Kun Amos Rex avautui, jono kiersi koko korttelin – Sitten hitti­museon suosio sementoitiin

Viime viikkoina Lasipalatsin edustalle on kerääntynyt päivittäin jonoksi asti Amos Rexiin haluavia. ”Olemme onnistuneet kenties tekemään jotakin oikein”, sanoo museon johtaja Kai Kartio.

Veistos nimeltään Tatiana puhaltaa saippuakuplia (polyesteri, metalli, lasi, lyijy, 2017).

13.1. 8:48 | Päivitetty 13.1. 15:42

On keskiviikko. Kello on 11.30. Helsingin ydinkeskustassa sijaitseva taidemuseo Amos Rex on avattu puoli tuntia aiemmin, ja näyttelysalissa vaeltelee jo 120 ihmistä.

Taidemuseossa on meneillään belgialaisen taiteilijan Hans Op de Beeckin näyttely Hiljainen paraati. Kello 12.00 museo on täynnä – keskiviikkona keskellä päivää!

Kyse ei ole mistään poikkeuspäivästä. Viime viikkoina Lasipalatsin edustalle on kerääntynyt päivittäin jonoksi asti museoon haluavia. Jos ei muuta, se on ainakin toiminut hyvänä mainoksena näyttelylle.

Lue lisää: Amos Rexin hitti­näyttelyn jonot ällistyttävät

Lue lisää: Amos Rexin talven päänäyttely on häkellyttävä kokemus – Hans op de Beeckin harmaisiin veistoksiin uppoaa kuin kylpyammeeseen

Jonon pituus ei siltikään ole mitään verrattuna Amos Rexin avajaisnäyttelyyn. Japanilaisen Teamlab-taidekollektiivin näyttely keräsi 268 000 museokävijää noin neljässä kuukaudessa vuonna 2018. Jono taidemuseoon kiersi korttelin ympäri!

Toistan sanat ”taide” ja ”museo”. Kyseisiä instituutioita ei ole varsinaisesti totuttu pitämään suurten kansanjoukkojen villitsijöinä. Mikä ihme selittää Amos Rexin jonot? Mikä on Amos Rexin salaisuus?

Paluumuuttajaksi esittäytynyt Marita Engberg Siltamäestä pysähtyi isokokoisen ”Danse Macabre” -installaatioveistoksen äärelle (alumiini, puu, polyesteri, PVC-pinnoitettu nylon, kipsi, polyamidi, polyuretaani, 2021).

Kaksi 14-vuotiasta istuu kallionjyrkänteen reunalla Hans Op de Beeckin teoksessa ”Jyrkänne” (The Cliff, teräs, betoni, puu, polyesteri, styrofoam, 2019).

Nina Ruuttu (vas.) Helsingin Vuosaaresta ja Noora Toivoniemi Tuusulasta istahtivat sohvalle ”Danse Macabren” äärelle.

Sohvat ovat ainoat artefaktit, joihin kävijä saa näyttelyssä koskea, istahtaa ja tavallaan tulla itse osaksi teoskokonaisuutta, illuusion ja toden häilyvälle rajapinnalle.

Yksi asia on ainakin päivänselvä: Amos Rexin sijainti Lasipalatsissa on oikeassa asennossa suhteessa Helsingin kaupungin karttaan: sijainti on mitä keskeisin. Jalankulun sekä henkilöauto- ja joukkoliikenteen vilkas ydin on helposti tavoitettavissa.

Lasipalatsi on ollut kaupungin ytimessä siitä saakka, kun se vuonna 1936 valmistui Heikinkadun eli nykyisen Mannerheimintien varteen, Kaivokadun ja Simonkadun kulmaukseen.

Lasipalatsin suunnittelivat arkkitehdit Viljo Revell, Heimo Riihimäki ja Niilo Kokko. Rakennuksessa alusta asti toiminut elokuvateatteri Bio Rex oli valmistuessaan Pohjoismaiden suurin ja kaunein.

Lasipalatsissa toimivat sen alkuvuosina myös muun muassa SOK:n ravintola, Varubodenin ruokakauppa ja Valion ensimmäinen jäätelöbaari.

Vajaan sadan vuoden aikana alue on kokenut yllättävän monta myllerrystä, joissa sen käyttötarkoitus ja rakennuspalaset ovat järjestäytyneet uudelleen.

Edellinen mullistus käynnistyi vuonna 2014, kun Lasipalatsi siirtyi Helsingin kaupungilta Fastighets Ab Glaspalatset i Helsingfors -yhtiön omistukseen. Yhtiön taustalla oli käytännössä suomenruotsalaisen liikemiehen, kustantajan ja mesenaatin Amos Andersonin perinnön varaan perustettu Konstsamfundet-säätiö.

Lasipalatsi peruskorjattiin 2016–2018, ja Amos Rex valmistui Lasipalatsin aukion alle, entisen lämpövoimalan laajennettuun tilaan vuonna 2018.

Nyt korttelissa tapahtuu taas. Lasipalatsin aukion länsipuolella sijaitsevaan kiinteistöön rakennetaan paraikaa elokuva-, kulttuuri- ja ravintolakeskusta Kulttuurikasarmia, jonka on määrä valmistua tämän vuoden loppusyksystä. Myös tämän hankkeen taustalla on Konstsamfundet.

Lue lisää: Helsingin paraati­paikalle on kaikessa hiljaisuudessa kaivettu valtava monttu – Lasi­palatsin naapuriin rakentuu uusi viihdekeskus

Saapuvat ja lähtevät linja-autot asettuivat maanalaisen lämpökeskuksen piipun ympärille. Piippu toimii nykyisin Amos Rexin näyttelytilojen ilmanvaihtokanavana sekä varauloskäyntinä. Kuva on vuodelta 1937.

Lasipalatsi on ennenkin sijainnut jalankulun sekä henkilöauto- ja joukkoliikenteen vilkkaassa solmukohdassa. Tuntemattoman valokuvaajan otoksessa ihmiset ylittävät tuolloista Heikinkatua, nykyistä Mannerheimintietä noin vuonna 1941.

Terhi Tuomi on Amos Rexin ”Hiljainen paraati” -näyttelyn kuraattori. ”Unimainen puisto, toden ja unen liukuma”, hän kuvaa Hans Op de Beeckin näyttelyä.

”Hiljainen paraati” -näyttely ottaa ihmisen vastaan hiljaisuudella, pysähdyksellään yllään pauhaavan kadun, metelin keskelle. Kuraattori Terhi Tuomen sanoin: ”Tämä on vastapaino elämän kiireellisyydelle, värikkyydelle, hätäisyydelle. Tämä on hengähdystauko.”

Viestinnän asiantuntija Ida Kukkapuro Amos Rexistä toteaa puhelimessa, että museon suosion syistä kannattaa kysyä museon johtajalta Kai Kartiolta. Tämä kun on tehnyt työtä museon eteen sen alusta saakka.

”Ensiksikin se on se tila, rakennus kaikkine komponentteineen ja ne kummut”, Kartio luettelee syitä puhelimitse.

”Lasipalatsi on tietynlainen Helsingin sydän, helsinkiläisille monella tavalla tärkeä. Sehän on niin keskellä kuin vain voi olla.”

Kummuilla Kartio viittaa Lasipalatsin aukiolle rakennettuihin nyppylöihin, jotka näyttäytyvät maan päällä liikkuville ihmisille kiipeilyn, mäenlaskun ja matkakuvien ottopaikkoina. Näyttelytilaan niiden kautta tulee tarvittaessa luonnonvaloa.

”Kummut, piha, tori... Ne ovat se osa rakennuksesta, joka näkyy ylös. Itse maanalainen näyttelytila puolestaan on erityinen, iso ja muuntautumiskelpoinen. Käytännössä se rakennetaan jokaisen taiteilijan näyttelyä varten uudelleen”, Kartio sanoo.

Amos Rexin näyttelyitä on luonnehdittu populääreiksi spektaakkeleiksi, vähän kuin sirkukseksi, joka vetää laajoja kansanjoukkoja. Kävijöiden profiilia on tutkittu, ja näkyväksi on tullut yleisön laaja-alaisuus.

”Puolet asiakkaista tulee museokortilla. Kävijöissä on myös huomattavan paljon nuoria ja lapsiperheitä. Osaksi tämä liittyy varmaankin meidän pääsylippujemme hinnoitteluun”, Kartio arvelee.

Alle 18-vuotiaille Amos Rex on ilmainen, ja 18–30-vuotiaiden lippu maksaa viisi euroa. Lipun voi ostaa myös etukäteen verkosta, jolloin näyttelyyn pääsee Lasipalatsin aukion puolelta suoraan valitsemanaan ajankohtana. Tähän liittyvät osin myös Mannerheimintien puolen jonot.

Ensinnäkin ihmismäärää täytyy Kartion mukaan rajoittaa siksi, ettei näyttelykokemus hukkuisi massaan. Jonottaminen on ikävää, Kartio tietää, mutta siihen on syynsä:

”Meidän aulatilamme on tosi pieni. Ihmisiä ei voi ottaa liikaa, koska varauloskäynti menisi tukkoon. Ja kun etukäteen lippunsa ostaneet on päästettävä tiettynä ajankohtana toiselta puolelta suoraan sisään, kassalta lipun ostavia kertyy jonoksi asti.”

Amos Rexin viime viikkojen ruuhkat selittyvät osin loppiaiseen päättyneellä lomakaudella. Seuraavaa suurta ryntäystä odotetaan ”Hiljaisen paraatin” viimeiselle aukioloviikolle, joka osuu koulujen talvilomaan.

Amos Rexin taiteellista linjaa Kartio luonnehtii etupäässä nykytaiteeksi, ei kuitenkaan tavanomaiseksi sellaiseksi: ”Maailma on täynnä nykytaiteen museoita, joissa on aina samat teokset esillä. Me pyrimme olemaan joka kerta vähän yllättävä.”

Taiteilijoiden etsinnässä ja valinnassa mietitään etukäteen erityisen paljon sitä, mitkä teokset sopivat juuri Amos Rexin näyttelytilaan. Kartion mielestä Hans Op de Beeckin kohdalla on osuttu oikeaan.

”Ja tietysti on luotettava siihen, että se mikä puhuttelee itseä, puhuttelee myös tarpeeksi muita.”

Helsingin ydinkeskustassa on kansainvälisestikin katsoen runsas taidemuseoiden tarjonta: Amos Rexistä kivenheiton päässä sijaitsevat Helsingin kaupungin taidemuseo (HAM), nykytaiteen museo Kiasma, Helsingin taidehalli, Ateneumin taidemuseo ja Suomen valokuvataiteen museon näyttelygalleria Kämp Galleriassa.

Kun otetaan lukuun vielä ”nähtävyydet” kuten Olympiastadion, Kansallisooppera, Finlandia-talo, Kansallismuseo, Musiikkitalo, Eduskuntatalo, Hakasalmen huvila, ja mikseivät myös Kansallisteatteri ja Helsingin päärautatieaseman rakennus sekä uusimpana tulokkaana keskustakirjasto Oodi, on turistille paljon tarjolla pienellä alueella.

Kai Kartion mukaan kilpailu vahvistaa kaikkia osapuolia. ”On totta, että tässä on taidemuseoiden keskittymä. Teemme paljon yhteistyötä. Esimerkiksi kun japanilaistaiteilija Tadashi Kawamatalla oli Majakka-teos Vallisaaressa Biennaalin aikana, hän teki sen tuolikasan Lasipalatsin katolle.”

Voisi ehkä myös sanoa, että tähdet ovat olleet monella tapaa hyvässä asennossa. Onnekasta on vaikkapa se, että keskustakirjasto Oodi avattiin Amos Rexin kanssa samana vuonna, 2018.

Merkittävää on ollut myös se, että Helsingin taidemuseon järjestämä Helsinki Biennaali pääsi aloittamaan koronasulun jälkeen 2021. Helsingin kutsu maailmalle on ollut vahva.

Vai mitä sanoo Helsinki Partnersin senior PR-manager Leena Karppinen? Hän on kahdeksan vuoden ajan tehnyt ammatikseen Helsingin kansainvälistä viestintää ja markkinointia.

”Ehdottomasti. Samaa mieltä. Kun vuonna 2018 rakensimme Helsingille isompaa kansainvälistä näkyvyyttä, äkkiä oli useampiakin maamerkkejä, kiinnostuksen kohteita ja syitä tulla Helsinkiin”, Karppinen kertoo puhelimitse.

Helsinki Partners on kansainväliseen kaupunkimarkkinointiin, investointien ja osaajien houkutteluun keskittyvä Helsingin kaupungin yhtiö. Se muun muassa kutsuu kaupunkiin toimittajia, joita vuonna 2022 tuli 273, ja vuosina 2018 ja 2019 noin 600 kumpanakin vuonna.

”Teimme analyysin viime vuoden mediatyön tuloksista. Toimittajien kirjoittamissa jutuissa eniten mainintoja saaneista ykkösenä oli Oodi ja toisena Amos Rex.”

Toimittajat kirjoittivat Amos Rexistä ja Oodista 297 juttua vuonna 2018. Niiden arvioitu tavoittavuus oli Karppisen mukaan noin 104 miljoonaa lukijaa.

Juttuja ilmestyi muun muassa USA:n isoissa valtamedioissa. Oodin ja Amos Rexin avautumiset yleisölle päätyivät esimerkiksi yhdysvaltalaisen New York Times -sanomalehden kanteen, Karppinen kertoo.

Myös Biennaalin saama näkyvyys oli Karppisen mukaan kansainvälisesti ”huomattava” – koronasta huolimatta. Alkaneesta vuodesta hän odottaa ”huimaa”, kun turistitkin uskaltavat taas matkustaa.

Helsingissä avautuu heille kaksikin merkittävää näyttelyä: Albert Edelfeltin kattava näyttely palaa Ateneumiin Pariisin Petit Palais’ta ja Kiasmassa avautuu ”kansainvälisesti ikoninen” Tom of Finland -näyttely.

Amos Rex on saanut kansainvälisen kiinnostuksen hyödynnettyä niin, että se näkyy kävijämäärissä.

”Olemme onnistuneet kenties tekemään jotakin oikein”, Kartio sanoo.

”Hevosmies” (The Horseman, polyesteri, teräs, polyamidi, messinki, 2020).

Kuolema on läsnä monessa ”Hiljaisen paraatin” teoksessa. ”Danse Macabressa” se ratsastaa hevosella silinterihattu päässään. Taustalla (vas.) ”Karhunvatukat” (Blackberries, puu, polyesteri, 2019).

”Tatiana” puhaltaa saippuakuplia Amos Rexin näyttelysalissa kohti Asutus-installaatiota (The Settlement, puu, sekatekniikka, 2016).

Hans Op de Beeck: ”Hiljainen paraati” taidemuseo Amos Rexissä 26. helmikuuta saakka, Mannerheimintie 22–24.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat