Rähjäinen bussi vei lapset syömään vessa­paperia – Lukijat kertovat järjettömistä luokka­retkistään

HS:n lukijat kertovat unohtumattomista luokkaretkistään, jotka lähtivät Helsingin seudulta maakuntiin merkillisin seurauksin.

Kikka Hahtonen (pikkukuvassa vasemmalla) matkasi Imatralle 1960-luvun lopulla erikoisin seurauksin. Takana kaupungin nähtävyys, Imatrankoski, kuvattuna 1970-luvulla.

26.10. 12:16 | Päivitetty 26.10. 13:04

Vessapaperia ja hammastahnaa herkkupalana Kolilla, flirttailevia vanhempia Tallinnassa ja yöpyminen vanhalla sotilassaarella Tammisaaressa.

Muun muassa tällaisia muistoja HS:n lukijoilla on luokkaretkistä.

Pyysimme viime viikolla kertomuksia pääkaupunkiseudulta poispäin suuntautuneista ikimuistoisista luokkaretkistä. Yksi kyselyyn vastanneista oli Kikka Hahtomaa, jonka luokkaretken jälkipuinti kesti pitkään.

Lukijoiden tarinoita on lisää tämän jutun lopussa.

Roihuvuoren yhteiskoulusta Imatralle 1960-luvun lopulla tehty luokkaretki oli Hahtomaalle, nyt 70, unohtumaton.

Matka taisi olla ajalleen aika tavallinen: vaatimaton majoitus, yksi tai kaksi opettajaa vahtimassa teinilaumaa. Ja tietysti myöhään illalla kylille karkaava porukka.

”Oli jotain pientä säpinää paikallisten pitkätukkapoikien kanssa”, Hahtomaa muistelee meininkiä Etelä-Karjalassa.

Pieni säpinä vaihtui vakavammaksi hässäkäksi, kun teini-iän jo ylittänyt mies otti yhden pojista silmätikukseen. Hahtomaa oli viidentoista ikävuoden paikkeilla ja kuvailee olemustaan angstiseksi. Ehkä pitkätukkien ja stadilaismimmien porukassa oli jotain paikallisia ärsyttävää, hän muistelee.

”Halusivat näyttää tietysti.”

Syytä riidalle ei ollut, mutta alla taisi olla pari rähinäryyppyä. Päänaukominen sai pelottavan käänteen, kun kovis löi vastaan sanonutta poikaa.

”Se oli varmaan minulle yhtä järkyttävää kuin sille pojalle, joka sai turpaan”, Hahtomaa muistelee.

Virkavalta saapui paikalle yllättävän nopeasti. Poliisit ottivat Hahtomaan yhteystiedot ylös, olihan hän tapauksen silminnäkijä. Roihuvuorelaiset selvisivät tapauksesta järkytyksellä, ja palasivat Helsinkiin ongelmitta.

Kikka Hahtomaa (oik.) luokkakaverinsa kanssa keväällä 1968.

Pari vuotta myöhemmin Hahtomaa sai kirjeen. Hänen oli määrä saapua oikeuden eteen antamaan todistajalausunto. Kirjeen virallinen sävy ja isot sanat säikäyttivät Hahtomaan.

Juuri kotoaan muuttaneella ja yhä alaikäisellä Hahtomaalla ei ollut rahaa matkustamiseen, eikä äidilläkään ollut antaa penniäkään ylimääräistä. Peukalo onneksi toimi.

Oikeudenkäyntiä edeltävänä päivänä noin puolenpäivän aikoihin Hahtomaa suuntasi Herttoniemestä Vanhalle Porvoontielle ja ryhtyi liftaamaan kohti Etelä-Karjalaa. Illalla hän oli perillä määränpäässä. Matka oli siis taitettu ja vielä ilmaiseksi.

”Sitten mietin, että mihin hittoon menen yöksi.”

Nuori nainen ilman rahaa ja satojen kilometrien päässä kotoa. Yhtälö olisi voinut olla kohtalokas, mutta Hahtomaa keksi suunnata poliisiasemalle. Poliisi, jonka Hahtomaa muistelee puhuneen paksua eteläkarjalan murretta, tuumasi että kyllä asemalle voi jäädä yöksi.

Yösija tarkoitti tietysti putkaa. Rautalavitsa, rautaovi, pöydällä muki ja näkkileipää. Lähtiessään poliisi vielä sulki oven ja – varmaankin tottumuksesta – lukitsi sen.

Yön kruunasivat juoppoputkaan pitkin yötä raahatut päihtyneet, jotka hakkasivat ovia ja huusivat.

”Se kuulosti tosi pelottavalta, vaikka minähän olin oikeastaan aika turvassa siellä” Hahtomaa pohtii.

Katkonaisista unista huolimatta hän selvisi oikeuteen ajallaan. Salissa hän tunnisti tekijän ja kertoi sen minkä muisti.

”Sitten taas takaisin peukalo pystyssä.”

Imatralla hän ei ole sen koommin käynyt.

Hahtomaan tarina viestii juuri siitä, että luokkaretkillä pienetkin sattumukset ja erikoisuudet piirtyvät muistiin vuosikymmeniksi.

Alla on lisää lukijoiden muisteloita. Jutussa on käytetty ainoastaan niiden vastaajien kommentteja, joiden yhteystiedot ovat toimituksen tiedossa. Tekstejä on editoitu toimituksessa.

”Kävimme 6. luokalla vuonna 1991 Kolilla. Lähdimme Kivimäen koululta Vantaalta rähjäisellä vanhalla bussilla. Olimme reissussa viikon. Toki kävimme myös Kolilla vaeltamassa – opettajamme meinasi kompuroida ja pudota jyrkän rinteen alas, kun kuvasi VHS-videokameralla. [...] Hotellissa meillä oli huikeat totuus-vai-tehtävä -sessiot, riehumista pitkin yötä, piilottelua toisten huoneissa. Söimme vessapaperia hammastahnalla höystettynä, katsoimme Lost Boys -elokuvan, pompimme yöllä pehmoleluilla pitkin käytäviä ja kaikenlaista muuta höpsöä mieleenpainuvaa.” Mies, 43, Vantaa

”Ala-asteella Finnoon koulussa kuudennella luokalla innostavan luokanopettajan ansiosta pääsimme kahdeksi yöksi retkelle tuolloisen Tammisaaren saaristoon Jussaröhön, jossa pääsimme rajavartiolaitoksen veneelle ja Ilmatieteen laitoksen säätutkalle. Yövyimme ilmeisesti ainoina saarella, ja kokemus oli 12-vuotiaalle kuin jännityselokuva. Nainen, 26, Espoo

Tehtiin kuudennen luokan lopussa luokkaretki Tukholmaan keväällä 1996. Oltiin harjoiteltu pieni musiikkipitoinen esitys, joka esitettiin laivan yökerhossa alkuillasta menomatkalla. Meidät oli myös etukäteen jaettu ryhmiin. Jokaiselle ryhmälle oli annettu joku tehtävä, mikä piti tehdä retkestä koottuun lehteen. Yövyttiin yksi yö Tukholmassa jossain laivamotellissa ja käytiin McDonald'sissa syömässä. Retki oli kaiken kaikkiaan kiva, vaikka siihen oli ympätty opiskelua mukaan. Nainen, 39, Helsinki

Rahaa kerättiin diskolla ja muilla tapahtumilla Tallinnaa varten. Sitten Neuvostoliitto romahti ja matka tuli epävarmaksi. Matkaan kuitenkin lähdettiin. Mukana oli reppuja, joissa oli tarvikkeita ja Xylitol-purkkaa. [...] Majoittuminen perheissä. Siellä oli hamsteri. Sen kanssa sai leikkiä. Saman ikäisen pojan kanssa oli myös helppo leikkiä. Yhden kaverin isältä yritettiin pölliä lompakko. Sai sen humalaltaan juuri estettyä. Toisen isä flirttasi toisen äidin kanssa. En tiedä miten kävi. Äiti paheksui. Hieno reissu. Mies, 43, Tuusula

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat