Niina Kursu sovittaa peruukkia Anne Rautiaiselle H. Kuokkasen peruukkiliikkeessä Itäisellä Teatterikujalla.

Huomaamaton työ

Sairauden takia hiuksensa menettäneet, esiintyjät ja joulupukit ovat hakeneet hiuksia H. Kuokkasen peruukkiliikkeestä jo yli sadan vuoden ajan.


5.1. 8:48 | Päivitetty 5.1. 9:43

Kun kaikki menee hyvin, astuu asiakas ulos ovesta tuntien olevansa juuri se sama ihminen kuin aiemminkin.

Huolella valittu peruukki on niin luonnollisen näköinen, etteivät tututkaan huomaa muutosta.

Peruukin hankintaan on monia eri syitä. Sytostaattihoidot, autoimmuunitaudit ja hormonaaliset muutokset voivat saada hiukset tippumaan. Hiustenlähtö on myös yksi koronan jälkioire.

Jos hiukset lähtevät sairauden takia, haluaa moni peruukin olevan mahdollisimman lähellä tuttua tyyliä. Niin olisi sitten edes jotain, mikä ei muuttuisi.

Silloin tarvitaan asiantuntijoita. Heitä löytyy Kansallisteatterin kupeesta Itäiseltä Teatterikujalta H. Kuokkasen peruukkiliikkeestä.

Yli satavuotiaan talon alakerrassa on myymälätila tiskeineen. Tavalliselta näyttävän tiskin edessä kimaltelevien hiuskoristeiden ympäröimänä koetaan suuria tunteita. Pelkoa tulevasta, jännitystä sovituksesta, helpotusta valinnasta.

Mutta monella toive on jo valmiina mielessä.

”Harva haluaa vaihtaa tyyliä radikaalisti”, kertoo myymälässä työskentelevä Niina Kursu.

Yleensä tavoitteena on, että kukaan ei huomaisi omien hiusten vaihtumista peruukkiin. Ettei tarvitsisi selitellä kaikille.

Peruukeissa suositaan luonnollisia sävyjä.

Tapoja aloittaa kokeilu on yhtä monia kuin asiakkaitakin. Jotkut ryhtyvät heti selaamaan kuvastoa, toiset eivät oikein tiedä mitä haluavat ja pyytävät ehdotuksia.

Kohtaamiset vaativat henkilökunnalta ihmistuntemusta ja pelisilmää. On aistittava millaisia tunteita prosessi asiakkaassa herättää ja varmistettava, että jokainen saa juuri sellaista palvelua kuin tarvitsee.

Jotkut tulevat paikalle epätoivoisina, pitkien kutriensa menetystä surren. Itkukin voi päästä.

”Täytyy vain ottaa se ihminen sellaisena kuin on”, Kursu sanoo.

Monen mielikuvissa peruukit ovat pilailupuodista ostettuja räikeitä muovipehkoja, jotka erottaa pitkän matkan päästä. Tai vaihtoehtoisesti luonnottoman paksuja ja tasavärisiä kypäriä, joiden tuuhea reuna erottuu vasten kalpeaa otsaa pienimmästäkin tuulenvireestä.

Se on onneksi kaukana todellisuudesta.

Myymälän toisella reunalla ovi vie erilliseen sovitushuoneeseen, jossa saa olla henkilökunnan kanssa rauhassa, piilossa katseilta. Tila on kuin kampaamossa, peilejä ja tuolia myöten. Seinillä vain on kokonaisia hiuskuontaloita jo valmiina.

Peruukin kanssa voisi irrotella, mutta harva haluaa. Suurin osa kaipaa samanlaista tyyliä kuin kaikilla muillakin.

Aitoa hiusta, valmiiksi muotoiltua tekokuitua ja niiden ominaisuuksia yhdistelevää, lämpökäsittelyä kestävää thermokuitua.

”Varsinkin keinokuituperuukit ovat kehittyneet todella paljon, niistä ei pysty ulkopuolinen edes sanomaan että ovatko ne aitoa hiusta vai keinokuitua ennen kuin kokeilet sitä materiaalia”, Kursu sanoo.

Lyhykäisyydessään peruukin hankinta on monivaiheinen, mutta asiakkaalle suoraviivainen prosessi. Ensin kokeillaan malleja ja materiaaleja, sitten vielä muokataan juuri omaan tyyliin sopivaksi.

Mutta ennen sovitustilanteen esittelyä on käytävä vielä muissa kerroksissa.

Hannes Kuokkanen perusti peruukkiliikkeensä Uuteenkaupunkiin vuonna 1921. Viisi vuotta myöhemmin liike siirtyi pääkaupunkiin teatteriväen toivomuksesta. Yritystä pyörittää edelleen sama suku, joten voi jo puhua varsinaisesta perheyrityksestä.

Peruukkien kultakaudella 1960-luvun tienoilla yritystoiminta oli suurta. Tiloja kahdessa eri rapussa ja viidessä kerroksessa, työntekijöitäkin kymmenittäin.

”Silloin peruukin pitäminen oli niin muotia, että ihan kuka vain on voinut pitää niitä", Kursu selittää.

Muotia se todella olikin. Etenkin 1960-luvun muhkeat kasat, jotka saivat kantajansa näyttämään siltä kuin päälaella keikkuisi mehiläispesä.

Peruukkeja mainostettiin Helsingin Sanomissa joulun alla 1969.

Trendit ovat vaihtuneet, mutta muhkeita mehiläispesiäkin tehdään vielä. Ei tosin yksityisasiakkaille.

Liikkeen toisessa kerroksessa on tunnelma kuin teatterin puvustamossa. On värivoiteita, irtoviiksiä, nikotiinitahroilta näyttävää hammasväriä, mitä vain.

Hyllyillä on toinen toistaan näyttävämpiä peruukkeja. Kiharapilviä, neonvärejä ja kimallusta. Seinillä on kehystettyjä kiitoskuvia asiakkailta.

Joulupukit ja maskeeratut artistit ovat peruukkiliikkeen asiakaskuntaa.

Kuokkasella valmistetaan paljon peruukkeja erilaisiin näytöksiin. Oopperaan ja teatteriin, drag queeneille ja joulupukeille. Peruukkeja ja punanuttuja myös vuokrataan.

Esiintyjien vermeet tehdään yhä käsityönä.

Svenska Teaternin Maija Poppanen -näytökset ovat juuri loppuneet, ja peruukit kaipaavat huoltoa.

Kolmannessa kerroksessa Outi Hautamäki tambureeraa eli solmii hiusta peruukkipohjaan muutama karva kerrallaan. Työ on hidasta ja tarkkaa, sen oppiminen sujuvasti vie kuukausia.

Pohjatkin ovat käsityötä. Erilaisia tyllejä pingotetaan pohjiin käsin mallin mukaan. Takana silmäkoko on suurempaa, edessä jo hyvin tiheää.

Hautamäen työtä on myös peruukkien huolto. Huolto tarkoittaa pesua, muotoilua, hiusten lisäämistä ja pientä paikkailua. Pohjat säilyvät hyvänä yleensä vuodesta kolmeen.

Outi Hautamäki tambureeraa eli solmii hiuksia peruukin tyllipohjaan.

Suurin osa tavalliseen arkikäyttöön myytävistä peruukeista on tehdasvalmisteisia. Käsityönä aidosta hiuksesta valmistetun peruukin hinta voi kohota neljäntuhannen euron paikkeille, kun taas tehtaassa tehdyn saa noin tuhannella.

Hiuksensa sairauden takia menettäneet voivat saada terveydenhuollosta maksusitoumuksen peruukin ostoon.

Maksusitoumuksen summa vaihtelee alueittain. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä maksusitoumus on muutaman satasen. Asiakas voi myös valita peruukin erillisestä mallistosta, jolloin sitoumus kattaa hinnan kokonaan.

”Olemme valinneet siihen eri tyyppisiä, että kaikille olisi jotakin”, Kursu sanoo.

Asiakkaalle peruukin löytäminen on taas yksi asia vähemmän murehdittavaksi. Kun suru vaihtuu helpotukseen, on ammattilainenkin hyvillä mielin.

”Sehän sen ilon tuo siitä työstä, että saat ilahdutettua toisen ihmisen ja teet hänet onnelliseksi”, Kursu summaa.

Pannat ja huivit ovat suosittu asuste, jotka tuovat persoonallisuutta ja samalla pitävät peruukin napakammin päässä.

On aika palata alakertaan ja sovitustilaan. Anne Rautiainen on tullut töihin ja suostuu malliksi. Yleensä Rautiainen on tuolin toisella puolella, sillä hän on peruukkiliikkeen kampaaja.

Rautiainen toimii mallina, sillä asiakkaat eivät tahdo kuviin. Monihan nimenomaan haluaa, ettei kukaan tietäisi peruukista, joten poseeraus päivälehden sivuilla ei sovi strategiaan.

Rautiaisen omat keskipitkät hiukset kiepautetaan nopeasti poninhännälle ja päähän asetetaan pitkä vaalea peruukki.

Niina Kursu asettelee peruukkia Anne Rautiaiselle. Nuorempana Rautiaisella oli vaaleat hiukset, mutta nyt väri ei enää tunnu omalta vaan lähinnä naurattaa.

Ihan kivalta näyttää, mutta ei tunnu omalta, Rautiainen pohtii.

Kampaajana Rautiainen auttaa asiakasta tuntemaan olonsa omaksi itsekseen. Peruukkeja leikataan ja muotoillaan kuten hiusta yleensäkin. Luonnollisuutta voidaan tuoda raidoilla, tyvivärillä tai vaikka lisäämällä muutama harmaa hius.

”Hiukset ovat aika iso identiteettijuttu, vähän sellainen oma käyntikortti.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat