Töölössä on klassinen liike, jossa käy vain käteinen – Omistaja kertoo, miksi käy kauppaa kuin entisaikaan

Yhä useamman kaupan tiskillä törmää nykyisin kylttiin: Tässä paikassa käy vain korttimaksu. Benita Holopainen on valinnut päinvastaisen suunnan.

Benita Holopainen on pitänyt antikvariaattia Etu-Töölössä yli kaksikymmentä vuotta. Kivijalkakaupan valikoimassa on paljon naisten kirjoittamia kirjoja.

8.9. 13:07 | Päivitetty 8.9. 13:42

Antikvariaatti Vilho näyttää juuri siltä kuin antikvariaatin kuuluu näyttää. Pienen töölöläisliikkeen jokaisen sopen täyttää kirjapino. Kirjojen seassa, ainoalla vapaana olevalla pöydällä, on pikkuinen pahvilaatikko. Siinä kaupan omistaja Benita Holopainen pitää kassaansa.

”Siellä on noin viisi euroa vaihtokassaa tällä hetkellä”, arvelee Holopainen.

Kassa on tarpeen, sillä tässä kaupassa ei käy pankkikortti. Tai mikään muukaan kortti. Kirjoja voi ostaa vain käteisellä.

”Niin ja laskulla”, lisää Holopainen.

Jos asiakkaalla ei ole käteistä mukanaan, kirjoittaa Holopainen heille laskun. Sen hän kirjoittaa käsin itsejäljentävälle paperille.

Jos lasku tai käteinen ei käy, on vielä kolmaskin maksuvaihtoehto.

”Rahat voi pudottaa postiluukun kautta liikkeeseen myöhemmin, kun ehtii.”

Kirjat hän antaa mukaan heti, sillä hän luottaa asiakkaisiinsa.

”Ei minulta ole koskaan varastettu mitään.”

Benita Holopaisen vaihtokassa on pahvilaatikossa. Laatikon hän sai aikanaan entiseltä pomoltaan joululahjaksi: ”Siinä oli ehkä huivi tai kukkaro”.

Tällainen luottavaisuus on nykyaikana niin harvinaista, että satunnaiset asiakkaat saattavat hämmentyä. Suurin osa liikkeessä asioivista on kuitenkin vakiasiakkaita ja he tuntevat kaupan tavat.

He tietävät, että tässä liikkeessä maksetaan vain käteisellä ja mielellään tasarahalla. He myös tietävät sen, että kauppa on auki omistajan mielen mukaan. Periaatteessa kauppa on auki kahdestatoista viiteen, mutta ei aina.

”Pidän kauppaa auki sillä tavalla, että sopeutan sen muuhun elämään.”

Holopainen arvostaa sitä, että saa itse päättää ja vastata tekemisistään, sillä sellaista vapautta ei monella ole.

Holopaiselle voi kuitenkin kokeilla soittaa, jos kauppa ei ole auki. Hän asuu alueella ja pääsee paikalle nopeasti, jos on kotona.

Jos asiakkaalla ei ole mukanaan käteistä, Benita Holopainen kirjoittaa hänelle laskun.

Moni antikvariaateista on nykyisin siirtynyt nettiin ja kauppaa kirjojaan sitä kautta. Holopainen ei ole tästä innostunut. Kun pitkään konttoritöitä tehnyt Holopainen perusti kaupan noin 20 vuotta sitten, hän iloitsi siitä, ettei hänen enää koskaan tarvitsisi tehdä konttoritöitä.

”Ja nettikauppa on konttorityötä.”

Korttimaksamiseen siirtymistä Holopainen ei suunnittele. Hän ei näe sille tarvetta, ja vanhanaikainen maksutapa sopii hänen mielestään vanhoja kirjoja myyvään liikkeeseen.

”Jos myisin vaikka koruja, minun pitäisi hommata kone.”

Holopainen on erikoistunut liikkeessään historiaan ja erityisesti naisten kirjoittama kirjallisuus on hänelle tärkeää. Holopainen on itse suomentanut ja kustantanut Marie Linderin kirjan Aikamme nainen. Kuitenkin liikkeen nimi on Vilho.

Miksi näin?

”Tästä piti tulla Anna-Sofia isoäitini mukaan, mutta vieressä oli Anna-Sofia Viljasen jalkahoitola, joten se ei käynyt.”

Koska alussa liikkeessä oli paljon sotakirjallisuutta, päätti Holopainen antaa liikkeelle nimen isosetänsä, kenraali Vilho Nenosen mukaan. Hänen kuvansa roikkuu yhä liikkeen seinällä.

Eläkkeelle jäämistä Holopainen ei ole edes harkinnut.

”Aion pitää tätä kauppaa niin kauan kuin jalat ja pää kestävät.”

Lue lisää: Kysyntä sukelsi ja työntekijät pyörittelivät peukaloitaan – Isä ja poika kertovat, miksi puolen vuosisadan yritystarina päättyy kuin seinään

Lue lisää: Klassinen kivijalkaliike lopettaa Haagassa: Valtavasti töitä paiskivan yrittäjän putiikki on kaihoisa tuulahdus ajalta, joka ei enää palaa

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat