Helsingissä tehtiin kunnian­himoinen kokeilu taka­vuosina: bussit eivät ajaneetkaan keskustaan

HKL:n runkolinjakokeilussa luoteis-Helsingistä liikennöivät bussit eivät enää ajaneet keskustaan, vaan linjojen päätepysäkki oli Ruskeasuolla. Sieltä matkustajat jatkoivat keskustaan kympin ratikalla.

Ruskeasuon liityntäasema sijaitsi Mannerheimintien ja Koroistentien kulmasta alkavalla aukiolla, jossa on nykyisin toimistorakennuksia. Kuvausajankohta 1955–1958.

22.1. 13:48

Länsimetron aloittaessa liikennöinnin vuonna 2017 metron tulo ei miellyttänyt kaikkia espoolaisia. Syynä oli se, että heidän matka-aikansa pitenivät.

Ennen metroa Espoosta oli päässyt suoralla bussiyhteydellä Helsinkiin, mutta metron tulon jälkeen oli matkustettava ensin liityntälinjalla metroasemalle ja jatkettava sieltä metrolla Helsingin keskustaan.

Espoolaisten vastustus ei tuottanut tulosta. Espoosta on ollut vain vähän suoria bussiyhteyksiä Helsingin keskustaan länsimetron avaamisen jälkeen.

Toisin kävi 1950-luvun loppupuolella Helsingissä. Tuolloin asukkaiden vastustus kaatoi bussien liityntäliikenteen kokeilun.

Tapahtumaketju käynnistyi vuonna 1955, kun Helsingin kaupungin liikennelaitos (HKL) aloitti 29. elokuuta runkolinjakokeilun.

Runkolinjakokeilussa Luoteis-Helsingistä liikennöivien bussivuorojen päätepysäkki ei enää ollut Helsingin keskustassa, vaan Ruskeasuolla. Sieltä matka keskustaan taittui runkolinjalla, joka oli kympin raitiovaunu.

Kympin ratikka liikennöi Ruskeasuolta Erottajalle. Ruuhka-aikana raitiovaunu 10S liikennöi Ruskeasuolta Kauppatorille.

Kympin ratikkalinjan ja Luoteis-Helsingistä saapuvien bussivuorojen päätepysäkit olivat Ruskeasuolla Mannerheimientien ja Koroistentien kulmassa sijainneella aukiolla, jossa on nykyisin toimistorakennuksia.

Ruskeasuolle liikennöitäviä liityntäbussilinjoja oli Kaarelassa, Länsi-Pakilassa, Itä-Maunulassa, Pohjois- ja Etelä-Haagassa, PItäjänmäessä, Konalassa, Malminkartanossa sekä Marttilassa.

Ruskeasuon runkolinjan liityntäaseman rakennustöitä viimeisteltiin vuonna 1955.

HKL päätti aloittaa runkolinjakokeilun, koska liikennelaitoksella oli tuohon aikaan pulaa bussikalustosta.

Helsinkiin oli rakennettu uusia lähiöitä, ja tämä oli lisännyt bussivuorojen tarvetta. HKL:llä oli siksi pulaa bussikalustosta, ja uusiin hankintoihin oli niukasti määrärahoja.

”Kun bussilinjoja muutettiin liityntälinjoiksi, bussikalustoa tarvittiin vähemmän. Ajateltiin optimistisesti, että raitiovaunujen kapasiteetti riittää ratikoiden matkustajamäärän kasvaessa”, HSL-alueen joukkoliikenteen historiikin kirjoittanut Tapio Tolmunen kertoo.

Liityntäliikennettä ja runkolinjaa käyttämään pakotettuja helsinkiläisiä kokeilu ei miellyttänyt, vaan kokeilu sai kovaa vastustusta.

”Raitiovaunukapasiteettia ei ollut riittävästi runkolinjan tarpeisiin. Ratikat olivat täysiä. Kaluston laatu ei myöskään vastannut runkolinjan tarpeita. Heti kokeilun toisena päivänä raitiovaunu vaurioitui Mannerheimintien ja Simonkadun kulmassa. Vaunuja seisoi pian jonossa yli 20 ja moni myöhästyi paljon töistään.”

Matkustajia suivaannutti myös se, että matka-ajat pitenivät, kun oli matkustettava ensin liityntälinjalla ja sitten runkolinjalla.

”Vaihtoaika liityntälinjalta raitiovaunuun oli liian pitkä. Ongelmia aiheutti myös se, että Ruskeasuon vaihtopaikalla oli sekavat järjestelyt. Kukaan ei ohjannut eikä opastanut matkustajia vaihtamisessa.”

Runkolinja tunnettiin laajalti hitaudestaan, kuten Tolmusen kertoma esimerkki ”Viisi minuuttia seuraavaan lähtöön – HSL-alueen joukkoliikenteen historia” -kirjasta kertoo.

”(Runkoliikenne)kokeilun hitaus tuli niin tunnetuksi, että jos lapsi myöhästyi koulusta ja sanoi syyksi runkolinjan, selitys meni opettajalle aina läpi, asuipa koululainen missä päin Helsinkiä tahansa.”

Runkolinjakokeilu toi myös Helsingin sisäiseen bussiliikenteeseen uuden toimijan.

Pohjois-Haagan asukkaat vastustivat erityisen kovaa runkolinjakokeilua. Asukkaat kääntyivätkin Suomen Turistiauto Oy:n (STA) puoleen saadakseen alueelta suoran bussilinjan keskustaan.

STA sai maistraatilta luvan liikennöidä Pohjois-Haagasta Hankkijan aukiolle keskustaan. Lasipalatsin vieressä sijainnut Hankkijan aukio tunnetaan nykyisin nimellä Paasikiven aukio. STA:n bussilinja aloitti vuoden 1956 alussa.

”STA oli uusi bussiyhtiö Helsingin bussiliikenteessä. Se oli aikaisemmin ajanut kotimaan kaukoliikennettä sekä seuramatkoja ulkomaille.”

Helsinki päätti lopulta lopettaa runkolinjakokeilun 14. huhtikuuta vuonna 1958.

”Matkustajien vastustus oli ollut kovaa. Lisäksi HKL oli siinä vaiheessa saanut lisää bussikalustoa”, Tolmunen kertoo.

STA:n bussivuoro Pohjois-Haagasta keskustaan jatkoi myös runkolinjakokeilun päätyttyä.

Epäonnistunut runkolinjakokeilu vaikutti Helsingin liikennesuunnitteluun pitkään. Seuraavan kerran Helsinki rakensi bussilinjastoa liityntäyhteyksien varaan vasta 1980-luvulla, kun metro aloitti.

”Kun metroa rakennettiin, sen vastustajat muistuttivat epäonnistuneesta runkolinjakokeilusta. He ennustivat, että itä-Helsingissä asuvat joutuvat liityntäyhteyksien vuoksi samanlaiseen liikennekurjuuteen kuin runkolinjakokeilun matkustajat.”

Artikkelin lähteenä ovat myös olleet raitio.org-sivusto sekä Tapio Tolmusen kirja: ”Viisi minuuttia seuraavaan lähtöön - HSL-alueen joukkoliikenteen historia.”

Ruskeasuon runkolinjan liityntäasema vuonna 1958 hieman ennen kokeilun päättymistä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat