27-vuotias käyttää salaa noloksi kokemaansa vanhusten puhelinta, sillä se pelasti hänet

HS:n haastattelema helsinkiläinen opiskelija päätti luopua älypuhelimesta jo teini-ikäisenä. Helppoa se ei ole ollut, mutta muutos on parantanut hänen elämänlaatuaan huomattavasti.

Doro on valmistunut senioripuhelimia jo pitkään. Vasemmalla vanha simpukkaluuri yli kymmenen vuoden takaa, joka ei muotoilussa ainakaan pärjää moderneille älypuhelimille.

19.11. 11:00

Hiljattain 27 vuotta täyttänyt helsinkiläinen Niko on poikkeus ikäluokassaan.

Hän nimittäin käyttää senioreille suunnattua, Doro-merkkistä simpukkapuhelinta.

Puhelimessa on suuret näppäimet ja kirjoittaminen on hidasta. Nikolle se on silti tavallista älypuhelinta parempi vaihtoehto, sillä hän on teini-iästä lähtien kamppaillut älypuhelin­riippuvuuden kanssa.

Nikolla on sittemmin diagnosoitu adhd, joka osaltaan selittää, miksi kännykkä vei hänen huomionsa lähes kokonaan ja vaikeutti muuta elämää.

Niko ei esiinny omalla nimellään, koska jutussa käsitellään hänen terveystietojaan. Hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.

Ensimmäisen älypuhelimensa Niko sai kahdeksannella luokalla. Tuolloin sosiaalinen media ei ollut vielä yhtä mahtava kuin tänä päivänä, ja puhelin tarjosi lähinnä kevyttä viihdykettä.

Pikku hiljaa kännykkä kuitenkin alkoi vallata yhä enemmän aikaa päivästä. Kuvioihin tulivat Facebook ja Instagram, ja etenkin jälkimmäisestä tuli Nikolle tärkeä osa identiteettiä.

Lopulta puhelimen käytöstä tuli lähes pakonomaista.

”Ruutuaikani oli aivan jäätävä, jopa 12 tuntia päivässä. Se haittasi opiskelua ja nukkumista ja oloni oli jatkuvasti levoton”, Niko kertoo.

Hän havahtui vasta, kun alkoi saada läheisiltään palautetta some- ja kännykkä­riippuvuudestaan. Kommentit kolahtivat niin kovaa, että Niko päätti kerrasta poistaa koko Instagram-tilinsä.

Somettomuutta seurasi pitkä kriisi, jonka aikana Niko koki voimakasta fomoa eli fear of missing outia. Lopulta hän kohtasi omat tunteensa ja alkoi opetella uutta elämäntapaa ilman sosiaalista mediaa.

”Vertaisin tätä jopa jonkinlaiseen päihderiippuvuuteen, jossa täysraittius on minulle ainoa toimiva tapa.”

Pelkkä sometileistä luopuminen ei kuitenkaan riittänyt.

Ylioppilaskirjoituksiin lukiessaan Niko päätti luopua häiritsevästä älykännykästä lähes kokonaan ja otti pääasialliseen käyttöön Nokian perinteisen kapulapuhelimen.

Vaihtelu Nokian ja älypuhelimen välillä oli vaikeaa, sillä Niko tarvitsi esimerkiksi Whatsappia ystäviensä kanssa kommunikoimiseen. Noin viisi vuotta sitten hän sai tietää, että ikäihmisille suunnattuun Doro-puhelimeen saa Whatsappin ja sitä voi käyttää halutessaan myös tietokoneen kautta.

Tämä ratkaisu oli jonkin aikaa oikein toimiva, kunnes Niko viime syksynä muutti Helsinkiin ja aloitti opinnot kauppakorkeakoulussa.

Opiskelijana hän joutui hakemaan poikkeusluvan, että sai HSL:n kuukausilipun älypuhelimen sijasta matkakortille. Aalto-yliopiston harrastekerhoissa kommunikointi tapahtui pääasiassa Telegramissa, jota Doroon ei saa.

Myös HS kertoi hiljattain, että Helsingissä on haastavaa pärjätä ilman älypuhelinta.

Lue lisää: Selviääkö Helsingissä viikon ilman älypuhelinta? HS:n koe on kaatua heti alkuunsa

Viimeisimpänä haasteita on tullut eteen teknologiatapahtuma Slushissa, jossa Niko on opintojen ohella ollut vapaaehtoisena.

Slushissakin kommunikointi tapahtuu vahvasti erilaisten digisovellusten kautta. Puhelimen sijaan hän käyttää niitä tietokoneensa kautta.

”Olen piilottanut siellä koko asian, sillä oletuksena on ehdottomasti se, että kaikilla on älypuhelin.”

Edellä mainitut tilanteet ovat hankalia paitsi käytännön syistä myös siksi, että niihin liittyy vahvasti häpeää ja ulkopuolisuuden tunnetta, Niko kertoo.

Hän on joutunut piilottelemaan sitä, että käyttää ikäihmisille suunnattua puhelinta, sillä aihe ihmetyttää monia ja on aiheuttanut jopa kielteisiä reaktioita.

Usein Niko ei esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa katso kelloa puhelimestaan vaan mieluummin kysyy aikaa joltakulta. Kynnys ottaa kännykkä esiin on korkea, sillä sitä seuraa usein kysymystulva.

Hänen mukaansa adhd:n kanssa eläminen on jo tarpeeksi kuormittavaa ilman, että täytyy jatkuvasti perustella muille omia ratkaisujaan tai setviä älypuhelimen puuttumiseen liittyviä käytännön ongelmia.

”Yhteiskunnassamme oletetaan, että kaikilla on nykyään älypuhelin. On todella raskasta aina joutua miettimään, leimaudunko hankalaksi, jos en voi käyttää esimerkiksi samoja sovelluksia kuin muut”, Niko sanoo.

Vaikka älypuhelimesta luopuminen ei ole ollut helppoa, on se lopulta tuonut Nikon elämään paljon hyvää.

Hän on esimerkiksi tutustunut itseensä syvällisemmin ja oppinut kohtaamaan omat tunteensa sen sijaan, että pakenisi niitä kännykän pariin.

”'Olisin varmasti aivan eri ihminen, jos en olisi tehnyt näitä ratkaisuja jo melkein kymmenen vuotta sitten.”

Niko kuitenkin toivoo, että yhteiskunnan suhtautuminen älylaitteisiin muuttuisi niin, etteivät ne ole oletusarvoisesti kaikilla käytössä ja niistä voi halutessaan pitää taukoa tai luopua kokonaan.

”Ei erilaisia ratkaisuja pitäisi joutua häpeämään”, hän toteaa.

Lue lisää: ”Siitä saa lisäpisteitä” – Yhdestä puhelimesta tuli ylivoimainen statussymboli nuorison parissa

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat