Koronapandemia tuntuu kevättalvella 2023 jo menneisyydeltä, painajaiselta, jonka voi unohtaa.
Helposti unohtuu, että pandemialla on pitkät jäljet. Kolme vuotta kriisin alkamisesta korona tuottaa yhä tuhoa, niin terveydellistä kuin taloudellistakin.
Yksi koronan viimeisistä taloudellisista uhreista on ollut helsinkiläinen ravintola-alan yritys Friends at Work, joka asetettiin konkurssiin 20. helmikuuta.
Yhtiöllä oli Sörnäisten rantapromenadin varrella kaksi baaria: ravintolalaiva Merikerho ja Leblon.
Ravintoloitsija Tapio Mäkelä on pitkästä aikaa vierailulla Merikerhossa. Hän kävelee pitkin kaltevaa kantta ja katselee ympärilleen.
Jäät ovat painaneet laivan vinoon. Terassin pöydille ja penkeille on satanut lunta.
Tuhkakuppeja makaa lattialla, ja laivan ohjaamon katolla nököttää yksinäinen lonkeropullo.
”Nuoriso on näköjään murtautunut tänne bilettämään”, Mäkelä sanoo.
Mäkelä ei ole enää tämän laivan kapteeni, vaan konkurssin tehnyt yrittäjä.
Ravintolalaiva Merikerho on ankkuroitu Sörnäisten rantapromenadin varteen. Taustalla näkyvät Hanasaaren voimalaitoksen hiilikasa ja Merihaka.
Mäkelä puhuu kohtalostaan yllättävän rauhallisesti ja analyyttisesti, vaikka kyse hänen yrityksensä lopusta, veloista ja rajusta kujanjuoksusta, johon hän yrittäjänä joutui.
”Toivon, että Merikerhon ja Leblonin ostavat tahot, jotka maksavat konkurssipesästä riittävästi. Muuten voin päätyä henkilökohtaisestikin konkurssiin.”
Mäkelä on pitkän linjan ravintolayrittäjä, jonka Lasipalatsissa sijainnut Mbar-ravintola oli menestys. Mbar joutui väistymään Amos Rex -museon tieltä vuonna 2015.
Mäkelä oli miettinyt jo alanvaihtoa, sillä hän teki ravintoloitsijan uran ohella myös töitä toimittajana sekä mediatutkimuksen ja taiteen parissa.
Sitten silmiin osui myynti-ilmoitus 60-metrisestä rahtilaivasta. Syntyi ajatus perustaa ravintola, jonka voisi kuljettaa tarpeen tullen sinne, minne kaupungin syke siirtyisi.
Ravintolalaiva Merikerho avattiin kesällä 2017. Sen kansiterassille mahtui 355 asiakasta, ja ruuman 198 hengen klubitiloissa järjestettiin keikkoja ja tapahtumia.
Klubitunnelmaa Merikerhon kannen alla.
Kun koronapandemia iski Suomeen maaliskuussa 2020, Mäkelä otti asian vakavasti.
Hän oli ensimmäisten ravintoloitsijoiden joukossa hankkimassa käsidesejä ja pyrkimässä estämään tartuntoja.
”Siinä me onnistuimme, sillä viranomaistietojen mukaan Merikerhossa ei tullut koko pandemian aikana yhtään tartuntaa.”
Pian ravintolat kuitenkin suljettiin hallituksen mahtikäskyllä. Rahaa ei enää tullut kassaan, mutta kulut juoksivat.
Kesäkuussa 2020 ravintoloita sai taas pitää auki rajoitetuin aukioloajoin, ja Mäkelä päätti yrittää entistä kovemmin kuitatakseen tappiot.
Kun Merikerhon viereinen Leblon-ravintola oli mennyt konkurssiin, hän osti konkurssipesän ja jatkoi ravintolan toimintaa.
Jälkikäteen on helppo syyttää Mäkelää yltiöoptimismista, mutta tuolloin kukaan ei aavistanut koronaepidemian jatkuvan kahta vuotta.
Kesäravintola Leblon kuvattuna maaliskuun alussa. Leblon sijaitsee ravintolalaiva Merikerhon vieressä.
Leblon täydensi Merikerhoa. Siellä suosituimmat tunnit olivat alkuillasta ja Merikerholla yömyöhään.
”Koronarajoitukset iskivät Merikerhoon erityisen rankasti, koska ihmiset tulivat Merikerholle vasta yhdeksän–kymmenen aikaan. Baari piti panna kiinni juuri, kun asiakkailla alkoi olla hauskaa.”
