Tavallisetkin juomalasit kohoavat arvoon arvaamattomaan, kun alan mestari Teijo Lajunen kaivertaa niihin Suomen leijonan.

Tätä juomalasia et haluaisi pudottaa lattiaan

Lasinkaivertaja Teijo Lajunen on katoamassa olevan ammattikuntansa viimeisiä mestareita. Presidentinlinnan kristallilasikokoelmassa on 422 Lajusen käsin kaivertamaa juomalasia. Nyt hänen on määrä kaivertaa sata lisää.

Tuskin saat kutsua Linnan juhliin. Tai mistä sitä tietää? Jos saat, tästä lasista haluat kutsuilla pitää kiinni tiukasti kuin vauvan sormesta.

”Niitä on minun kaivertaminani 422 kappaletta Presidentinlinnassa”, oulunkyläläinen kaivertajamestari Teijo Lajunen kertoo.

Hän vastaa puhelimeensa vapaa-ajan asunnoltaan Mäntyharjulta. Siellä luontovalokuvausta harrastava Lajunen on kaivertanut väliovien lasi-ikkunoihin karhun ja viimeksi kivellä makaavan ilveksen.

Teijo Lajunen kaiversi kivellä istuvan ilveksen oven lasi-ikkunaan.

”Kun ovi on auki seinää vasten, ja kun eteisen kattovalo on päällä, lasi on tavallaan negatiivi ja ilves heijastuu seinään. On kyllä hieno, vaikka itse sanonkin.”

Nyt Lajusella on kuitenkin käsillä toisenlainen projekti. Kyse on presidentin kanslian viime keväänä tekemästä uudesta tilauksesta.

Lajunen on noin 20 vuoden ajan kaivertanut leijonavaakunoita Presidentinlinnan kokoelman ja muun muassa Iittalan lasitehtaan Attu-malliston juomalaseihin.

Iittala valmisti muotoilija Attu Johanssonin suunnittelemaa mallistoa 1960–70-luvuilla. Sarjassa on lasimalleja kahdeksaan eri käyttötarkoitukseen, kuten samppanjan, konjakin, liköörin tai vaikkapa veden nauttimiseen.

”Tuotanto on aikaa sitten lopetettu ja koneetkin hajotettu”, Iittalalle kaivertajana työskennellyt Lajunen kertoo.

Teijo Lajunen lopetti yrityksensä vuosi sitten ja siirtyi eläkkeelle. Kotona työpöydällä on kuitenkin yhä täysi valmius kaivertamiseen, muun muassa suurentavat lasit, kaivertimia, metallilakkaa ja polttonestettä. ”Samat työkalut kuin 500 vuotta sitten”, Lajunen sanoo.

Ensimmäiset leijonat Linnan kristallilaseihin Lajunen kaiversi presidentti Tarja Halosen kaudella 2000-luvun alkuvuosina. Nyt tasavallan presidentin Sauli Niinistön aikana on määrä kaivertaa sata lisää.

”Presidentin kansliasta kerrottiin, etteivät lasit riitä kuin Linnan pienempiin tilaisuuksiin. Kysyin, minkä suuruisia ne pienemmät tilaisuudet ovat. Vastattiin, että sata henkeä”, Lajunen kertoo huvittuneena.

Kaivertajamestari Teijo Lajunen on vuodesta 1982 kaivertanut metallia ja lasia ammatikseen.

Kaivertajamestari on työstänyt paljon myös metallia tilauksesta. Kuvassa käsin kaiverrettu sukuvaakuna hopeamukissa.

Käsin kaiverrettu monogrammi hopeisessa taskukellossa.

Hopeiseen Koskenkorva-pulloon käsin kaiverrettu etiketti.

Viime vuonna Lajunen, 65, lopetti yrityksensä ja siirtyi eläkkeelle. Taito ja työvälineet ovat kuitenkin yhä tallella, ja hän vastasi presidentin kanslialle pienen harkinnan jälkeen kyllä.

Lajunen kävi nelivuotisen kultaseppäkoulun kaiverruslinjan Lahdessa ja opiskeli sen jälkeen sikäläisessä Muotoiluinstituutissa. Vuonna 1982 koulusta valmistunut, lähes 40 vuoden uran tehnyt Lajunen sanoo olevansa kuolemaa tekevän lasin käsinkaiverruksen viimeisiä edustajia.

”Suurin osa hyljeksii lasin kaivertamista. Se poikkeaa metallin kaivertamisesta, eikä sitä ole juurikaan missään opetettu. Muutenkin kaikki ammattikoulutus on mennyt retuperälle, kun kuvitellaan, että kirjoja lukemalla oppii tekemään käsillään töitä.”

Koristekuvioita aromilaseissa.

Lasikarahviin kaiverrettu kuva talosta.

Keski-Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa ei tunneta lasin käsinkaivertamista tuotantotapana enää juuri lainkaan, Lajunen kertoo. Tuotannoltaan nopeampi ja halvempi laserviiva on korvannut käsinpiirretyn.

”Laservaihtoehto tuli puheeksi presidentin kanslian kanssa. ’Ei missään nimessä’, he sanoivat.”

Sadan lasin erä odottaa kuljetusta kaivertajamestarille. Sitä arvonimeä Teijo Lajunen on oikeutettu kantamaan Muotoiluinstituutissa suorittamansa ylemmän korkeakoulututkinnon ansiosta.

”Virallisesti olen taidekaivertaja. Mutta en ole taiteilija, vaan reilusti käsityöläinen.”

Lajunen asettuu kotonaan työpöytänsä ääreen esitelläkseen, kuinka homma toimii. Hän kiinnittää kaivertamansa juomalasin kaiverruskuulaan, eräänlaiseen telakkaan, jonka varassa kohdetta voi pyörittää vapaasti kaikkiin suuntiin. Lajunen asettaa suurentavat lasit silmilleen ja nappaa hyppysiinsä stikkerin eli kaivertimen.

”Viittä lasia enempää päivässä ei kannata edes yrittää. Ei siksi, ettei aika riittäisi, vaan kipeytymisen takia. Aktiiviaikana kävin kahden viikon välein hierottavana”, Lajunen kertoo.

Teijo Lajunen säätää mikroporakoneensa terän nopeuden useimmiten 18 000:een kierrokseen minuutissa. Hiekalla täytetty kaiverruspussi antaa muotoutuvan mutta tukevan alustan kaivertamiselle.

Ammattitauteja ovat jännetuppitulehdus, jäätyneet olkapäät ja selkävaivat.

Lajunen käyttää apuvälineenään myös hammaslääkärin poran kaltaista mikroporakonetta. Nykyisin kaiverruksia tehdään yhä enemmän laserilla. Esimerkiksi presidentin kanslian kristallit ovat koneella kaiverrettaviksi kuitenkin liian hauraita.

Koska Attu-malliston laseja, kuten monia muitakaan lasimallistoja ei enää valmisteta, presidentin kanslia ostaa niitä muun muassa kuolinpesiltä, antikvariaateista ja milloin mistäkin etenkin, jos isompia eriä on tarjolla. Laseja eivät niinkään riko niistä maineensa ja kunniansa nimissä hyvää huolta pitävät kutsuvieraat, vaan kristallit murenevat lähinnä tiskatessa.

Kaivertajamestari Lajusen alihankinnat lisääntyivät, kun yritykset alkoivat tilata Iittalalta lasitavaraa liikelahjoiksi. Kaivertaminen annettiin alihankkijalle, jos tilaus oli alle sata kappaletta, mikä oli tehtaan tuotannoksi liian pieni määrä.

”Näin personoitiin tuote.”

Ajan myötä yksityisyrittäjän asiakaskunta laajeni.

”Homma levisi, kun lasimaljakon kylkeen alettiin haluta kaiverrusta. Oli firman logoa ja muuta. Yleisin kaiverrus oli lahjan saajan nimi ja syntymäpäivä. Asiakas saattoi toimittaa myös kaiverrettavan piirroksen tai karikatyyrin”, Lajunen kertoo.

Parisuhdekaiverrus.

Kaivertajan työvälineitä ja tuotantoa. Etualalla kohteen telakkana toimiva kaiverruskuula.

Kaivertajamestarin kirjainharjoituksia kouluvuosilta.

Parhaimmillaan Lajusen asiakkaina oli puolen sataa yritystä. Lajunen arvelee, että metallinkaivertajia on Suomessa nykyisin muutama kymmenen. He ovat alihankkijoita, eivät palkollisina esimerkiksi kultasepän liikkeissä.

”1990-luvun alun lama oli viimeinen niitti. Liikkeistä potkittiin omat ammattimiehet kuutamolle.”

Presidentin kanslian tilaukset ovat olleet Lajuselle mieluisia.

”Autonkuljettaja on tuonut lasit minulle. Olen kaivertanut leijonia omaan tahtiin muiden töiden lomassa ja ilmoittanut sitten kanslialle, kun on ollut valmista.”

Yksi työläimmistä kaiverrettavista on Teijo Lajusen mukaan ollut Tasavallan Presidentin Kansainvälistymispalkinnon laatta sen sisältämän runsaan tekstin tähden.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat