Koirat käyvät jo niin tottuneesti baarissa Sörnäisissä, että ne nostavat tassut tiskille

Helsingissä on yhä enemmän ravintoloita, joilla on tarjontaa koirillekin. Vielä 15 vuotta sitten oli toisin.

Kallion kundi Kino aloittaa päivänsä Ipi Kulmakuppilassa. Marja Visti-Koskinen tarjosi aamiaisen.

13.11. 14:44 | Päivitetty 13.11. 19:04

Kallion kundi Kino nuuskuttaa pitkin kolmatta linjaa. Aamu on kirkas kuin Stadin marraskuu yleensä: pirteän harmaata taivasta höystää virkistävä tihku.

Whippet ei ole husky, joten Kino ei varsinaisesti tunnu arvostavan kosteaa syyssäätä. Se on matkalla aamiaiselle lämpimään kahvilaan.

Karhupuiston kupeessa sijaitseva kahvila Ipi Kulmakuppila tunnetaan muun muassa siitä, että siellä työskentelee kuntoutettavia ihmisiä totuttelemassa työelämään. Se on alun perin myös kahvilan idea.

Kino tuntee kahvilan makupaloista.

”Tarjoamme herkkupalan ja vettä kaikille koira-asiakkaillemme”, kertoo työntekijä Marja Visti-Koskinen.

”Kyllä täällä käy koiravakkareita, ja sen huomaa. On vakioasiakkaita, jotka menevät ohi ja koira pysähtyy tähän. Ne ovat selvästi tottuneet käymään täällä.”

Kino ottaa tottuneesti kananpalan Visti-Koskisen kädestä.

”Koskaan ei ole ollut ongelmia. Minusta tuntuu, että omistajat tuntevat koiransa. Eikä kukaan ole tullut valittamaan”, Visti-Koskinen sanoo.

Ipissä käy hänen mukaansa puolentusinaa koiraa päivässä.

”Henkilökunta on aivan höpsönä, kun koira tulee välillä sisälle. Meillä on useita erityistä tukea tarvitsevia kuntoutettavia ihmisiä töissä. He pitävät koirista kovasti.”

Helsinginkadulle tuoksahtaa tuoreen leivän tuoksu. Meli Cafe & Bakery ei ole viljatuotteineen klassisin koirakahvila. Kino on silti tervetullut. Eurolla saisi makupalaksi kinkunpalan, mutta Kino käy nyt vain pyörähtämässä.

”Eivät koirat yleensä syö kovin paljon. Useimmiten ne juovat ja viihtyvät”, sanoo tiskillä työskentelevä Rosa Kivimäki. Kino lähinnä viihtyy tykästyttyään pehmeään nurkkaistuimeen.

Kino levähtää Melin nurkkasohvalla.

Harjutorilla ravintola Harju 8:n sisältä ikkunan takaa kuuluu voimakas haukahdus, kun Kino vipeltää ulkona ohi kohti ovea.

Kinon tultua sisälle nuori herra käy ystävällisesti kysymässä, olisiko mahdollista, että Kino aterioisi eri puolella ravintolaa, jotteivät koirat olisi näköetäisyydellä toisistaan. Kinolla ei tunnu olevan mitään sitä vastaan.

Jos olisi kesä, tarjolla olisi jälkiruokaakin: ravintolan keittiö valmistaa koirille omaa jäätelöä. Varsinaiseksi ateriaksi on esimerkiksi lohta.

Nyt ei ole kesä, mutta ei Kino jäätelöstä tykkääkään. Eikä se tarvitse lohtakaan, sillä Ipin makupalat riittävät hoikalle herralle vielä hyvin.

Moni muukaan koira ei ole paikalla mutustaakseen jotakin.

”Usein ihmiset ottavat täällä koirista kuvia Instagramiin”, sanoo tarjoilija Matthew Whitfield.

Kino tuntee seudun reitit ja kusikulmat. Iltapäivä on pimenemään päin, kun koira kiitää kohti Kurvia. Muutaman reviirin­merkkaustovin jälkeen Pääskylänrinteen kulmalla sen vauhti vielä kiihtyy.

”Ooi, Kino”, huudahtaa Marjo Keskinen Sörkan Ruusun baaritiskin takana tutun kuonon ilmestyessä ovesta.

Kino vastaa ulahduksella, joka kuulostaa innostuneelta. Se pomppaa ylös ja asettaa etutassut baaritiskin reunaan.

Kino on saamassa makupalan. Ja ystäviäkin on ehkä tulossa.

Sörkän Ruusun tiski on Kinolle tuttu.

Makupala tulee oitis, eikä ystäviäkään tarvitse odotella kauan. Jostain syystä tänä iltana useimmat koira-asiakkaat ovat vinttikoiria, Kinon lisäksi whippettejä on kaksi, nuoremmat herrat Hoppu ja Voltti. Tuttua porukkaa Kinolle, samoin kuin Shae-naaras, englannin­vinttikoira Tasmaniasta.

Shae on uljas ja kookas, vain vuoden Kinoa nuorempi. Hoppu ja Voltti nuuskivat vanhempaa daamia, joka on kuitenkin enemmän kiinnostunut Kinosta. Kino ei pahemmin korvaansa lotkauta.

Hoppu ja Voltti tulivat Kinon seuraksi.

Kuppilan omistaja Janne Mäkinen sai idean koiraystävällisestä baarista viitisentoista vuotta sitten. Hänellä oli tuolloin Bondi-niminen dobermanni, virallisemmin Vagabond.

”Silloin oli tosi vähän paikkoja, joihin pääsi koiran kanssa. Istuttiin usein fifien kanssa Stockalla.”

Kinollakin on Stocka-kokemus. Aikoinaan nuorena se vahingossa kakkasi sisälle.

Kymmenisen vuotta sitten Mäkinen perusti oman koiraystävällisen ravintolansa. Silloin koirien pääseminen ravitsemusliikkeisiin alkoi muutenkin yleistyä.

”Koiraihmiset löysivät heti tännekin. Eikös Kalliossa ole koirien määrä muutenkin lisääntynyt enemmän kuin muualla Helsingissä”, Mäkinen pohtii.

Koirien määrä ylipäätään Helsingissä on kasvanut jo pitkään väkilukuakin nopeammin.

Marraskuisena iltana haukotuttaa Kinoakin, vaikka Marjo Keskinen toi makupalan.

Kino (vas.) sai seurakseen Hopun ja Voltin, kun Annika Einiö piipahti koiraseurueen vakiopaikassa.

Ravintola Sivukirjaston välipysähdyksellä Jenna Shenyer antaa tutulle Kinolle välipalan.

Kino touhuaa jo kohti viimeistä etappia, iltaolutta. Kaupungilla on puhuttu, että Hakaniemessä Cafe Talossa olisi koirille tarjolla omaa olutta, joka on tehty kanaliemestä.

Henkilökunta kuitenkin kuuntelee toivetta kummastuneena. Sellaista ei listoilla ole. Ihmisten tuumiessa Kino lopsauttaa korvaa.

Välipalalle baaritiskille tullut keittiömestari Kenneth Radenovich kiinnostuu Kinosta ja kysyy, saisiko tälle tarjota kanaa. Sehän Kinolle sopii, vastahan kolmessa paikassa on tullut syötyä.

Kino saa kokonaisen lautasellisen syötävää. Radenovich katselee hymyillen kanan katoamista koiran kuonoon. Hän ikävöi omia koiriaan, jotka hän Suomeen tullessaan joutui jättämään siskonsa hoiviin kotimaahansa Peruun.

Kenneth Radenovich halusi tarjota Kinolle kanalautasen, kun koiraolutta ei ollutkaan.

Ihmiset baaritiskillä miettivät, onko Helsingissä todella joitain paikkoja, joissa koirille on oma olut. Ruoholahden Sanomista selviää lopulta, että ainakin Ruoholahdesta pitäisi löytyä kaksikin paikkaa, joissa on koirille omaa Vuppe-koiraolutta: runsaista olut­valikoimistaan tunnetuissa One Pintissä ja Barley & Baitissa.

Ruoholahti ei osu Kallion-kierroksen reitille, ja muutenkin ihmisiä laiskottaa.

Kinoa ei kiinnosta. Kino mutustaa makupalaa.

Aliisa Taylorin rescue-koira Shae haluaa aina poiketa kantapaikkaansa koirapuistosta tullessa.

Oikaisu 13.11. klo 16.55: Korjattu Marja Visti-Koskisen etunimi pääkuvasta. Kuvatekstissä luki Maija Visti-Koskinen.

Oikaisu 13.11. klo 19.03: Korjattu Barley & Baitin nimi. Jutussa luki alun perin Barley & Pint.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat