Vegaaniaktivisti Benjamin Pitkänen luennoi lukiolaisille eläintuotannon epäeettisyydestä. Hän sanoo pyrkivänsä vaikuttamaan ensisijaisesti pehmein keinoin eikä käytä esimerkiksi kansalaistottelemattomuutta asiansa edistämiseksi.

Viraali vegaani

Helsingin yliopistossa opiskelevan Benjamin Pitkäsen mielestä kaikkien maailman ihmisten pitäisi olla vegaaneja. Agendansa ajamiseksi hän ei kaihda populistisiakaan keinoja. HS seurasi, miten vegaani­aktivistin luento sujui espoolaisessa lukiossa.


17.9. 7:00 | Päivitetty 17.9. 17:17

Satapäinen lukiolaisyleisö katsoo hiljaisena Youtube-videota auditorion valkokankaalta. Yksikään ei pukahda vieruskaverilleen tai vilkuile kännykkäänsä.

Videolla näkyy, kuinka kolme päivää teltassa ilmaisia kanansiipiä jonottanut mies paljastuukin ravintolan ovella vegaaniaktivistiksi. Kun miehen pitäisi astua sisään Itäkeskuksen Kentucky Fried Chickeniin, hän alkaakin pitää kaikkien edessä palopuhetta eläinten oikeuksien puolesta. Ravintolan avajaiset saavat yllättävän käänteen.

Puhe jää kuitenkin kovin torsoksi, sillä vartijat nappaavat aktivistin pian kiinni. Aktivisti ei välitä vartijoiden otteesta, vaan jatkaa kiihkeää julistustaan samaan aikaan, kun häntä kiskotaan ulos ostoskeskuksesta. Kännykkäkamerat kuvaavat kaiken.

”Meiän ei tarvii tappaa 60 miljardia eläintä”, hän rääkyy yleisölleen hetkeä ennen, kun hän katoaa kameroiden edestä.

Performanssi päättyi putkareissuun, josta on kanneltu eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Valkokangas tummuu, video päättyy. Lukiolaiset jäävät odottamaan, mitä luennoitsija sanoo.

Luennoitsija on itse videon päähenkilö. Hän on Helsingin yliopistossa talous- ja sosiaalihistoriaa opiskeleva Benjamin Pitkänen, 25. Hän sanoo, että hänen aktivistiuransa lähti lentoon kyseisen episodin jälkeen.

Pitkänen kertoo edustavansa Viral Vegans -nimistä yhdistystä, joka pyrkii tekemään veganismista ”viraalia” eli nopeasti leviävän ilmiön.

Yhdistyksen tavoite on kaiken eläintuotannon lopettaminen. Ei siis vain eläinten olojen parantaminen, vaan kaikenlaisen eläintuotannon lopettaminen.

Vegaaniseen elämäntapaan kuuluu, ettei ruokaan, vaatetukseen tai esimerkiksi kosmetiikkaan ole käytetty lainkaan eläimiä. Yhdistys haluaa vaikuttaa sekä yksilöihin että yhteiskuntaan.

”Eläinten murhaamista ei voi tehdä eettisesti”, Pitkänen alleviivaa tavoitettaan.

Yhdistyksen argumenttien keihäänkärki liittyy eläinten oikeuksiin, mutta ohessa myös ilmastonäkökulma otetaan esiin.

Benjamin Pitkänen teetätti itselleen kuuluisan t-paidan ennen kuin hän jonotti ilmaisia kanansiipiä Itäkeskuksen Kentucky Fried Chickenillä.

Espoonlahden lukion auditoriossa on parhaillaan meneillään äidinkielen kurssi, jossa käsitellään vaikuttamista.

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat Marja Aalto ja Susanna Akkila ovat kutsuneet Pitkäsen puhumaan toisen vuoden opiskelijoille, jotta nämä voisivat analysoida, millaisin keinoin Pitkänen pyrkii vaikuttamaan yleisöönsä.

Vierasvalinta on kieltämättä osuva. Pitkäsen paasaava ääni on vaikuttava, eikä hän arastele käyttää muitakaan vaikuttamisen lajeja, kuten videoita. Pitkänen puhuu veganismista väkevästi ja intohimoisesti. Silmissä roihuaa aatteen palo. Jotain koomistakin Pitkäsen pohjattomassa innossa on.

Seuraavaksi Pitkänen laittaa pyörimään videon, jossa näkyy, kuinka kananmunatuotannosta yli jäävät poikatiput joutuvat silppuriin. Hän sanoo, että herkimmät voivat halutessaan poistua käytävään videon ajaksi. Yksikään opiskelija ei poistu.

Yleisö hiljenee jälleen vakavana videon ääreen.

Pitkäsen omat yliopisto-opinnot ovat kestäneet kuusi vuotta, ja nyt hän tekee maisteriopintojaan. Aktivismi on vienyt aikaa opiskelulta. Gradu tulee käsittelemään veganismia.

Benjamin Pitkänen on taustaltaan maailmankansalainen.

Pitkänen on syntynyt Britanniassa ja asunut lapsuudessaan myös Keski-Aasian Uzbekistanissa ja Tadžikistanissa vanhempiensa töiden takia. Suomeen hän muutti teini-iässä 14-vuotiaana.

Helsingin yliopistossa hän pyrki alun perin opiskelemaan kehitysmaatutkimusta, mutta päätyi lopulta valtiotieteellisen tiedekunnan sosiaali- ja taloushistorian opintosuuntaan. Pitkänen sanoo, että ”yhteiskunnallinen muutos” on hänen suurimpia kiinnostuksen kohteitaan niin opinnoissa kuin niiden ulkopuolellakin.

Vegaani eläinrakkaasta Pitkäsestä tuli isoveljensä houkuttelemana. Viimeinen pisara oli Pitkäsen 19-vuotiaana näkemä Earthlings-dokumenttielokuva, jonka katsottuaan hän alkoi ”samalta istumalta” vegaaniksi. Yliopisto-opintojen ohessa hänestä tuli myös aktivisti.

Yliopistolla Pitkänen on viime ajat ajanut läpi ”Vegaaninen HYY” -jäsenaloitetta, jolla tavoiteltiin ylioppilaskunnan muuttamista vegaaniseksi elintarviketarjonnassaan. Pitkänen teki vaikutustyötä muun muassa Ylioppilasaukion Unicafe-opiskelijaravintolan edustalla. Aloitteen allekirjoitti viikossa 408 HYY:n jäsentä.

Alkuperäinen aloite kaatui keväällä HYY:n edustajistossa niukasti äänin 22–20, mutta myöhemmin HYY päätti kuitenkin siirtyä kasvipohjaisiin kokous- ja tapahtumatarjoiluihin toiminnassaan. Ravintolatoimintaan tämä ei vaikuttanut.

HYY:n hallituksen taustamuistiossa ensimmäisen aloitteen torppausta perusteltiin muun muassa joidenkin opiskelijoiden moniallergioilla ja sillä, että on ihmisiä, jotka eivät kokisi oloaan tervetulleiksi ylioppilaskunnan toimintaan, jos tarjolla olisi vain vegaaniruokaa. Sittemmin lievemmin muotoiltu aloite meni läpi.

Ennen luentoaan Pitkänen sai äidinkielenopettaja Marja Aallolta briiffauksen iltapäivän kulusta. Samalla hän antoi haastattelun lukiolaisten omalle Esposti-lehdelle.

Pitkänen on joka tapauksessa havainnut, että juuri yliopistot ovat otollista maaperää vegaanien vallankumoukselle. Akateemisten nuorten keskuudessa suhtautuminen ruokaan on keskimääräistä vapaamielisempää.

Yliopisto on muutenkin aktivistille tärkeä paikka, sillä siellä kytee aina tulevaisuuden laajempien muutosten siemen – mitä ylioppilaat edellä, sitä kansa perässä, kuuluu vanha sanonta.

Suomen yliopistoilla suuri muutos onkin jo soittanutkin alkutahtinsa.

Esimerkiksi Aalto-yliopiston taideopiskelijoiden omistamat Kipsari-ravintolat ovat jo täysin vegaanisia. Lisäksi esimerkiksi Lappeenrannan ja Lahden teknillisen yliopiston (LUT) ylioppilaskunta on myös siirtynyt tarjoamaan pelkästään vegaanista ruokaa.

Helsingissä Unicafe-ravintolat ovat luopuneet naudanlihan tarjoamisesta.

Suuri osa Pitkäsen vaikutustyöstä tapahtuu älypuhelinten näytöillä.

Kun Pitkänen puhuu espoolaisille lukiolaisille, huomaa, että hän tietää, mistä naruista pitää vedellä, kun yleisössä istuu 17-vuotiaita. Pitkänen vetoaa vuoroin tunteisiin, vuoroin faktatietoon.

”Mietin aina vähän yleisön mukaan, miten asiani esitän. Joskus joudun tekemään kompromisseja sen suhteen, kuinka paljon esimerkiksi korostan ilmastonmuutosta. Minulle eläinten oikeudet ovat kuitenkin se rakkain juttu, mutta aina sitä ei kannata korostaa.”

Pitkäsen esitystä helpottaa myös se, että lukiolaiset selvästi tietävät varsin tarkasti, kuka esiintyjä on ja mitä hän edustaa. Pitkänen on nimittäin kuuluisa sometähti.

Pitkäsen suorasukaisista paasauksista on tullut netissä ilmiö. Videoillaan hän muun muassa väittelee kalastajien kanssa, paheksuu maidonjuontia ja kehuu erinäisiä vegaanisia herkkuja.

Kun Pitkänen näkee kouluruokalassa maitokoneen, hän ryntää sen luo tekemään videota.

Sosiaalinen media onkin kenties keskeisin vaikuttamisen väline Pitkäselle.

Tiktokissa hän aiheuttaa päivittäin hurjaa hulinaa; kun hän kehottaa ihmisiä ryhtymään vegaaneiksi, vastareaktio on usein tyrmäävä. Melkein jokaisen videon alle syttyy verbaalinen sota. Veganismi herättää suuria tunteita.

Kommentoijien pääväitteen mukaan ihmisille on aina ollut luonnollista syödä eläimiä ja Pitkänen menee ajattelussaan aivan liian pitkälle. Kommentoijat myös korostavat eläintuotantoon tehtyjä lukuisia parannuksia, jotka tosin Pitkäsen mielestä eivät ole kovin olennaisia, sillä eläimet tapetaan kuitenkin.

Tiktok-kommentoijat ovat toisinaan puheissaan täysin törkeitä, mutta Pitkänen vaikuttaa säilyttävän malttinsa hyvin. Pitkänen sanoo, ettei hän ole provosoitunut, vaikka hänen tilinsä on ilkivallan seurauksena suljettu jo kahdesti. Väkivallallakin on uhattu. Hän ajattelee, että vaikutustyö on tehokkainta silloin, kun pysyy itse asiallisena.

Samaan aikaan Pitkänen tietää hyvin tarkasti sen, miten algoritmi toimii. Mitä aktiivisempaa ja räyhäkämpää keskustelua videoissa käydään, sitä paremmin ne nousevat ihmisten ruuduille. Kompromisseja ei ole järkevää hakea.

Käytössä ovat siis klassiset populismin konstit. Pitkänen ei tosin sitä myönnä.

”En ole populisti, vaikka haluan tehdä veganismista valtavirtaa. Ennemminkin sanoisin, että ne, jotka lähettävät minulle vastavetona videoita, joissa he syövät suurieleisesti lihaa, ovat populisteja. Myös eläintuotannon tukeminen on ideologia”, Pitkänen sanoo.

Some-vaikuttamisen lisäksi Pitkäselle on tärkeää luoda verkostoja. Hän kerää erinäisten hankkeidensa ympärille joukkoja, jotka pystyvät edistämään tehokkaammin kutakin asiaa. Hän myös kiertää puhumassa kaikkialla, minne hänet vain päästetään.

”Yhteisöissä on voimaa. Kyse ei ole vain minusta.”

Koulun seinältä Pitkänen bongaa myös kasviksia mainostavan julisteen, joka päätyy oikopäätä hänen kännykkäkameransa eteen.

Espoonlahden lukiolaiset antavat lopuksi aplodit Pitkäsen esitykselle. On yleisökysymysten aika. Käsiä nousee rutkasti.

Nopeasti käy ilmi, että yleisö etsii ensisijaisesti Pitkäsen argumenteista porsaanreikiä.

Mitäs, jos ei voi allergioiden takia syödä vegaanisesti?

Vastustatko myös eettistä eläintuotantoa?

Olisiko parempi, että broilerit ja lehmät kuolisivat sukupuuttoon, koska ne ei pärjäis luonnossa?

Eikö kasvitkin tunne kipua?

Saavatko petoeläimet sitten tappaa muita eläimiä?

Lopettaisitko mieluummin ilmastonmuutoksen vai eläintuotannon?

Kysymykset taitavat olla Pitkäselle melko tuttuja, joten niihin vastaaminen oman ideologian mukaisesti ei vaikutava vaikealta.

Hän vastaa, että lähes kaikki ihmiset pystyvät syömään halutessaan vegaanisesti. Hän vastaa, ettei eläinten tappaminen ruoaksi ole koskaan eettistä. Hän vastaa, että ruokatuotanto on suurimpia syitä eläinlajien sukupuutolle. Hän kertoo, ettei kasveilla ole keskushermostoa.

Pedoista hän kertoo, etteivät ne kykene moraaliseen päätöksentekoon. Ja lopuksi hän sanoo olevansa huolissaan sekä ilmastonmuutoksesta että eläinten oikeuksista, sillä ne liittyvät toisiinsa.

Pian ollaan jo pisteessä, jossa kysellään, läpsiikö Pitkänen hyttysiä iholtaan ja voisiko hän syödä auton alle jäänyttä hirveä. Pitkäsellä on aina selitys valmiina.

”Ei tätä jätkää vastaan voi väitellä”, toteaa lopulta yksi opiskelija.

Sitten otetaan selfieitä.

Esityksen jälkeen monet oppilaat jäivät auditorioon pyytämään Benjamin Pitkäseltä yhteiskuvia ja videoterveisiä omille ystävilleen. Kuvassa lukiolainen Elis Koskela.

Luennon jälkeen Pitkänen on tyytyväinen.

Pitkäsestä on hyvä, että hän saa haastettua ajatusta eläinten syömisestä, sillä sitä ei nyky-yhteiskunnassa hänen mukaansa kovin usein tapahdu. Monen nuoren kohdalla tämä esitys oli ensimmäinen kerta, joka haastoi toden teolla ajattelemaan asiaa.

Tyytyväisiä ovat myös äidinkielen opettajat. Mutta on sanottava, että kyllä Pitkäsen aktivismin käryisiä kouluvierailuja on kulisseissa vastustettukin.

Väistämättä herää kysymys, valitsevatko koulut puolensa, kun ne päästävät kiihkomielisen vegaanin opetusjärjestelmän parrasvaloihin. Voisiko jonkin muunkin ideologian edustaja – vaikkapa kotimaisen eläinteollisuuden asianajaja – saada samanlaisen mahdollisuuden esitellä asiaansa opiskelijoiden edessä? Sekin taitaa monessa koulussa olla aivan mahdollista.

Espoonlahden lukion äidinkielenopettajien mielestä Pitkäsen puheet toimivat opiskelijoille ensisijaisesti osuvana esimerkkinä vaikuttamisen tavoista. Tavoitteena ei ollut siis tuputtaa opiskelijoille mitään tiettyä ruokavaliota. Pitkäsen valinnan puolesta puhui lisäksi se, että hän oli opiskelijoille ennalta tuttu.

Pitkänen vetosi esityksessään oppikirjamaisesti tunteisiin, käytti vertauksia, puhutteli ja suostutteli yleisöään, korosti faktoja, viittasi auktoriteetteihin sekä pyrki retoriseen suvereniteettiin. Pitkäsen vierailu ja argumentointi puretaan vielä kriittisesti osiin seuraavilla äidinkielen­tunneilla.

Lukion mukaan itse agendalla ei ollut opetustarkoituksen kannalta väliä. Tärkeintä oli esitellä konkreettisesti vaikuttamisen keinoja, ja esimerkiksi valikoitui tällä kertaa viraali vegaani. Periaatteessa vierailija olisi voinut olla kuka tahansa muukin.

Mutta lopuksi Pitkäseltä itseltään on kysyttävä, mihin hän vaikuttamisellaan oikeasti pyrkii. Uskooko hän, että ihmiskunnasta voisi tulla aidosti vegaaninen? Tapahtuuko muutos kouluissa kiertämällä?

”Uskon, että jossain vaiheessa kaikki tolkulliset valtiot kieltävät eläintuotannon. Jossain vaiheessa meillä ei ole enää muuta mahdollisuutta. Sitä muutosta yritän kiihdyttää”, hän vastaa.

Sitä ennen on vielä melko lailla vaikutustyötä tehtävänä.

Opiskelijat Mauno Mäkinen (vas.), Roni Kataja ja Julius Eriksson jäivät juttelemaan Pitkäsen kanssa esityksen jälkeen.

Oikaisu 17.9.2022 kello 17.15: Juttuun korjattu, että alkuperäinen kasvipohjainen HYY -aloite ei mennyt sellaisenaan läpi ylioppilaskunnassa. Läpi meni toinen, samansuuntainen aloite erilaisin muotoiluin. Lisäksi tarkennettu, ettei läpi mennyt aloite vaikuta HYY:n ravintolatoimintaan millään tavoin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat