Ullanlinnassa koiranulkoiluttajia huolestuttanut vaalea jauhe osoittautui vehnäjauhoksi, jota paikallinen erikoinen juoksukerho käyttää merkitäkseen jokaviikkoisen lenkkinsä reitin.
HS kertoi tiistaina, että kerhon toiminta vaikuttaa salamyhkäiseltä, sillä sen jäsenille ei löydy suoria yhteystietoja ja he esiintyvät netissä salanimin, kuten Left Behind ja Cold Balls.
Lue lisää: Outo juoksukerho jättää jälkeensä valkoisia jauhokasoja Ullanlinnassa
Pian jutun julkaisun jälkeen HS:ään otti yhteyttä kerhon perustajaksi ja Grand Masteriksi esittäytynyt espoolainen Ulf Burmeister.
Burmeisterin mukaan klubissa ei ole mitään salamyhkäistä. Sen virallinen nimi on Helsinki Hash House Harriers, ja se on osa kansainvälistä juoksuharrastajien joukkoa, joka sai alkunsa Malesian Kuala Lumpurissa jo vuonna 1938.
Harrastuksessa eli hashingissa yhdistetään juoksua, suunnistusta, oluen juontia ja hauskanpitoa. Yksi henkilö toimii jäniksenä, joka merkitsee maastoon reitin esimerkiksi vehnäjauholla, sahanpuruilla tai värillisellä nesteellä.
Muut seuraavat jäniksen merkkejä ja yrittävät löytää oikean reitin perille. Välillä merkit saattavat loppua kesken ja jatkua lähistöltä, jolloin hitaammatkin juoksijat pysyvät perässä muiden etsiessä oikeaa reittiä.
Lopuksi juodaan olutta, saunotaan, lauletaan, pidetään hauskaa sekä kritisoidaan leikkimielisesti jäniksen tekemää reittiä. Melkein jokaisella kerhon jäsenellä on englanninkielinen lempinimi, joista myös jänikset tunnistetaan.
”Tässä lajissa tarvitsee vain huumorintajua, kunto ei ole pääasia. Tämä on tällaista vanhojen poikien leikkiä”, Burmeister kuvaa.
Burmeister tutustui itse lajiin asuessaan Yhdysvaltojen Washington D. C.:ssä ja toi sen mukanaan Suomeen vuonna 1977.
Kerho on siitä asti järjestänyt juoksuja joka viikko maanantaisin eri puolilla pääkaupunkiseutua, ja tähän mennessä niitä on kertynyt yli 2 300. Toisinaan mukana on harrastajia myös ulkomailta, pari viikkoa sitten Kaliforniasta asti.
Oluen juonti kuuluu kiinteästi lajiin, ja kerhon tunnuslause onkin vitsikäs ”Beer drinkers with a running problem” eli vapaasti suomennettuna oluen juojat, joilla on juoksemisongelma. Nykyään kolmosoluen ohella tosin kuluu lähes yhtä paljon alkoholitonta olutta, Burmeister kertoo.
Lenkille osallistujien määrä vaihtelee, mutta maanantaina Ullanlinnassa mukana oli hänen mukaansa noin tusinan verran ihmisiä. Parhaimmillaan juoksijoita on ollut lähes parikymmentä.
”Kyllä se vähän rokottaa osanottoa, jos sataa kaatamalla. Mutta koskaan ei ole sään takia juoksua peruttu”, Burmeister sanoo.
”Vain jouluaaton sattuessa maanantaille juoksua on siirretty.”
Hashingin harrastajat ovat Suomessa lähinnä varttuneempia herrasmiehiä ja alun perin klubi koostui pelkistä miehistä. Yli 45 vuodessa maailma on kuitenkin mennyt eteenpäin ja nykyään mukana on Burmeisterin mukaan naisiakin.
Kerhon suurin ongelma on se, ettei nuoria jäseniä ole onnistuttu oikein houkuttelemaan mukaan. Myös koronapandemian jälkeen porukka harventui hieman, kun juoksut jouduttiin laittamaan hetkeksi tauolle.
”Vauhtikin on hidastunut vuosien varrella aika lailla. Maanantaina pääsimme tunnissa ehkä viisi kilometriä, kun 45 vuotta sitten olisi varmasti mennyt kymmenenkin kilometriä.”
Juoksukerhon jälkeensä jättämät jauhokasat ovat herättäneet ihmetystä muuallakin kuin Ullanlinnassa.
Burmeisterin mukaan he joutuvat säännöllisesti selittämään varsinkin koiranomistajille, mistä on kyse. Myös kaupungin edustajille sekä poliisille on ilmoitettu asiasta.
”Kyllä poliisi on tästä tietoinen, mutta nämä asiat tahtovat vuosien kuluessa unohtua. Eikä vehnäjauhosta pysty tietenkään ihan heti sanomaan, mitä ainetta se on.”
Jauho on Burmeisterin mukaan kuitenkin osoittautunut ”aika hyväksi” keinoksi merkitä reittejä, sillä merkit näkyvät selväksi ja häviävät luontoon seuraavan sateen myötä. Sahanpuru ei tahdo oikein pysyä maassa, kun tuuli vie sen helposti mukanaan.
”Jos joku keksii paremman keinon, otamme sen ilolla vastaan.”
Burmeisterin mukaan kerho on avoin kaikille, joilla on riittävä kunto ja ennen kaikkea huumorintaju. Juoksutapahtumat löytää klubin Facebook-sivuilta ja niitä on joka maanantai kello 17.30 alkaen.
”Ainahan se on hauskaa saada uusia jäseniä ja uutta verta. Eksymistä ei kannata pelätä, sillä kerhon perinteisiin kuuluu, että ketään ei jätetä jälkeen.”
Lue lisää: Uimareiden käytös on nyt muuttunut, sanoo 20 vuotta samassa uimahallissa käynyt helsinkiläismies
Lue lisää: Helsinkiläisellä kuntosalilla käy outo kävijäkato – Yrittäjä arvelee syyksi maailmantilannetta