21-vuotiaalla Jotham Berhanulla on kännykkänsä taustakuvana vanhempiensa hääkuva.
Siinä he ovat, Kaivopuiston rannassa vuonna 1996. Pitkä, komea mies tummassa puvussa ja kaunis nainen valkoisessa häämekossa sylissään kimppu tummanpunaisia kukkia.
Molemmat ovat muuttaneet tahoillaan Etiopiasta Suomeen vain muutamaa vuotta aiemmin, eivätkä silloin tienneet toistensa olemassaolosta mitään.
Molemmat hymyilevät. On kesä.
Myös heidän nuorin poikansa hymyilee ja nauraa haastattelussa paljon. Muutama vuosi sitten ensimmäisellä yrittämällä oikeustiedettä opiskelemaan päässeen Jotham Berhanun olemus on rento, mutta samalla hyvin itsevarma.
Berhanu luotsaa hallituksen puheenjohtajana Varjovalmennusta, joka tarjoaa opiskelijoille täysin ilmaisia valmennuskursseja pääsykokeisiin valmistautumista varten.
”Vanhemmillani ei ollut varaa maksaa minulle valmennuskurssia. Ja vaikka olisi ollutkin, he tekivät selväksi, että minulle ei sellaista makseta. Se on suuri syy siihen, miksi olen nyt tässä”, Berhanu sanoo.
Jotham Berhanu toimii Varjovalmennuksen ohella myös Lapin yliopiston oikeustieteen ainejärjestön Artikla ry:n hallituksessa yrityssuhdevastaavana. Lisäksi hän työskentelee opintojen ohella Verohallinnossa.
Varjovalmennus viettää tänä vuonna 10-vuotisjuhlaansa.
Sen historia juontaa vasemmistolaisista opiskelijajärjestöistä, joissa vastustettiin yliopiston pääsykokeisiin valmentavien kurssien maksullisuutta. Ajatus oli, että opiskelijoita eriarvoistavien kurssien vastavoimaksi piti saada kaikille avoin maksuton vaihtoehto. Varjovalmennus on puoluepoliittisesti sitoutumaton.
Maksuttomuus on mahdollista, koska Varjovalmennuksella ei esimerkiksi ole omia tiloja ja kurssit toteutetaan etänä Zoom-palvelun kautta. Valmennuskurssien vetäjät eivät myöskään saa palkkaa. He tekevät työtään hyvästä tahdosta.
Tai kuten Berhanu sanoo: antaakseen takaisin.
”Meidän valmennuksiamme vetävät pro bono -pohjalta juristit sekä opiskelijat, joista monet ovat itse päässeet Varjovalmennuksen avulla sisään yliopistoon. Minäkin olen aikoinaan käynyt oikeustieteelliseen valmentavan kurssimme ja päässyt sitä kautta opiskelemaan Lapin yliopistoon.”
Viime vuonna korkeakoulujen ovet aukesivat Varjovalmennuksen avulla 158 henkilölle. Se on kaikkien aikojen ennätys.
”Tieto perustuu kursseille osallistuneiden omaan ilmoitukseen, joten todellinen luku voi olla suurempikin.”
Yhteensä Varjovalmennuksen kurssitarjonta kattaa yhdeksän eri alaa. Tämän vuoden uutuus on Kauppatieteelliseen valmentava kurssi.
Lääketieteelliseen hakevat valitsevat usein sekä lääketieteen oman kurssin että sitä täydentävän biologia ja ympäristötieteet -kurssin.
Haastatteluhetkellä eli tiistaina 18. huhtikuuta on tasan viikko aikaa oikeustieteen pääsykoekirjojen julkaisuun. ”Oikikseen” ja muillekin aloille valmentavat kurssit ovat parhaillaan käynnissä ympäri Suomen, ja toukokuussa edessä ovat pääsykokeet.
Monen nuoren tulevaisuus tapahtuu nyt.
Berhanu muistaa omat tunnelmansa muutaman vuoden takaa, kun hän pohti tulevaisuuttaan Espoon Kuninkaantien lukiossa kavereidensa kanssa.
Opiskelukaverit aikoivat hakea opiskelemaan paikkoihin, joihin oli vaikeaa tai hyvin vaikeaa päästä sisään – oikeustieteellisen ohella lääketieteelliseen ja Kauppakorkeakouluun.
”Kaikille frendeilleni, jotka aikoivat hakea lukemaan oikeustiedettä, oli aivan selvää, että he osallistuvat maksulliselle valmennuskurssille. Ja vanhemmathan sen maksoivat”, hän sanoo.
Tällä hetkellä esimerkiksi maksullisten oikeustieteen valmennuskurssien hinnat pyörivät tyypillisesti noin tuhannen euron molemmin puolin. Lisäksi ovat ”tyytyväisyystakuukurssit”, joissa rahat saa takaisin, elleivät tiedekunnan ovet aukene. Niiden hinta voi olla lähemmäs 4 000 euroa.
Maksullisten valmennuskurssien synnyttämä eriarvoisuus on herättänyt keskustelua tänäkin keväänä.
Aalto-yliopistossa hakija voidaan jatkossa hylätä, jos taidealan ennakkotehtäviin on haettu apua valmennuskursseilta. Linjaus perustuu yliopiston mukaan hakijoiden yhdenvertaiseen kohteluun, josta on maininta myös yliopistolaissa.
Myös Helsingin yliopistossa ongelma tunnistetaan, mutta toistaiseksi valmennuskurssien käyttöä ei olla suitsimassa.
Sen sijaan esimerkiksi pääsykokeet pyritään tekemään niin, ettei valmennuskursseista ole hyötyä. Myös ennakkomateriaalien määrää on supistettu.
Berhanun lukioystävät valitsivat tarjonnasta itselleen sopivan valmennuskurssin, mutta omassa kodissa edessä oli muuri: Berhanun vanhemmat ilmoittivat ykskantaan, ettei rahaa valmennuskurssiin tipu.
Berhanun äiti työskentelee hammashoitajana ja yhteiskuntatieteitä opiskellut isä tutkijana. Molemmat ovat opiskelleet Suomessa.
”Heille kyse oli ennen kaikkea periaatteesta. He ovat tehneet aivan älyttömästi duunia päästäkseen siihen, missä ovat. He olivat ja ovat sitä mieltä, että Suomessa koulutus on ilmaista. Siitä ei aleta maksamaan vaan pitää tehdä töitä oman menestyksensä eteen.”
”Kunnioitan vanhempiani todella paljon. Osaan arvostaa sitä, mitä minulla on ja mitä olen saanut. Toisinkin voisi olla.”
Koska valmennuskursseista on kuitenkin tullut enemmänkin sääntö kuin poikkeus oikeustieteelliseen pyrkiville, Berhanu kirjoitti tietokoneensa hakukoneeseen ”valmennuskurssi ilmainen”.
”Sieltä löysin Varjovalmennuksen 1,5 kuukautta kestävän intensiivikurssin, johon sisältyi materiaalipaketti, tuutorointeja, luentoja ja harjoituskoe. Monet maksulliset valmennuskurssit tarjoavat meitä vähemmän.”
Varjovalmennuksella ei ole omia tiloja. Jotham Berhanu kuvattiin Alppipuistossa kallioilla, jossa Varjovalmennuksen henkilökuntaa viettää virkistyspäiviä.
Koska oikiksen pääsykokeet kerran ovat nurkan takana, haluaisiko herra Varjovalmennuksen päällikkö tarjota Hesarin lukijoille muutaman ilmaisen vinkin pääsykokeisiin valmistautumiseen?
Berhanu nauraa.
”Tämä on ihan kauhea klisee, mutta sanon sen silti: sisäänpääsy on kiinni siitä, että luottaa omaan tekemiseen. Pitää uskoa siihen, että osaa sisäistää ne asiat. Itseluottamus on oikeasti tärkein juttu.”
”Ja se, että miettii, millainen oppija itse on – minulle sopivat värikoodit ja muistiinpanojen kirjoittaminen käsin, mutta ne eivät sovi kaikille. Jos sellainen tyyli toimii itsellä, kannattaa pääsykoekirjat hankkia ihan fyysisessä muodossa, ei vain diginä, vaikka kirjat maksavatkin.”
Sano jotain konkreettisempaa.
”No, oikiksen pääsykokekirjoja on viime vuodet ollut kolme, ja ne täydentävät toisiaan. Pääsykokeissa saatetaan kysyä, osaako kertoa näitä kirjoja yhdistäviä periaatteita tai muita tekijöitä.”
Berhanu painottaa, että oikeustieteissä asioiden muotoilulla ja pienillä vivahteilla on valtava merkitys.
”Kun itse osallistuin valmennuskurssille, opettajamme sanoi, että monivalintakysymyksissä eteen saattaa tulla väittämiä. Niiden yhteydessä kysytään, että kuuluuko tässä muotoilussa olla ja vai tai. Lakeja tulkitessa näiden kahden ero on todella tärkeää ymmärtää.”
”Osasin kiinnittää asiaan huomiota lukiessani pääsykokeeseen, ja siitä vinkistä oli kokeessa lopulta todella paljon hyötyä.”
Berhanu puhuu mielellään vanhemmistaan ja siitä, miten he päätyivät Suomeen.
”Enoni ja setäni opiskelivat aikoinaan Neuvostoliitossa. Sen hajottua he muuttivat Helsingin Kontulaan, ja molemmilta tuli sisarus perässä. He eli äitini ja isäni tapasivat, rakastuivat ja perustivat perheen. Sisaruksia minulla on kaksi.”
Setä on nykyisin eläinlääkäri, eno yrittäjä.
”En haluaisi sekaantua politiikkaan mutta...”
Berhanu empii.
”Meillä on puoluekentässä toimijoita, jotka korostavat agendassaan sitä, että maahanmuuttajien pitää olla hyödyllisiä ja yhteiskunnassa nettomaksajia. Enoni, setäni ja vanhempani eivät olleet nettomaksajia tullessaan, mutta nyt he ovat.”
Berhanu ihmettelee, miksi ihmiset halutaan ottaa vastaan vain valmiina pakkauksina.
”Ei tämä maailma toimi niin. Miksi joistain lähtökohdista tuleville ei haluta antaa mahdollisuutta kasvaa? Ainakin minulle itselleni maahanmuuttajamentaliteetti tarkoittaa sitä, että pitää tehdä paljon duunia ja todistaa arvonsa ihan eri tavalla kuin monen muun.”
Berhanu kertoo asettavansa itselleen vuositavoitteita. Häntä kiinnostavat esimerkiksi talousrikosoikeus, tietoturva-asiat, vero-oikeus ja riidanratkaisu. Yksi unelma on perustaa asianajotoimisto ystävien kanssa.
Opintojensa ohessa Berhanu työskentelee Verohallinnossa. Hän toimii myös Lapin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan ainejärjestön Artiklan hallituksen jäsenenä vastaten yrityssuhteista.
”Minulla on sellainen asenne, että paras tapa menestyä on tehdä itselleen töitä.”
Oikaisu 25.4. klo 10:43: Jutussa luki aiemmin virheellisesti, että Aalto-yliopistossa hakija voidaan jatkossa hylätä, jos taidealan tehtäviin on haettu apua valmennuskursseilta. Kyse on kuitenkin ennakkotehtävistä.
