Yliopistojen ”woke-hulluuden” takana on myös aito huoli

Onneksi yliopistoilla on käytössään ikivanha keino, jolla se voi katsoa woke-asioita viileän analyyttisesti, kirjoittaa HS:n yliopistokirjeenvaihtaja Valtteri Parikka.

Helsingin yliopiston keskustelukulttuuri on puhuttanut viime aikoina.

2.11. 12:49

Onko ”woke-hulluus” tunkeutunut yliopistoihin?

Kysymys nousee esiin ajoittain, viimeksi viime viikolla.

On parasta aloittaa käsitteen määrittelystä: suomeksi woke tarkoittaa hereillä olemista, mutta sen voisi kääntää myös tiedostavuudeksi.

Tarkemmin käsitteellä tarkoitetaan ihmisen herkkyyttä nähdä ympäristössään rakenteellista syrjintää. Kannattajien mielestä kyseessä on tarkkanäköinen ja reilu tapa katsoa maailmaa, mutta vastustajat pitävät sitä yliherkkyytenä ja tuputtamisena.

Yliopisto- ja tiedemaailmasta puhuttaessa sana woke aiheuttaa aina myrskyn. Katsantokannasta riippuen woke-tyyppinen ajattelu tekee joko rakentavasta keskustelusta mahdotonta tai turvaa jokaiselle yhtäläisen mahdollisuuden osallistua keskusteluun.

HS julkaisi laajan aihetta sivuavan artikkelin lauantaina.

Lue lisää: Onko yliopiston ilmapiirille tapahtunut jotain? ”Kaipaisin tarroja, joissa vaaditaan vaarallista tilaa”

Juttelin yliopistomaailman polarisoituneesta keskusteluilmapiiristä viime viikolla tutkija-kirjailija Arttu Saarisen kanssa.

Hänestä yliopistot nousevat tämäntyyppisessä keskustelussa esiin siksi, että yliopistoilla on paljon nuoria politiikasta kiinnostuneita ihmisiä. Yliopistot ovat aina olleet paikkoja, joissa yhteiskunnallinen vääntö käy kuumana – se lienee tavallaan yksi koko instituution päätarkoitus.

Saarinen myös sanoi, että ärhäkintä kritiikkiä esittävät usein ihmiset, jotka eivät ole kovin aktiivisesti tekemisissä yliopistoarjen kanssa. Se on helppo huomata todeksi.

Polttavin kysymys on kuitenkin tämä: onko yliopistoilla tapahtunut nyt jokin räväkkä muutos, joka on tehnyt keskustelusta huonompaa?

Olen koettanut onkia kysymykseen vastauksia keskustelemalla useiden yliopistolaisten kanssa ja tekemällä lukijakyselyitä yliopistojen väelle.

Vastaus on valitettavasti tylsä: näkemyksiä on monenmoisia. Yliopistot eivät todellakaan ole yksi yhtenäinen möykky, vaikka nettikeskusteluissa niistä sellaisena helposti puhutaan.

Tutkimus osuu totisesti tärkeään paikkaan. Ei savua ilman tulta.

Vallitsevaa epäilystä yliopistojen huonontuneesta ilmapiiristä ei kuitenkaan pidä leimata täydeksi hölynpölyksi.

Yliopistoilla on paljon ihmisiä, joiden mielestä joistakin aiheista on ylivoimaisen vaikea keskustella. Esimerkiksi sukupuoli, etnisyys, politiikka ja metsänhoito koetaan yliopistolla toistuvasti vaikeiksi aiheiksi. Luennoilla ollaan yhä herkempiä sille, ettei kukaan koe itseään loukatuksi.

”Ihmisiä saatetaan vaientaa luennoilla äänekkäästi vedoten jonkun toisen turvalliseen tilaan – ja samalla hetkellä käykin niin, että sen toisen turvallinen tila järkkyy”, kuvasi eräs opiskelija minulle.

On tietysti huolestuttavaa, kun vapaan tutkimuksen taustalla käytävä keskustelu käy ylivarovaiseksi. Asia on hyvä ottaa vakavasti.

Mutta tosiasiassa aivan ylivertainen enemmistö yliopistolla tapahtuvasta keskustelusta sujuu arkisen tylsästi ja sujuvasti. Siitä keskustelusta ei väännetä lehtien palstoilla tai Twitterissä.

Yliopistolla on onneksi myös käytössään ikivanha keino, jolla se voi katsoa woke-asioita viileän analyyttisesti.

Se keino on otettu nyt käyttöön ja sitä kutsutaan tieteelliseksi tutkimukseksi.

Jenni Marjokorven ja Mikko Puustisen tutkimusryhmä on alkanut selvittää koulutuksen vaikeita aiheita.

Hankkeen taustalla on perusteltu ajatus siitä, että suomalaisessa koulutuksessa keskustelun taso ei ole parasta mahdollista. Jo tutkimuksen ensimmäinen vaihe antaa varovaisia viitteitä siitä, että kaiken kuohunnan taustalla on aito huoli.

Tutkimus osuu totisesti tärkeään paikkaan. Ei savua ilman tulta.

Jos jotain keskustelu ”woke-hulluudesta” kaipaa, niin tutkittua tietoa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat