Albertinkadulla asuva Kaija Saarelma kävelee kotikadullaan Helsingin Kampissa. Lönnrotinkadun risteyksessä seisoo tavallisen näköinen kerrostalo, aivan tyypillinen näky Helsingissä, mutta tämän talon katto on erikoisen kaareva.
Mitä talon ullakkokerroksessa on? Miksi katto on kaareva, eikä paljon yleisempi harjakatto, jonka lappeet laskeutuisivat harjasta eli aumasta tasaisesti molemmin puolin?
”Hyvä kysymys. En ole kiinnittänyt siihen huomiota, vaikka yritänkin katsella ylös, varsinkin nyt, kun giljotiineja tippuu tuolta katoilta”, Saarelma kertoo tammikuun jääpuikkoihin viitaten.
Kampin kaarevakattoisen rakennuksen ullakkokerroksessa tehdään arkkitehtuuria.
Samaa kaarevuutta – tai ehkä pikemmin sen sisäänsä kätkemää salaisuutta – pähkäili jalankulkija vastikään yhteisöpalvelu Twitterissä. Hän kertoi ohittavansa talon päivittäin ja pohtivansa joka kerta, mitä ullakolla mahtaa olla. Hän sai twiittiinsä vastauksen.
Saarelma tutkii katseellaan ullakkokerrosta, mutta ei osaa vastata kysymykseen, ei vaikka sen lisäksi että asuu Albertinkadun varrella hän tekee samalla kadulla toimivassa Helsinki Missiossa työtä yksinäisten auttamiseksi.
Kaarevan katon alla sijaitsee nykyisin arkkitehtitoimisto ALA, jonka suomalaiset tuntenevat parhaiten Helsingin keskustakirjasto Oodin suunnittelusta. Pitkänomaisen ja holvikaarretun toimiston kattoikkunoista saapuu valoa ja niiden kautta – jos oikein kurkottaa – avautuu näkymä ylitse Kampin ja Punavuoren kattojen.
Lue lisää: Arkkitehdit kolisuttavat pöytäfudista
Tämä avaruus sopinee arkkitehtuurin tekijöille. Mutta eikö auringonpaiste luo heijastuksia arkkitehtien työvälineille, päätteiden näytöille? Niitä on kaikkineen 800 neliön toimistossa rutkasti, ALA:n noin 50 palkolliselle 16 kansallisuudesta.
”Ei ainakaan nyt.”
Toden totta. Ulkona on jopa tammikuiseksi talvipäiväksi poikkeuksellisen kosteaa ja pimeää. Jos jossakin on valoa, niin juuri kattoikkunoin varustetussa avarassa ullakkotilassa.
”Mieluummin ihmisille kuin koneille sopivaa valaistusta.”
Niinpä. Alkuperäisen holvikaarretun tilan muutti maisemakonttoriksi muotoilu- ja sisustustoimisto Valvomo 1990-luvulla. Työskentelytaso kohotettiin hallin keskelle ikään kuin leijumaan, ja muut tilat sijoitettiin sen alapuolelle.
”Toimiva ratkaisu.”
On aivan sama kuka puhuu. Arkkitehdit Juho Grönholm, Antti Nousjoki ja Samuli Woolston istuvat yhden pöydän ääressä. He ovat perustaneet arkkitehtitoimisto ALA:n yhdessä, omistavat sen, johtavat sitä, ja muodostavat osakeyhtiön hallituksen yhdessä.
Yksi perustajajäsenistä, arkkitehti Janne Teräsvirta, jätti myöhemmin ALA:n.
Antti Nousjoen (vas.) Juho Grönholmin ja Samuli Woolstonin johtaman ALA:n toimistossa työskentelee muun muassa arkkitehteja, sisustusarkkitehteja ja opiskelijoita. Luovat ideat syntyvät ryhmissä alakerran neukkareissa, varsinaiset suunnitelmat tehdään toimiston ylätasolla.
Mutta käväistäänpä hetkeksi talon pitkässä historiassa. Albertinkadun ja Lönnrotinkadun kulmatalon piirsi arkkitehti Kaj Englund (1905–1976) teekkarien asuntolaksi. Englund oli itsekin vielä opiskelija, kun hän voitti opiskelija-asuntolan suunnittelukilpailun.
Arkkitehdiksi Englund valmistui Helsingin Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1931 yhdessä suunnittelemansa opiskelija-asuntola Teekkarilan kanssa.
Vanha Poli ja sen takana Teekkarila kuvattuna 1960-luvulla.
Rakennuspaikan valinta oli luonnollinen, koska kiinteistön tontin vieressä Lönnrotinkadulla sijaitsi jo Polyteknikkojen yhdistyksen eli tekniikan ylioppilaiden ”henkinen koti” Poli. Vuonna 1903 valmistuneen, tasan 120-vuotiaan kansallisromanttisen linnan suunnittelivat arkkitehdit Karl Lindahl ja Valter Thomé.
Lue lisää: Vanha Poli vetää teekkareita 70 vuotta myöhemminkin
”Se on Vanha Poli, sittemmin rakennettiin Espoon Otaniemeen Dipoli eli ’toinen Poli’.”
Nyt tiedämme, että ullakon holvikaaren alla on arkkitehtitoimisto ALA. Ennen ALA:aa ullakkokerroksessa oli mainostoimistoja. Mutta mitä siellä oli alun perin? Miksi katto on kaareva? Kysymys esitetään aika ajoin, kun joku kadunkulkijoista sattuu katsomaan ylöspäin.
Ullakkokerroksessa sijaitsi teekkarien tennishalli, joka myöhemmin muutettiin taannoiselle muotilajille squashille sopivaksi. Ajateltiinko jo 1920-luvun lopullakin, että tekniikan ylioppilaat tarvitsisivat enemmän liikuntaa?
”Legendan mukaan urheilurakentamiseen sai helpommin julkista tukea.”
Arkkitehtitoimisto ALA:n toimistossa, silloisen opiskelija-asuntola Teekkarilan ullakolla Lönnrotinkadun ja Albertinkadun kulmauksessa pelattiin aikanaan tennistä.
Opiskelija-asuntola Teekkarilan tennishallissa juhlittiin ilmeisesti talon vihkiäisiä vuonna 1931.
Tennis ei ollut talossa ainoa urheilumuoto, jolla teekkarin keskittymistä ja tarkkaavuutta kehitettiin. Kellarissa ammuttiin. Alun perin Teekkarien ampumakerhon käytössä ollut sisäampumarata tuli sittemmin surullisen kuuluisaksi kolmen miehen ampumasurmasta helmikuussa 1999.
Nykyisin tiloissa toimii ampuma-asekoulutusta ja elämyksiä tarjoavan Osuva Range & Training -yrityksen Kampin toimipiste.
Poli eli kutsumanimeltään Vanha Poli on nykyisin Glo Hotel Art -hotelli, jonka huoneet ulottuvat Lönnrotinkadun, Albertinkadun ja Kalevankadun rajaaman korttelin rakennuksissa laajemmallekin, muun muassa ALA-arkkitehtien toimiston alapuolisiin kerroksiin.
Teekkarila on siis muutettu uusiokäyttöön, mutta heti ympäröivissä kortteleissa Kampin lounaisosassa useat historialliset arvorakennukset seisovat tyhjinä tai ovat vähintään väliaikaisessa tai vajaassa käytössä.
Rakennusten käyttötarkoituksia on pyöritelty vuosia. Osan, kuten ”Hietalahden insinööripalatsin” ja Aleksanterin teatterin kohtalo on ainakin toistaiseksi ratkaistu. Mutta monien rakennusten kehittäminen tuntuu sananmukaisesti kangistuneen kaavoihin,
Niiden porstuaan kasvaa pian ruohoa ja lepakot lentelevät talojen läpi.
”Nämä kulmat ovat tosiaan tyhjinä. Se heijastuu synkkänä tunnelmana. Käyttäjiä olisi, mutta kaavoitus ja muut prosessit ovat jäykkiä.”
”Rakennusten kierto ei toimi.”
”Maailman muuttuessa rakennusten käyttötarkoitusta voisi helpommin ajatella uusiksi. Keskustan elinvoimaisuuden säilyttämisestä puhutaan, mutta säännöt ovat vähän outoja.”
Kampin lounaisosa on yhä lähempänä Helsingin keskustaa, ellei peräti aivan sitä ihan itseään, kun Jätkäsaari, Hernesaari, ja ylipäänsä Hietalahden merialueen ympäristöt Länsisataman ja Kampin kaupunginosissa paisuvat.
Tässä kehityksessä Eerikinkadun viimeiset Kampin empirepuurakennukset ovat vain Monopoli-pelin talojakin vähäisempiä nappuloita. Viimeisin tulenarka riita koskee luonnollisesti Lapinlahden sairaala-alueen kohtaloa.
Lue lisää: Helsingin keskustan 1800-luvun puutalot saatetaan siirtää tai purkaa
Lue Lisää: Kampin ja Hietalahden alueella on käynnissä hurja kiinteistöruletti
Owen Lambert (vas.) ja Aleksi Vuola jakavat maisemakonttorin yhdessä noin 50 työtoverin kanssa.
Vuonna 2005 perustettu ALA muutti nykyiseen osoitteeseensa Kampissa vuonna 2013. Toimisto on voittanut parikymmentä kilpailupalkintoa ja tunnustuksia eri maissa.
Arkkitehtitoimisto ALA:ssa suunnitellaan paraikaa ryhmissä noin kymmentä eri kohdetta. Keskustakirjasto Oodin jälkeen toimistossa on suunniteltu muun muassa Kotkan puurakenteinen, tänä kesänä valmistuva Satama Areena, Nokialle uusia tiloja Ouluun (arvioitu valmistumisvuosi 2024), Lyonin Lumière 2 -yliopiston oppimiskeskus (2025) ja Espoon kaupunginteatteri (2027).
Albertinkadulla pysäytetyllä Kaija Saarelmalla on hänelläkin näkemys Helsingin arkkitehtuurista: ”Mieluummin katselen jugendia kuin nykyajan laatikoita.”
Kuultuaan, mitä kotikadun kaarevan katon alle kätkeytyy, Kaija Saarelma kääntyy taloon päin ja kumartaa: ”No siinä tapauksessa”, hän sanoo kunnioittavasti.
Erityisesti yksi arkkitehtitoimisto ALA:n luomuksista havahduttaa Saarelmaa: ”Oodi on toinen kotini.”
Kaareva katto on kummastuttanut ohikulkijoita pitkään.