Ratikkapysäkin nimi Etelä-Helsingin Telakkakadulla on Munkkisaari. Sama luostariteema jatkuu pienen puistikon takana, johon rakennettiin Eiranrannan kerrostalorypäs vuosina 2007–2008.
Länsisataman kaupunginosaan kuuluvaa Eiranrantaa rajaavat Munkkisaari, Hernesaari ja Telakkakadun toisella puolella Eira, vanha hyvämaineinen kaupunginosa, jonka mukaan Eiranrantakin nimettiin, onhan Eira hienompi ja myyvempi kuin herne tai munkki.
Eiranrannasta löytyvät historialliset, Birgitta Birgerintyttären ja tallinnalaisen luostarin mukaan nimetyt Pyhän Birgitan puisto, Piritankatu, Piritankuja, Birgittalaiskatu, Birgittalaiskuja sekä Ruotsissa sijaitsevan birgittalaisluostarin kotikunnan mukaan nimetty Vadstenankuja.
Mitenkähän paloautot, poliisi ja taksit, joita palvelemaan nimet myös annetaan, osaavat oikeaan taloon, kun lähes identtiset Birgitat ja Piritat ovat kaikki yhdessä rykelmässä?
Eiranrannan kadut, kujat ja puisto saivat nimensä aikana, kun filosofian tohtori, historian tutkija ja professori Matti Klinge oli Helsingin kaupungin nimistötoimikunnan puheenjohtaja (1999–2002). Klinge kuoli 5. maaliskuuta, mutta hän jätti monen muun ansion ohella kädenjälkensä myös Helsingin katujen ja puistojen nimiin.
Erään käsityksen mukaan Helsingin kaupunkisuunnittelun ja kiinteistötoimen apulaiskaupunginjohtajana vuosina 1991–2007 toiminut Pekka Korpinen olisi ehdottanut Klingeä puheenjohtajaksi. Heitä kun yhdisti intohimo historiaan, sivistykseen ja eurooppalaisuuteen.
Korpinen ei kuitenkaan muista olleensa Klingen valinnan taustavaikuttajana:
”Matti oli kiinnostunut nimistöstä, ja hän osallistui aktiivisesti keskusteluun aiheesta. Saattaa olla, että hän tarjoutui tehtävään.”
Kaupunkiorganisaation ulkopuolinen Klinge oli poikkeus toimikunnan puheenjohtajana. Yleensä toimikuntaan nimetään puheenjohtaja kaupungin kaavoitusorganisaatiosta.
Eiranrannassa sijaitsee myös birgittalaisluostarin ruotsalaisen kotikunnan mukaan nimetty Vadstenankuja.
”Se on luontevaa, kun nimistöstä päätetään asemakaavoituksen yhteydessä”, nimistönsuunnittelija Johanna Lehtonen Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialalta sanoo.
Lehtonen tuli nimistötoimikunnan sihteeriksi Klingen kauden jälkeen. Tätä nykyä toimikuntaa johtaa asemakaavoituksessa työskentelevä tiimipäällikkö, arkkitehti Suvi Tyynilä kaupunkiympäristön toimialalta.
Entäs ne professori Klingen Helsingin katukuvaan ja kartalle jättämät jäljet? Nimistönsuunnittelija Lehtonen kaivaa mapit esiin katsoakseen, mitä nimiä Klingen aikana alati kasvavan Helsingin kaduille, kujille ja teille annettiin.
”On vaikea hahmottaa, miten Klingen jälki kaupunkikuvassa näkyy. Hänen puheenjohtaja-aikanaan on annettu muutamia kymmeniä uusia nimiä”, Lehtonen sanoo.
”Kaupungissa on tuhansia nimiä, ei neljän vuoden kausi siinä kovin isosti näy. Emme myöskään voi tietää, missä määrin muilla toimikunnan jäsenillä ja kaupungin kaavoittajilla on ollut sormensa pelissä.”
