Maanantaina uutisoitiin, että hökkeli paloi Sulhanen-nimisellä saarella, joka on Länsiväylän tuntumassa, Lapinlahden puistoalueen edustalla.
Uutisesta monelle heräsi kysymys: mikä palanut koju oikein oli ja miksi se kökötti asumattomalla pikkusaarella.
Kirjailija Maarit Verronen tietää vastauksen, sillä hän on kirjoittanut Sulhasesta kokonaisen kirjan.
Hökkeli oli sauna.
Eikä ihan mikä tahansa sauna, vaan Veikko Keräsen sauna.
Sulhasen maa-alueet omistaa Helsingin kaupunki, mutta 1960-luvulla rakennukset kuuluivat Toivo Pöllänen -nimiselle miehelle. Keräsistä tuli Pölläsen vuokralaisia.
Veikko ja Saimi Keränen olivat molemmat kotoisin Pohjois-Suomesta, ja heidän avioliittonsa oli molemmille toinen.
”Veikko Keränen ja hänen vaimonsa Saimi muuttivat Sulhasella tuolloin sijainneeseen asuinrakennukseen vuonna 1963”, Verronen kertoo.
Mukana saarelle muutti myös Veikon teini-ikäinen poika.
Sulhanen ja sen vuonna 1909 valmistunut päärakennus kuvattuna vuonna 1964. Taustalla näkyy Lapinlahden sairaala-alue.
Veikko oli kirvesmies, joka teki rakennusurakoita, ja Saimi työskenteli lauttasaarelaisessa marketissa.
”Alueella oli paljon laitapuolen kulkijoita, joita Veikko ja Saimi eivät vieroksuneet. He ottivat heitä asumaan saarelle”, Verronen kertoo.
”Asunnottomat olivat kotimiehinä, kun isäntäväki oli poissa. Talo oli sellaisessa paikassa, että muuten sieltä olisi varastettu tavarat.”
Saunaa ei saarella tuolloin vielä ollut, mutta sellaisen Keränen rakensi vävynsä ja kaveriensa kanssa 1970-luvun puolivälissä.
”Syynä ilmeisesti oli se, että Kerästen käyttämä yleinen sauna oli lopettanut toimintansa. He halusivat oman.”
Luvan saunaan he saivat vuokraisäntä Pölläseltä, mutta maat omistavalta Helsingin kaupungilta ei asiaa vaivauduttu kysymään.
Maarit Verronen on perehtynyt kirjailijana Helsingin saariin.
Saimi Keränen kuoli syksyllä 1985. Surun murtama Veikko otti asuinkaverikseen yhden ystävänsä.
Veikko ei kuitenkaan elänyt vaimonsa kuoleman jälkeen kuin muutaman viikon. Hän kuoli lokakuussa 1985.
Tämän jälkeen saarella oli vielä yksi vakituinen vuokralainen aina vuoteen 1989 saakka.
Tyhjäksi jääneeseen Sulhasen taloon asettui sekalaista sakkia, ja aiheutuneita häiriöitä kaupunginisät eivät katsoneet hyvällä.
Niinpä Helsingin pelastuslaitos sai vuonna 1997 luvan harjoitella polttamalla päärakennuksen.
Päärakennus paloi, mutta sauna jäi. Myös saunahökkelissä asui vuosien saatossa erilaista väkeä.
Yhden asukkaan Verronen tapasi vuonna 2014.
”Näin, että saaresta tuli savua ja menin sinne kumiveneellä. Siellä oli yksi kaveri, joka oli tehnyt nuotion pallogrillin puolikkaaseen ja poltti siinä ajopuuta”, Verronen muistelee.
”Miehen kaveri oli tuonut hänet veneellä saareen. Kovin hiljainen hän oli, ei paljon puhunut.”
Palo näkyi rannalle.
Maarit Verrosen kirja Sulhanen – Lapinniemen viimeinen saari ilmestyi vuonna 2014. Sen jälkeen hän on ehtinyt kirjoittaa teoksen myös Helsingin Varjosaaresta, ja nyt tekeillä on kirja Leppäluodosta.
Mikä on saanut Verrosen tekemään saaritrilogian?
”Olen aina ihaillut pieniä saaria, ja etenkin Helsingin keskeiselle paikoilla olevat saaret ovat kiinnostaneet”, Verronen sanoo.
”Tuhannet näkevät ne saaret, mutta niistä ei juuri tiedetä. Sellainen tunnettu–tuntematon-asetelma kiinnostaa minua.”
Hökkeli roihusi pitkään.
Lue lisää: ”Hökkeli” paloi saarella Helsingin keskustan lähellä
Lue lisää: Kirjailija ratkaisi Helsingin Lapinniemen viimeisen saaren arvoituksen