Tässä on mies, jonka asiakkaana on ollut niin presidenttejä, ministereitä kuin pultsareitakin. Kauppatorilla sijaitsevasta kojustaan hän on nähnyt yhtä ja toista.
Hän on nähnyt, miten kaupunki meni sekaisin, kun Steen Christensen ampui poliiseja ja lähti pakomatkalle. Hän muistaa alakuloisen tunnelman, joka vallitsi torilla tuulisena syysaamuna vuonna 1994, kun autolautta Estonia oli uponnut yöllä.
Torin vieressä olevassa Presidentinlinnassa tapasivat presidentit Donald Trump ja Vladimir Putin, mutta heitä Tuomas Kajasola ei nähnyt, koska koko tori suljettiin turvallisuussyistä.
”Silloin pidin harvinaisen vapaapäivän.”
Muuten vapaapäiviä ei kolmikymmenvuotiseen uraan ole juuri mahtunut.
”Muutaman kertaa olen tullut torille pari tuntia myöhässä. Kerran lukitsin itseni kala-auton takaosaan, ja kerran kala-auto varastettiin kotipihasta.”
Pian tälle elämänvaiheelle tulee loppu. Pääsiäislauantaina Tuomaan kalan koju nousee kauppatorille viimeisen kerran.
”Homma ei enää kannata. Torilla ei käy tarpeeksi ihmisiä. Eivät ihmiset jaksa tulla torille erikseen yhden kalapaketin takia, kun samalla reissulla ostoskeskuksessa saa kaiken.”
Osa ihmiskadosta johtuu Kajasolan mukaan siitä, että torille on hankalaa tulla. Parkkipaikat on viety ja olemassa olevista saa maksaa pitkän pennin.
”Helsingin keskustasta ja Kauppatorista on tullut esittelytila. Tätä menoa ydinkeskusta kuolee. Ainoa tapa pelastaa keskusta on lisätä asumista.”
Kajasolan mukaan puheet siitä, että keskustasta tulee kaupunkilaisten olohuone voidaan unohtaa, niin kauan kun meillä on Suomessa neljä vuodenaikaa.
”Olohuone toimii vain kesäisin, kun on 25 astetta lämmintä.”
Vaikka torimyyjän työt loppuvat, Tuomas Kajasola jatkaa työskentelyä kalojen parissa. Kajasola omistaa osan Tuomaan kalatukusta.
Vielä korona-aikaan Kajasola jaksoi toivoa, että torikauppa lähtisi uuteen nousuun, sillä hetkellisesti torikauppa vilkastui, kun ihmiset eivät uskaltaneet mennä marketteihin. Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen. Ihmiset kaikkosivat torilta heti, kun pahin vaihe oli ohi.
Viimeisen niitin lopettamispäätökselle toi Ukrainan sota.
”Venäläiset liikemiehet olivat meille tärkeä asiakasryhmä. Heidän tulonsa loppui sotaan.”
Syksystä lähtien koju on ollut auki vain torstaista lauantaihin.
Työttömäksi Kajasolan ei tarvitse jäädä, sillä mies omistaa osan Tuomaan Kalatukusta. Siellä hän on työskennellyt jo nyt torimyynnin ohella.
Vaikka kojun sulkeminen kirpaisee, on siinä myös hyviä puolia. Ensi jouluna Kajasola saa ensi kertaa kolmeenkymmeneen vuoteen syödä rauhassa aamupuuronsa.
”Enkä varmasti lähde sinä päivänä jeesaamaan ketään, vaikka mikä olisi.”
Silti Kajasola arvelee, että pääsiäislauantaina hänellä voi olla tunteet pinnassa.
”Yksi lehti, hyvin pitkä sellainen, kääntyy.”
Kun Tuomas Kajasola pystytti myyntikojun ensimmäisen kerran Kauppatorille vuonna 1993, oli siellä yhdeksän muuta kalakojua. Nyt, kun Tuomaan kala lähtee, jäljelle ei jää enää ketään.
Kalamyyjien aika torilla on ohitse.
