliopiston lampaille tarkoittamaa aitausta riittävän isona. Lisäksi lampaita oli kolme, joka on minimimäärä laumaeläimiä aitauksessa. Suositus on Lundqvistin mukaan viisi lammasta.

”Mitä tällainen perinne opettaa ihmisille? Kaikki mitä on ennen tehty, ei tarkoita, että se olisi oikein.”

Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäaseman johtaja Antti Uotila kertoo, että lampaidenpitoperinne on ollut osa metsäylioppilaiden metsätieteen kurssia jo 1960-luvulta lähtien.

Lampaat eivät suoranaisesti liity kurssin opintoihin, mutta kurssin opiskelijat ovat vuosittain halunneet ottaa lampaita metsäaseman niittyalueelle. Lampaiden rekisteröidyksi pitopaikaksi on kirjattu Helsingin yliopisto, mutta käytännön päivittäinen hoitovastuu on Uotilan mukaan vapaaehtoisilla opiskelijoilla.

Kaksi lammasta oli Uotilan mukaan päässyt tänä kesänä karkaamaan aitauksen portista.

”Oliko sitten niin, ettei joku ollut laittanut porttia kunnolla kiinni”, Uotila sanoo.

Valvontaeläinlääkäri oli käynyt katsomassa Väinöä jo sen ollessa yliopistolla. Tämä eläinlääkäri kuvaili lammasta hoikaksi, mutta silmämääräisesti hyvinvoivaksi.

HS on nähnyt eläinlääkäritarkastuksen paperit. Niiden mukaan tarkastuksella ei havaittu mitään eläinsuojelulainsäädännön vastaista menettelyä.

Paperissa mainitaan kuitenkin myös seuraavasti: ”Valvontaeläinlääkärin näkemyksen mukaan toimijoiden tulee kuitenkin harkita vastaavanlaisen lampaiden pidon asianmukaisen järjestämisen mahdollisuuksia sekä pidon mielekkyyttä.”

Antti Uotila kertoo, etteivät opiskelijat aio ottaa uusia lampaita enää tänä kesänä. Näillä näkymin ei seuraavinakaan.

Kurssin opiskelijat vaihtuvat joka vuosi. Löytyykö opiskelijoista joka vuosi sellainen henkilö, joka tietää lampaiden hoidosta?

”Ei välttämättä sellaisia, joilla on kokemusta. Lammastiloilta saa hyvät ohjeet. Opiskelijat sopivat keskenään, että aina on joku vastuussa lampaista. Se on toiminut ihan hyvin.”

Mihin tarpeeseen tämä perinne vastaa?

”Minä en henkilökohtaisesti eikä asema ylipäätään niitä lampaita tarvitse, eikä se hetkauta aseman toimintaa vaikkei niitä olisikaan. Se on ollut opiskelijoiden pyyntö saada pitää niitä. Onhan ne piristys tuossa, ja laidunnuksella lisäksi hoitavat niittyä.”

Onko tämä perinne nykypäivän yliopistolle sopiva?

”Eläintenpito on yksi osa elämää, ja opiskelijoille se on myös pedagogista. Lampaiden pito on lisäksi sekä ekologista että niityn monimuotoisuutta ylläpitävää. Siinä mielessä se on hyvinkin ajankohtaista. En itse pidä sitä vanhentuneena perinteenä.”

Väinö ei ole vielä täysin kunnossa. Eveliina Lundqvistin mukaan sen hengitys röhisee ja sillä on ollut vähän lämpöä. Muuten pässipoika on pirteä ja ”syö hirveästi”.

Väinö ei ole vielä päässyt tilan uuhien seuraan, vaan katselee niitä aidan takaa. Sitä ei vielä ole voitu kastroida sen heikon tilan vuoksi.

Lundqvist toivoo, että helteiden hiipuminen kohentaisi Väinön oloa ja lammas pääsisi viimeistään alkusyksystä toisten lampaiden seuraan.

”Väinön ensiaskeleet eivät ole olleet niin hyviä, mutta se on silti todella ihmisläheinen. Oikea halinalle.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat