Kattohuoneisto historiallisen merkkirakennuksen huipulla. Teatterin humua ja näkymät yli Kaisaniemenpuiston – vieläpä ilmaiseksi.
Kansallisteatterin katolle kohoava linnunpönttö tarjoaa kaikkia näitä. Koska teatterilla ollaan, on pönttö nimetty Kolmanneksi parveksi.
Pönttö on tehty käsityönä, ja mallia on haettu ulkomaisilta lintuharrastajilta.
Pönttöön mahtuu yhteensä lähes kaksikymmentä pesää. Kuvassa ylempi asuinkerros.
Pönttö, jota teatterin väki kutsuu leikkisästi hotelliksi, on rakennettu lavastamossa Tattariharjussa. Vastaava lavamestari Kari Saviranta suunnitteli pöntön, Paula Viitanen Aldazosa teki puuosat ja Marko Miettinen pönttöä kannattelevan metallijalustan.
Kaksikerroksinen lintukoto valmistui hiljalleen muiden töiden ohella. Mistään hutaistusta jämäprojektista ei silti ole kyse, vaan rakennelma on tehty ammattimaisesti.
Lue lisää: Kansallisteatterin katolle pystytetään erikoinen rakennelma pikkulintujen iloksi
Tiistaina katolla käy kova tuuli. Asennus oli oikeastaan määrä tehdä jo viime viikolla, mutta silloin tuuli vielä kovempaa, joten päivää oli vaihdettava.
Kansallisteatteri on remontissa, joten alue on virallisesti työmaata. Siksi linnunpönttöä asentavien, ja myös asennusta tarkkailevien, on puettava suojavarusteet kenkiä ja laseja myöten sekä allekirjoitettava sitoutuvansa turvaohjeisiin. Koko toimitusta kuvataan työmaan valvontakameralla.
Lopulta asennustöissä on kymmenisen ihmistä. Pari asentaa, muutama neuvoo tarvittaessa ja loput tarkkailevat.
Työ alkaa metallinen pohjan asettamisella puisen alustan päälle. Seuraavaksi paikalle kohoaa parimetrinen putki, jonka varaan puinen lintujen kerrostalo lasketaan.
”Tämä on ensimmäinen kerros”, Viitanen Aldazosa selittää nostaessaan kuusikulmaisen palan putken ympärille.
Toinenkin kerros voisi mennä vielä ilman tikkaita, mutta sitten niitä kyllä jo tarvitaan. Onneksi paikalla on sen verran väkeä, että lisätikkaat järjestyvät nopeasti.
Kahden varsinaisen asuinkerroksen päälle tulee vielä välikatto, sitten varsinainen katto.
Miettinen ja Viitanen Aldazosa tähtäilevät sopivaa asennuskulmaa. Katsojat seuraavat tarkasti ja lokit kiljuvat taustalla.
Pönttörakennelma on yli kahden metrin korkuinen, joten nostotyöt tuulisella katolla oli tehtävä erityisen varovasti.
Jotta ei tapahtuisi sydämiä särkeviä kauheuksia, on rakennelma tuettava tarkasti. Tuen jokaiseen kulmaan asetetaan lähemmäs sadan kilon verran laattaa.
”Jos saisi mahdollisimman vähin naarmuin”, Viitanen Aldazosa pyytää laattojen kantajia.
Lavastajat miettivät työssään suuria kokonaisuuksia. Niihin verrattuna yksi linnunpönttö, vaikka kerrostalo onkin, on pieni projekti. Sillä on silti merkitystä.
Pönttö asennetaan katolle lintujen kodiksi. Remontin yhteydessä tuuletusaukoista löytyi lintujen pesiä, joita ei voinut jättää paikoilleen jo ihan hygieniasyistä.
Kansallisteatteri ei kuitenkaan halunnut hylätä lintukansaa. Pönttöprojekti on ollut tekijöilleen virkistävää vaihtelua ja asennusprosessin osanottajamäärä on jopa koomisen suuri, mutta oikeastaan asia on vakava.
Pohjimmiltaan kyse on siitä, miten suhtaudumme luontoon ja kenellä on oikeus olla kaupungin paraatipaikalla. Arvovalintoja.
Viitanen Aldazosa ruuvaa vielä pidikkeen paikoilleen. Kännyköiden kamerat osoittavat kohti pönttöä.
”Harjakaisten paikka”, yleisöstä tuumataan.
”Hattu päästä.”
Kaikkia vähän naurattaa, ilmassa on juhlan tuntua.
Koko komeus kiinnitettiin vielä kuormaliinalla katon turvapidikkeeseen. Lopussa asentajatkin ehtivät jo iloita työnsä jäljestä.
Kun loppusilaukset, ruostumiselta suojaava maali ja kiinnitys, on suoritettu, seuraa projektin jännittävin vaihe.
”Nyt sitten vain odotetaan, että kelpuuttaako joku”, Viitanen Aldazosa sanoo.