Katujen ja puistoalueiden nimistö kumpuaa usein alueen historiasta tai se on muuten yhtenevää, kuten vaikkapa Katajanokan ja Jätkäsaaren merelliset nimistöt tai Käpylän Kalevala-teema. Klinge pyrki ohjaamaan valintoja kulttuurin, historian ja Euroopan suuntaan.
Klingen puheenjohtajakauden uusia nimiä ovat esimerkiksi Zacharias Topeliuksen kirjoittamaan Välskärin kertomuksiin liittyvät aihepiirit Jollaksen itäosassa Laajasalossa: esimerkiksi Porvariskuninkaanpuisto, Eerikki Ljungin polku, Regina von Emmeritzin polku ja Ester Larssonin polku.
Piritankujalle on asennettu Eiranrannan talorypään kartta, jonka tekstit ovat tosin paljolti haalistuneet.
Toisena kokonaisuutena Klingen kaudelta Johanna Lehtonen mainitsee mainitut Eiranrannan historialliset Pyhän Birgitan puiston, Piritankadun, Piritankujan, Birgittalaiskadun, Birgittalaiskujan sekä Vadstenankujan. Kokonaisuus on sikäli hauskasti kahtiajakoinen, että talot ovat moderneja, kun taas alueen uusi nimistö edustaa vanhaa aikaa.
Ruotsalainen Birgitta Birgerintytär (1303–1373) oli profeetta ja mystikko. Vuonna 1391 kanonisoitu Pyhä Birgitta oli Pohjolan ainoa naispuolinen pyhimys ja ensimmäinen Euroopassa laajemmin tunnettu ruotsalainen nainen.
”Klingellä tuntuu olleen kyllä hieno missio tuoda naisia näkyväksi”, Johanna Lehtonen huomauttaa.
Viikinmäen lounaisnurkassa sijaitsevat Ruotsin kuningattaren (1531–1535) Katariina Saksilaisen mukaan nimetyt puisto ja katu. Kuningas Kustaa Vaasan järjestyksessä kolmannen vaimon, kuningatar (1552–1560) Katarina Stenbockin katu sijaitsee naapurissa Koskelassa.
”Ne ovat Vanhankaupunginkosken kupeessa. Se on luontevaa, kun uuden ajan alussa Vantaanjoki on ollut tärkeä, innovaatioita välittävä reitti”, Lehtonen sanoo.
Birgittalaiskadun kyltti on sijoitettu lyhtypylvääseen. Taustalla talon seinämää kiipeävät maanalaisen hiekkasiilon ilmanvaihtoon liittyvät putket.
Lehtosen mukaan naisten nimiä on nyttemmin yhä voimakkaammin haluttu, toivottu ja myös vaadittu nimistöön. Saimme kirjailija Tove Janssonin puiston hänen lapsuudenkotinsa äärelle Katajanokalle vuonna 2014, jolloin Janssonin syntymästä oli kulunut sata vuotta.
Edellisen vuoden marraskuussa 85:stä Helsingin kaupunginvaltuutetusta 60 allekirjoitti aloitteen, jossa esitettiin Katajanokanpuiston nimen vaihtamista Tove Janssonin puistoksi.
Pekka Korpinen toteaa, että vanhojen nimien vaihtaminen tuottaa ongelman: on koulukunta, jonka mukaan historiaa ei saisi muuttaa. Katajanokanpuiston lisäksi muutetuista esimerkkejä ovat – eivät Klingen kaudelta – Kampinkadun muuttaminen Urho Kekkosen kaduksi ja Hallituskadun osan muuttaminen Yliopistonkaduksi.
Lehtosen mukaan muun muassa Signe Brander, Miina Sillanpää ja Fredrika Runeberg olivat esillä toimikunnan nimistökeskusteluissa jo Klingen aikana. Signe Branderin kuja, Signe Branderin terassi sekä Miina Sillanpään katu ovat toteutuneet 2020-luvulla.
Historiallisista henkilöistä saivat Klingen puheenjohtajakaudella nimensä Viikinmäen katuihin Ruotsin kuningatar Rikissa Tanskalainen, Ruotsin kuningas Eerik Pyhä, sekä pappi ja ristiretkisaarnaaja Henrik Lättiläinen,
Valdemarinkujan taustalta löytyy Ruotsin kuningas Valdemar Birgerinpoika. Myös viikinkiajan ruotsalainen kaupunki Birka, ristiretkeläiset sekä Pähkinäsaari ja Kuurinmaan herttuakunta löytyvät Viikinmäen nimistöstä.
Eiranrannassa yhdistyvät moderni rakentaminen ja historiallinen nimistö.
Helsingin Sanomien eläkkeellä oleva toimittaja Antti Manninen on kirjoittanut Helsingin kadunnimistä vuonna 2009 julkaistun kirjan Kenen kadulla asut (HS 2009). Kirjassa on sama ”salajuoni” kuin puheenjohtaja Klingellä ja nimistötoimikunnalla ylipäänsä: nimistön alkuperään tutustuessa saattaa vahingossa sivistyä.
Helsingin kaupungin organisaatiosta ja Kotimaisten kielten keskuksesta (Kotus) nimettävien jäsenten lisäksi nykyisellään yhdeksänhenkisessä nimistötoimikunnassa on Helsingin historian, kulttuurihistorian, mikrohistorian, kulttuurin, median, taiteen, kaupunkikulttuurin ja urbanismin edustajia.
Asemakaavoissa nimiehdotukset etenevät muun aineiston mukana kaupunginhallituksen ja valtuuston hyväksyttäviksi.
Puheenjohtaja Klingen aikana nimistötoimikunnan esityksistä käytiin laajaa kansalaiskeskustelua yleisönosastoissa. Moniakin uusia nimiä vierastettiin ja ne koettiin yläluokkaisiksi ja hienosteleviksi, suomalaisen suuhun sopimattomiksi.
Suomen kielen ammattilaisetkin reagoivat keskustelulla muun muassa Kotuksen piirissä. Muuttuvasta paikannimistöstä Helsingin yliopistossa väitellyt kielitieteilijä ja nimistöntutkija Terhi Ainiala on kirjoittanut keskustelusta analyysin suomen kielen tieteelliseen julkaisuun Virittäjään.
Eräs nimistötoimikunnan tuolloinen jäsen kertoo, että tunnelma oli kokouksissa ajoittain jopa kireä.
Nimiehdotuksiin ottavat kantaa ennen niiden hyväksymistä myös pelastuslaitos ja poliisi, joille kadunnimet ovat erityisen tärkeitä, ja joiden tarpeeseen nimistötoimikunnan tulee vastata.
”Kolmiosaiset kadunnimet, joissa on henkilön etunimi, sukunimi ja ’katu’-sana koetaan joskus hankalina. Kun alue on pieni, niitä pitää kartastakin katsoessa zoomata tarkkaan”, Lehtonen sanoo.
Kaikki muutokset eivät olleet Klingen mieleen. Pekka Korpinen muistaa, kun Hallituskadun länsiosaa oltiin muuttamassa nykyiseksi Yliopistonkaduksi. Korpinen ja yliopiston kansleri Risto Ihamuotila kannattivat nimen vaihtamista, Klinge vastusti.
Matti Klinge vastusti Hallituskadun osan muuttamista Yliopistonkaduksi, apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen ja Helsingin yliopiston kansleri Risto Ihamuotila kannattivat.
Nimi muutettiin vuonna 1995. Klinge ei tuolloin ollut vielä nimistötoimikunnassa, mutta hän osallistui aktiivisesti keskusteluun aiheen tiimoilta. Hallituskadun nimen muuttamisen länsiosaltaan Yliopistonkaduksi esitteli kaupunginhallitukselle apulaiskaupunginjohtaja Korpinen.
”Haiskahtaa Tampereelta”, hän muistaa Klingen tokaisseen.