Mäkelä uskaltautui ostamiseen myös siksi, että koronan alkuvaiheessa luvattiin tukea henkilöstön uudelleen palkkaamiseen sulun jälkeen.
Mäkelällä jäivät nekin rahat kuitenkin saamatta. Kun henkilöstökuluja korvattiin, vertailukohdaksi otettiin vuoden 2020 helmikuu.
Merikerho oli kuitenkin kesäsesongin ravintola, joten henkilökuntaa ei helmikuussa ollut viikonlopun klubeja lukuun ottamatta.
Merikerhon takaosan terassilla järjestettiin lukuisia yksityistilaisuuksia.
Valtiovalta ryhtyi korvaamaan ravintoloiden menetyksiä antamalla koronatukea. Tuen ehtona oli, että yrityksen liikevaihdon oli pitänyt supistua pandemian takia vähintään 30 prosentilla verrattuna vuoden 2019 tasoon.
Ongelmana oli, että Mäkelä oli liittänyt Leblonin samaan yritykseen Merikerhon kanssa. Vuonna 2019 ravintoloita oli ollut samalla Y-tunnuksella yksi, mutta vuonna 2020 niitä oli kaksi.
Merikerhon tappioilla 30 prosentin tappioehto olisi toteutunut, mutta kahdella ravintolalla ei.
Mäkelä kertoo, että menetti arvonlisäverotonta liikevaihtoa Merikerhossa ja Leblonissa koronarajoituksista takia joko 1,6 tai 2,2 miljoonaa euroa riippuen siitä, onko vertailussa vuosi 2019 vai 2018. Jälkimmäisen kesä oli lämpimämpi, joten terassi tuotti paremmin.
Koronatukea Friends at Work sai lopulta kokonaista 32 000 euroa.
”Minun syntini oli se, että minä yritin. Jos olisin pitänyt ravintolaa kiinni enkä olisi ostanut Leblonia, tuet olisivat olleet ihan toista luokkaa. Firma olisi yhä pystyssä.”
Kesäistä terassitunnelmaa ravintolalaiva Merikerhon kannella.
Mäkelä sanoo tehneensä ratkaisujaan ilman riittävää tietoa siitä, mitä tuet tulisivat olemaan ja keitä ne koskisivat. Viranomaiset eivät ottaneet häneen kertaakaan yhteyttä.
”Emme saaneet minkäänlaisia neuvoja, puheluita tai kirjeitä. Tietoa piti yrittää itse kaivaa mediasta ja nettisivuilta”, Mäkelä sanoo.
”Isommat ravintolatoimijat olivat paremmassa asemassa. Ne istuivat neuvottelupöydissä, saivat tietoa ja osasivat hakea tukia.”
Mäkelän syyttävä sormi osoittaa myös hallituksen suuntaan.
Kun koronavirus levisi Suomessa, eduskunnan perustuslakivaliokunta otti kantaa ravintoloiden mahdolliseen sulkemiseen. Sen mukaan pakkosulku voitaisiin tehdä, jos ravintoloiden menetykset korvattaisiin kohtuullisella tavalla.
Mäkelälle valiokunnan lausunto ei merkitse mitään. Hän ei ole mielestään saanut kohtuullista korvausta muttei voi myöskään valittaa asiasta.
”Koska sulkupäätöksen teki hallitus, eikä aluehallintoviranomainen, ei ole mitään virallista tietä valittaa. Olen sitä mieltä, että niin on ollut tarkoituskin”, Mäkelä sanoo.
”Pidän toimintaa perustuslaillisia oikeuksiani loukkaavana. Suomesta puuttuu perustuslakituomioistuin, joka voisi käsitellä tällaisia asioita.”
Pandemia muutti yhteiskuntaa ja työelämää monin eri tavoin.
Sen Mäkelä sai tuntea nahoissaan, kun hän yritti vielä saada lisätuloja perustamalla ruokapaikan Helsingin päärautatieasemalle kesällä 2021.
Paikan nimi oli Purtava, ja siellä tarjottiin laadukkaampia ruoka-annoksia ja pienpanimo-oluita. Asiakaskunta Helsingin keskustassa ei kuitenkaan ollut pandemian jäljiltä ennallaan.
”Toimistotyöläiset ja asiantuntijat olivat jääneet kotiin etätöihin. Keskustaan tulivat lähinnä suorittavaa työtä tekevät, eikä Purtavan valikoima heitä riittävästi kiinnostanut”, Mäkelä sanoo.
Mäkelän mukaan Purtava perustettiin, koska ilman ympärivuotista aukioloa hänen yrityksensä ei saisi pandemian takia riittävästi työntekijöitä pelkäksi kesäkaudeksi.
”Investointi oli meiltä selvä virhe.”
Tapio Mäkelä ei ole enää Merikerhon kippari. Friends at Work -ravintolayhtiön konkurssipesän asioita hoitaa nyt lakiasiaintoimisto.
Illanviettotavat muuttuivat myös yön tunteihin painottuvissa ravintoloissa. Niihin tultiin entistä myöhempään ja usein ”puiston kautta”, eli tukevat pohjat ottaneina.
Klubi oli usein vain etappi ulkoilmabileisiin, joita järjestettiin etenkin korona-aikana rannoilla, metsiköissä, teollisissa rakennuksissa. Se näkyi ravintoloiden myynnissä.
”Juomien ostaminen vähentyi etenkin Merikerhon tyyppisissä musiikkipaikoissa. Sitä viestiä olen kuullut myös muilta yrittäjiltä.”
Vuonna 2022 koronarajoitukset vihdoin poistuivat. Mäkelä odotti, että kesän tuotot toisivat helpotusta ahdinkoon. Maksuhäiriöitä oli jo tullut, ja velka kasvoi.
Mäkelän onnettomuudeksi kesäkuu oli kylmä, eivätkä asiakkaat tulleet terasseille palelemaan. Kesäsesonki jäi lyhyeksi, ja ravintoloitsija alkoi tajuta, että tilanne oli luisumassa käsistä.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja inflaatio näkyivät myös sisään ostetun alkoholin, palkkojen ja jätehuollon hinnannousuna.
Mäkelän ravintoloissa kävi parhaimmillaan asiakkaita yhtä paljon kuin ennen koronaa, mutta menot kasvoivat ja tulot pienenivät.
Työvoimapula on ollut yksi koronan negatiivisista vaikutuksista ravintola-alalle. Myös moni Mäkelän vakiotyöntekijä päätti vaihtaa alaa tai kouluttautua uuteen ammattiin.
”Työvoimapulan takia jouduimme rajoittamaan aukioloaikoja ja pitämään joitakin anniskelupisteitä suljettuina. Kokkeja oli lähes mahdoton saada, tai heille piti maksaa paljon aiempaa korkeampaa palkkaa”, Mäkelä kertoo.
Kun työntekijöitä ei löytynyt, ravintoloitsija teki itse ympäripyöreitä päiviä.
”Neljänä viikonloppuna tulin aamuvarhaisella ottamaan vastaan kuormia, sitten menin baaritiskin taakse ja yöksi vielä klubivuoroon. Nukuin kolme tuntia yössä”, Mäkelä muistelee.
Mäkelä oli koko kesänä vain kaksi päivää poissa ravintolastaan. Tosin toisen perheen kanssa vietetyn mökkipäivän hän teki etätöitä.
”Syksyllä virta loppui, en enää jaksanut. Tajusin, ettei tämä enää onnistu.”
Kesäpäivän viettoa ravintola Leblonin terassilla.
Tapio Mäkelä on uhrannut suurimman osan aikuisesta elämästään ravintoloilleen. Nyt niitä ei enää ole.
Mitä yli 50-vuotias konkurssin tehnyt ravintoloitsija voi tehdä?
”Täytyy vain puskea eteenpäin”, Mäkelä sanoo rauhallisesti.
Hän alkaa kertoa suunnitelmistaan, joiden toteutumisen ehtona on, että konkurssipesään tulee ravintoloiden myynnistä velat kuittaava määrä rahaa.
Mäkelällä on nimittäin unelma. Hän on jo vuosia remontoinut Uudellamaalla sijaitsevaa satavuotiasta taloa muiden töidensä ohella.
“Siitä pitäisi tulla taiteen ja tutkimuksen residenssikeskus ja juhlatila”, Mäkelä sanoo.
”Rakkauteni taiteeseen ja musiikkiin ei katoa, mutta ravintola-alan yritystoiminnalle tuli piste.”
Lue lisää: Suosittu ravintolalaiva Merikerho konkurssiin
Lue lisää: Sörnäisiin tulee ihan kohta uusi ravintolalaiva, tällainen se on
Lue lisää: Mbarin perustajan uusi projekti on ravintolalaiva Sörnäisissä, aivan Suvilahden vieressä