Helsingin yliopiston kaupunkiekologian tutkija Jarmo Saarikivi ihmettelee kaupunginhallituksen maanantaista päätöstä, jonka myötä jääurheilukeskuksen suunnittelu Myllypuron Matokallion luontoalueen päälle voi jatkua.
”Ymmärrän, että kaupunkikehittäminen on haasteellista ja johonkin pitää rakentaa. Mutta kaupunkiekologina ajattelen, että rakentamista ei pitäisi osoittaa metsiin eikä rannoille”, hän sanoo.
”Helsingin metsät hupenevat kovaa vauhtia, ja siksi käytännössä kaikki vähänkään iäkkäämmät metsät, joita Helsingissä on jäljellä, ovat arvokkaita.”
Kaupunginhallitus myönsi maanantaina kokouksessaan Myllypuron jääurheilukeskus oy:lle kehittämisvarauksen Vartiokylästä tietyin ehdoin. Käytännössä ehdot tarkoittavat, että hallille pitäisi etsiä myös vaihtoehtoista paikkaa yhdessä luisteluväen kanssa.
Varaus myönnettiin äänin 8–7. Puolesta äänestivät kokoomus, Sdp ja rkp. Vastaan äänestivät vihreät, vasemmistoliitto ja perussuomalaiset.
Esimerkiksi kokoomuksen apulaispormestari Daniel Sazonov on sanonut, että jääurheilukeskuksen sijaintia pitää pohtia tarkasti.
”Kaupungissa on aina kysymys erilaisten asioiden yhteensovittamisesta. Jos se onnistuu paremmin toisaalla, niin se on tietenkin hyvä. Pidän tärkeänä, että saamme parannettua liikkumisen edellytyksiä ja kaupunkiin kansainvälisten urheilukilpailujen mitat täyttäviä areenoita”, Sazonov sanoi HS:lle maanantaina.
Vasemmistoliiton apulaispormestari Paavo Arhinmäkikin on todennut, että suunnitellun kaltaiselle hallille on valtakunnallinen tarve, mutta hänestäkin luontoarvoiltaan merkittävä paikka herättää kysymyksiä.
Arhinmäki on ehdottanut vaihtoehtoiseksi paikaksi Vuosaarta.
Lue lisää: Myllypuron jäähallin suunnittelu Matokallion luontoalueen päälle voi jatkua
Kaupunkiekologi Saarikivi toteaa, että sekä Helsingin metsät että rannat ovat arvokkaita luonnonympäristöjä, sillä ne ovat edelleen ”jollain lailla luonnontilassa”. Rakentamista kannattaisi hänen mukaansa suosia mieluummin paikoissa, joissa luonto on jo olennaisesti muuttunut.
”Yksi esimerkki tällaisesta paikasta ovat pellot, vaikka toki esimerkiksi Viikin koepeltojen linnusto on arvokasta. Eli pelloillakin on eroa.”
”Toinen hyvä tapa rakentaa on purkaa pois vanha rakennus jostakin ja rakentaa sen tilalle uusi. Ei se ole ongelmatonta kestävyyden näkökulmasta, mutta luontoa säästyy.”
Saarikivi on sitä mieltä, että viheralueita on tärkeää säilyttää myös asuinalueiden sisällä.
”Lähiluonto on asukkaille hyvin tärkeää.”
Myllypuroon suunnitellun jääurheiluhallin varausalue on merkitty karttaan pinkillä.
Matokallio on ollut eräänlaisessa välitilassa pitkään, kun kaupunki on pohtinut, rakennetaanko siihen jotain vai ei.
”Tämä välitila on ollut hyödyksi alueen luonnolle. Siellä ei ole tehty niin sanottuja luonnonhoidollisia toimenpiteitä, eli pienpuustoa ei ole harvennettu ja luonto on saanut kehittyä rauhassa. Valitettavan usein luonnonhoidolliset toimenpiteet ovat ympäristölle lähinnä haitaksi.”
Saarikivi kertoo, että metsät ovat arvokkaita luonnonympäristöjä siksikin, että vieraslajit pesiytyvät niihin huonosti.
”Metsien lajisto on vakiintunutta, ja siksi metsät ovat hyvin resilienttejä.”
Matokallio on viimeisiä jäänteitä Helsinkiä aikoinaan halkoneesta laajasta metsäkaistaleesta. Se alkoi Herttoniemestä ja jatkui sankkana pitkälle Vantaan ja Sipoon puolelle.
Yli viisi kilometriä pitkä, pinta-ala oli 600 hehtaaria – melkein siis nykyisen Keskuspuiston kokoluokkaa. Sekametsää, kosteita lehtoalueita ja kuivaa kangaskalliota käkkyrämäntyineen.
Ensimmäisen kuoliniskunsa metsä sai jo 1950-luvulla, ja tuho on jatkunut pala palalta näihin päiviin asti.
HS on seurannut Matokallion poliittista prosessia useista näkökulmista
Lue lisää: Paavo Arhinmäki Luisteluliitolle: ”Kannattaisi nyt tarkastella tätä Vuosaarta”
Lue lisää: Myllypuron luisteluareena sai taas uuden käänteen – ”Meillä ei ole eväitä selvittää mitään”
Matokalliosta tuli lähiluonnon puolustajien ja jääurheiluhanketta ajavien kiista
– Taitoluisteluliitto ja Luisteluliitto haluavat Matokalliolle lajiensa kehitys- ja kasvumahdollisuuksia parantavan jääurheilukeskuksen.
– Paikalliset asukkaat puolustavat lähiseutunsa viimeistä metsäsaareketta, jolla on heille ainutlaatuinen virkistysarvo.
– Matokallion luontokohde on määritetty arvokkaaksi vuonna 1990. Asemakaava on saanut lainvoiman vuonna 2007. Matokallion kalliota ei ole kuitenkaan merkitty arvokkaaksi luontokohteeksi.
