Selviääkö Helsingissä viikon ilman älypuhelinta? HS:n koe on kaatua heti alkuunsa

Nuoria kritisoidaan usein siitä, että he viettävät liikaa aikaa kännykällä. HS testasi, millaista olisi viettää viikko ilman älypuhelinta, siinä kuitenkaan onnistumatta.

HS:n toimittaja Roosa Welling yritti olla viikon käyttämättä älypuhelimen ominaisuuksia. Junamatkoilla hän oli usein lähes ainoa, joka ei räplännyt kännykkää.

3.11. 11:02

Herään varhain maanantaiaamuna ja hamuilen totuttuun tapaan ensimmäisenä käteen kännykkää.

Käsi jää puolitiehen. Muistan nimittäin luvanneeni kokeilla, millaista arki nuorena aikuisena Helsingissä on, jos ei voi käyttää älypuhelinta.

Monesti kuulee nuoria moitittavan siitä, että nämä viettävät liikaa aikaa puhelimiinsa liimautuneina. Jotain puhelinriippuvuudesta kielii se, että noin kolmasosa helsinkiläisnuorista on yrittänyt viettää vähemmän aikaa netissä siinä kuitenkaan onnistumatta. Asia selvisi vuoden 2021 Kouluterveyskyselystä.

Itsekin olen huomannut, että kännykän parissa tuhrautuu joka viikko lukuisia tunteja, jotka voisi käyttää paremmin. Siksi testasimme, millaista olisi elää ilman älypuhelinta ja onko se ylipäätään mahdollista.

Aivotutkimuksesta väitelleen psykologian tohtori Mona Moisalan mukaan puhelinpaasto voi tuoda tarpeellista lepoa aivoille. Yleensä älylaitteilta kulutettu sisältö on nimittäin nopeatempoista ja stimuloivaa eikä kannusta esimerkiksi luovuuteen tai pitkäjänteiseen keskittymiseen.

Moisala kertoo itse pyrkivänsä siihen, että kännykän käytöstä tulisi tietoisempaa. Kun on tarttumassa puhelimeen, kannattaa miettiä ensin, miksi on tekemässä niin.

”On hyvä pysähtyä pohtimaan, onko kännykän käytön syynä pelkkä tylsyys tai levottomuus, vai tarvitseeko sitä oikeasti.”

Moisala kommentoi HS:n pyynnöstä joitain puhelintestissä esiin nousseita asioita.

Maanantai

Vaikka käsi hamuaa puhelinta jo herätessä, pääsee sängystä ylös huomattavasti nopeammin ilman perinteistä vartin kännykänselausta.

Normaalisti aamutoimiini kuuluu sääennusteen tarkistus puhelimesta sekä Instagramin selaaminen aamupalan aikana. Tänään säätila tarkistetaan sälekaihtimia raottamalla ja syödessä selataan paperista aikakauslehteä.

Lähijunassa iskee ensimmäistä kertaa orpo olo. Lähes kaikki kanssamatkustajat ympärillä räpläävät luurejaan kuulokkeet päässä. Katselen ulos ikkunasta ja vilkuilen puhelimen näyttöä refleksinomaisesti, vaikka ilmoituksia siihen ei ilman nettiä tule.

Jos on tottunut räpläämään työmatkoilla puhelinta, voi ikkunasta ulos tuijottelu tuntua varsin tylsältä.

Töissä ilmenevät ensimmäiset tilanteet, jossa puhelimen netti täytyy laittaa hetkeksi päälle. Järjestelmiin ei pääse kirjautumaan ilman kaksivaiheista todennusta.

Lounaalla tarvitaan Epassia, myöhemmin taas nettipankin mobiilivarmennetta.

Töiden jälkeen Kaivopihan opiskelijaravintolassa suurella osalla kanssaruokailijoista opiskelijakortti löytyy mobiiliversiona. Myös pöydissä moni selaa kännykkää kuulokkeet päässä. Nappaan ruuan take away -rasiaan, ja köröttelen bussilla tylsistyneenä kotiin.

Tiistai

Aamulla tapahtuu jotain ennenkuulumatonta. Katson nimittäin televisiosta aamu-uutiset ja säätiedotuksen.

Lähijunassa kaikki muut selaavat taas puhelimiaan. Eräällä keski-ikäisellä miehellä on käsissään jopa kaksi kännykkää, joista toiseen hän puhuu samalla toista räpläten. Huomaan vilkuilevani vieressä istuvan, Instagramia selaavan naisen näyttöä pakonomaisesti.

Yhtäkkiä vastapäätä istahtaa nainen, joka kaivaa esiin kirjan. Ideasta inspiroituneena keskustakirjasto Oodista tarttuu töiden jälkeen mukaan vino pino lukemista.

Ilta vierähtää kirjan parissa, mutta samalla en voi olla tuntematta pientä fomoa eli fear of missing outia. Pidän yleensä yhteyttä ystäviini Whatsappin ja Snapchatin avulla, mutta nyt minulla ei ole hajuakaan, mitä ryhmäkeskusteluissa puhutaan.

Tapaamisten sopiminen kavereiden kanssa on melko vaikeaa, kun Whatsapp-viestit lukee vain kerran päivässä. Äiti on näköjään ainoa, joka osaa lähettää tekstiviestejä.

Keskiviikko

Herääminen ilman puhelinta on jo hieman helpompaa. Aamutoimet kuluvat Ylen aamua katsellen, junamatka hujauksessa kirjaa lukien.

Älypuhelimen otteesta ei kuitenkaan niin vain päästä. Syöminen yksin ruokalassa ilman kännykkää on kamala kokemus. Huomaan kokevani outoa sosiaalista painetta pitää puhelinta edes näön vuoksi kädessä, etten joutuisi syödessäni vain tuijottamaan tyhjyyteen.

Nettiä tarvitaan taas monta kertaa päivässä: kaksivaiheinen todennus, Epassi, HSL:n Reittiopas... Jo muutamassa päivässä tulee selväksi, että ilman älypuhelinta ei nyky-yhteiskunnassa oikein pärjäisi.

Illalla taloyhtiön kuntosalilla täytyy treenata ilman musiikkia, sillä Spotify on pannassa. Yllättäen treeni sujuu hyvin ja on jopa meditatiivinen kokemus, kun nopeatempoisen musiikin sijaan voi keskittyä vain liikkeiden toistomäärien laskemiseen.

Torstai

Viikon edetessä puhelinpaaston hyvät vaikutukset alkavat näkyä. Unenlaatu paranee, kun ei roiku koko iltaa ruudun ääressä. Mieleen muistuu, miten mukavaa kirjojen lukeminen on. Informaatioähky vähenee, kun uutiset saa kerran päivässä televisiosta.

Sosiaalisen median aivotonta selaamista ei kaipaa lainkaan, mutta yhteydenpitoa ystäviin kylläkin. Olisi varmasti helpompaa kritisoida nuorten kännykänkäyttöä, jos omat sosiaaliset piirit eivät pyörisi niin vahvasti netin välityksellä.

Paluumatkalla töistä kotiin lähijunaan astuvat ensimmäistä kertaa HSL:n tarkastajat, jolloin kännykkää tarvitaan taas. Opiskelijana kuukausilipun saa ostettua vain älypuhelimeen.

Perjantai

Viikonloppua kohden ote paastosta alkaa lipsua. Huomaan selaavani kännykästä Whatsapp-viestejä päästäkseni kärryille kavereiden suunnitelmista.

Viikon aikana on tullut luettua jo kaksi kirjaa, mutta junamatkalla tekee mieli kuunnella Spotifyyn ilmestynyttä lempipodcastin uutta jaksoa. En silti koe täysin epäonnistuneeni paastossa, koska somen selailusta onnistun pidättäytymään.

Matkalla Tampereelle vieressäni istuu noin 10-vuotias poika, joka viettää koko parin tunnin matkan katsellen ikkunasta ulos. Hänen isänsä jopa kysyy, haluaako poika kännykän ja kuulokkeet, mutta tämä kieltäytyy.

On ihanaa huomata, että kaikki lapset ja nuoret eivät sittenkään ole täysin koukussa älylaitteisiin.

Viikonloppu

Perheen parissa ei puhelinta tule katsottua juuri lainkaan. Lauantain Halloween-juhlista täytyy kuitenkin päivittää parit kuvat sosiaaliseen mediaan (onko juhlia lainkaan, jos niistä ei someta?).

Sunnuntai-iltana totean puhelinpaaston päättyneen ja klikkaan netin päälle. Ruutuaika pomppaa koko viikon korkeimmaksi, kun heti täytyy selata läpi kaikki mahdolliset somekanavat.

Nopeasti käy ilmi, etten viikon tauon aikana ole jäänyt paitsi juuri mistään. Julkkisten Instagram-päivitykset ja Jodelin anonyymit keskustelunavaukset ovat samanlaisia kuin aina ennenkin.

Melko pian laitankin puhelimen syrjään ja tartun taas kirjaan. Tuskinpa tulen puhelimesta kokonaan luopumaan, mutta ruutuajan vähentämisen hyötyjä ei käy kiistäminen.

Myös Moisala korostaa, että jos haluaa vähentää älylaitteiden käyttöä, kannattaa viikon täyspaaston sijaan lähteä liikkeelle pienemmästä tavoitteesta.

”Puhelimen voi laittaa syrjään vaikka päiväksi tai edes tunniksi. Sekin tekee aivoille hyvää”, hän vinkkaa.

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat