”Tässä ei ole kyse siitä, että heijastan omat traumani muihin muslimeihin. Nämä eivät ole yksilö- tai perhekohtaisia asioita, vaan ne koskettavat miljoonia ihmisiä”, Nadiifo Omer sanoo.

Periaatteen ihminen

Entinen muslimi Nadiifo Omer ihmetteli lapsena, miksi häntä kohdellaan niin eri tavoin kuin veljeään. Opitun kyseenalaistaminen johti siihen, että Omer jätti islamin. Nyt hän tekee työtä uskonnottomuuden vapauden ja tasa-arvon puolesta.


14.8. 2:00 | Päivitetty 15.8. 14:49

Lapsena Nadiifo Omer toivoi, että olisi syntynyt pojaksi.

Hän oli kateellinen pojille ja miehille, jotka saivat pukeutua kuten halusivat, harrastaa mitä tahtoivat ja elää niin kuin parhaaksi näkivät. Omer kadehti myös sitä, miten sokeita nämä olivat etuoikeutetun asemansa suhteen. Tai ehkeivät he olleet sokeita, ehkä he vain käyttivät sitä hyväkseen.

Omer rukoili jumalaa ja aneli mahdollisuutta muuttua mieheksi.

Kun se ei onnistunut, hän vaipui syvään epätoivoon.

Helsinkiläinen Omer, 22, on entinen muslimi, joka puhuu uskonnottomuuden vapauden ja tasa-arvon puolesta. Hänet tunnetaan sosiaalisessa mediassa nimimerkillä @snadinadi.

Kesäkuun Pride-marssille biseksuaali Omer teetti muslimilipun, jossa yhdistyivät islamin symbolit, kuunsirppi ja tähti.

Lue lisää: Nadi teetti Pridemarssille muslimilipun – Sosiaalisessa mediassa innostuttiin

Omerin monikulttuurisessa lapsuudenkodissa kasvatussuuntaukset törmäilivät joskus toisiinsa. Omerin isä on somalialainen sunnimuslimi ja äiti sunnimuslimiksi kääntynyt suomalainen.

Perhe seurasi konservatiivista sunni-islamia, joka määritti arkea vahvasti. Omer kävi ahkerasti koraanikoulussa ja islamintunneilla. Hän myös peitti hiuksensa huivilla.

Jo lapsena Omeria kuitenkin ihmetyttivät monet asiat siinä tavassa, jolla uskontoa hänen yhteisössään harjoitettiin.

Miksi naisten täytyi rukoilla miesten takana? Miksi naisille oli moskeijassa pienemmät tilat kuin miehille ja miksi naisten täytyi kulkea sisään sivuoven kautta? Miksi moniavioisuus oli sallittua vain miehille? Miksi kuukautiset olivat este uskonnollisiin menoihin osallistumiselle?

Nadiifo Omerin mielestä naisten kehoja seksualisoidaan sekä länsimaissa että islamilaisessa maailmassa mutta eri tavoin. Länsimaissa naisten kehoja esineellistetään ja kaupallistetaan, kun taas vanhoillisessa islamissa naisten kehot nähdään niin seksuaalisina ja eroottisina jo itsessään, että ne täytyy peittää.

Ei Omer oikeasti koskaan halunnut olla mies, sen hän on ymmärtänyt jälkeenpäin. Hän halusi vain tilaa olla sellainen kuin oikeasti on: oman tilansa ottava itsenäinen toimija.

Omerista alkoi tuntua, ettei hän voisi elää tinkimällä periaatteistaan. Naisen asema oli se kynnyskysymys, joka lopulta sai Omerin kyseenalaistamaan kaiken opitun.

”Jos olit naisena näkyvästi olemassa, niin se oli jo provosoivaa ja se oli jo itsessään kannanotto.”

Teini-ikäisen Omerin pukeutumista vahdittiin tarkkaan. Jos hän halusi käyttää verkkahousuja, häneltä kysyttiin miksi hän haluaa imitoida miehiä. Toisaalta vaatteiden täytyi olla peittäviä, koska miesten haluja täytyi kaitsea, Omer kertoo.

Kysymykset alkoivat kasautua, mutta Omer ei kokenut saavansa niihin tyydyttäviä vastauksia. Koraania lukiessaan hänestä tuntui, ettei sitä oltu kirjoitettu hänelle vaan miehille siitä, miten naisia tulisi kontrolloida.

Riidat kotona lisääntyivät. Omer tunsi katkeroituvansa luokkatovereilleen, jotka saivat elää niin sanottua normaalin nuoren elämää.

Lopulta Omer koki, että uskonnossa oli niin paljon sisäänrakennettuja ongelmia, että hän olisi joutunut käyttämään ”todella paljon mentaaliakrobatiaa” pystyäkseen oikeuttamaan asiat itselleen.

”Tuntui siltä, että yrittäisin muuttaa mustaa valkoiseksi.”

Nadiifo Omer haki Helsingin yliopistoon opiskelemaan islamilaista teologiaa, mutta ovet eivät vielä auenneet. Hän ei ole varma, aikooko hakea uudestaan. ”Se olisi minulle keino käsitellä näitä kokeamiani asioita, enkä tiedä, onko se hyvä pohja lähteä opiskelemaan jotakin.”

Fuck it, nyt minä sanon sen, Omer ajatteli kaksi vuotta sitten. Ja niin hän kirjoitti sosiaalisen median kanaviinsa postauksen, jossa ilmoitti, ettei ole muslimi, ei ole pitkään aikaan ollut eikä tulisi koskaan olemaan. Samaan syssyyn hän ilmoitti, ettei ole hetero.

Postaus poiki muun muassa nimittelyä ja välirikkoja. Jotkut vanhat ystävät ilmoittivat, etteivät he halua olla Omerin kanssa missään tekemisissä. Postaus vaikutti myös hänen perhesuhteisiinsa. Julkitulo toi kuitenkin myös paljon positiivista: Omer tunsi viimein vapautuneensa jatkuvasta syyllisyydentunteesta ja helvetinpelosta.

Nykyään hän voi deittailla naisia, harrastaa thainyrkkeilyä ja kritisoida äänekkäästi havaitsemiaan epäkohtia. Entisessä elämässä se ei ollut mahdollista.

Omer on löytänyt oman yhteisönsä muista entisistä muslimeista. Kyseessä on epävirallinen verkosto, josta Omer sai kuulla toiselta samankaltaisessa tilanteessa olleelta henkilöltä.

Vaikka Omerilla on tuhansia seuraajia sosiaalisessa mediassa, suurin osa aktivismista tapahtuu kuitenkin ruohonjuuritasolla. Hän saa yhteydenottoja islamin jättäneiltä ja uskontoaan kyseenalaistavilta ihmisiltä ympäri maailmaa.

Omer on aktiivinen jäsen Buraq ry:ssä, joka on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien muslimien ja muslimitaustaisten henkilöiden etujärjestö. Hän myös esimerkiksi ideoi ja järjesti muslimitaustaisille ensimmäistä kertaa Suomessa oman paikan Pride-kulkueeseen.

Nadiifo Omer teetti tämän vuoden Pride-marssille lipun, jossa on islamin symbolit.

Yksi Omerin omassa uskonnollisessa yhteisössään kokemista epäkohdista on hänen mielestään se, että ihmisiä kohdellaan lähtökohtaisesti sukupuolen edustajina eikä toisina uskovaisina tai ihmisinä.

Omer kannattaa islamin modernisointia ja sitä, että muslimit omaksuvat uusia tapoja seurata islamia. Voi esimerkiksi olla muslimi ja kuulua seksuaalivähemmistöön tai päättää olla käyttämättä huivia.

Omerin mukaan moni ihminen lakaisee keskustelun naisten aseman epäkohdista maton alle vetoamalla siihen väitteeseen, että kyse on kulttuurista eikä uskonnosta.

”Ajatellaan, että voidaan sulkea silmät, koska hei, se ei ole minun uskontoani vaan se on kulttuuria.”

Omerin mielestä kulttuuri ja uskonto ovat kietoutuneet erottamattomasti toisiinsa. Hän ei väitä, etteikö olisi asioita, jotka ovat vain toista, mutta yleensä kyse on niiden yhteisvaikutuksesta.

”Naisten kaltoinkohtelua oikeutetaan Koraanin jakeilla. Miten voi väittää, että se on pelkkää somalikulttuuria, kun uskonnon läsnäolo on kiistämätöntä? Kun puhun epäkohdista, puhun väkivallasta, homofobiasta, eheytyshoidoista ja muista kamalista asioista. Onko uskonnon imago tärkeämpi vai se, että ihmiset saavat oikeutta?”

Omer on keskustellut aiheesta esimerkiksi Iranista, Turkista, Egyptistä ja Somaliasta kotoisin olevien naisten kanssa, joilla on vastaavia kokemuksia misogyniasta. Sanalla tarkoitetaan naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa asennetta, jota kuvaa yleisesti aliarvostus tai suoranainen viha.

”Onko meillä sama kulttuuri? Ei. Mikä meitä yhdistää? Islamilainen patriarkaatti.”

Nadiifo Omer käsittelee islamin jättämistä myös Tiktok-tilillään. Sitä kautta hän on tavoittanut entisiä muslimeita ja muita entisiä uskovaisia ympäri maailmaa.

Viime päivinä Omer on ollut uupunut.

”Sori, kuulostan negatiiviselta. Olen vain niin kyllästynyt”, hän sanoo muutamaan otteeseen haastattelun aikana.

Aina kun Omer sanoo jotain julkisesti, hänelle tulvii eri foorumeilla rasistisia kommentteja. Esimerkiksi Twitterissä osa kommenteista on nimimerkin takana, mutta osa omalla nimellään. Profiilien perusteella rasistiset kommentoijat ovat usein suomalaisia miehiä.

”Se on vitsin sairasta, ihan pakkomielteistä joillekin.”

Omer oli kokemistaan asioista pitkään hiljaa yhteisön painostuksen vuoksi ja koska hän koki tehtäväkseen suojella yhteisön mainetta. Esimerkiksi jotkut läheisistä sanoivat hänelle, että epäkohdista puhuminen olisi rasistien laariin syöttämistä.

”On yhteisöltä pelkurimaista vaientaa kritiikki vetoamalla rasismiin, mutta kyllä siinä on jokin totuudensiemen. Tuntuu, että pitää koko ajan olla puolustamassa omaa olemassaoloaan.”

Omer pitää itseään etuoikeutettuna siinä mielessä, että Suomen valtio ei rajoita hänen sanan- ja uskonnonvapauttaan. Hän kokee sen tuovan myös vastuun: hänen täytyy käyttää tilanne hyväksi sellaisten puolesta, jotka eivät ole yhtä onnekkaita.

Muilta itsensä uskontojen mukiloimaksi kokevilta ihmisiltä saatu kiitos ja vastakaiku saa Omerin jatkamaan työtään. Kerran eräs vanhemman sukupolven somalimies kertoi olevansa kiitollinen siitä, että Omer osoittaa työssään, että somalitkin voivat olla ateisteja ja ajatella eri tavalla.

Toinen hieno kohtaaminen oli se, kun hijabia käyttävä tyttö tuli Omeria kesällä vastaan ja tunnisti hänet sosiaalisesta mediasta. Tyttö pyysi saada halata, jonka jälkeen hän poistui nopeasti paikalta.

”Tuollaiset hetket ovat kaiken saamani vihan arvoisia”, Omer sanoo.

Omer on kuitenkin kyllästynyt siihen, että hänen puheitaan käytetään joskus myös oikeutuksena esimerkiksi muslimivihalle.

”Teen tätä sen takia, että ihmiset ymmärtäisivät, että ei ole yhtä yhtenäistä muslimimassaa vaan on erilaisia ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavoin ja joilla on silti yhtäläinen oikeus olla olemassa.”

Omerin seuraava etappi elämässä on astua asepalvelukseen tammikuussa. Hän sanoo kiinnittäneensä aina herkästi huomiota epäkohtiin.

”Kasvoin yhteisössä, jossa miehiä pidetään lähes jumalina. Silti ajattelen, että ei ole reilua, että vain he joutuvat menemään armeijaan.”

Se on Nadiifo Omerille periaatekysymys.

Oikaisu 15.8.2022 kello 14.49: Täsmennetty kohtaa, jossa mainitaan Nadiifo Omerin sosiaaliseen mediaan tekemän postauksen seurauksista hänen perhesuhteisiinsa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat