Maaliskuun alussa Helsingin Sanomatkin noteerasi pienen uutisen, joka liittyi Helsingin yliopiston tuoreeseen tutkimukseen:
Lapsilla yleistynyt ykköstyypin diabetes ei todennäköisesti johtunut koronaviruksesta, kuului otsikko.
Tämä ei kuitenkaan ollut tutkimuksen kiinnostavin asia.
Kiinnostavinta oli, että lasten ykköstyypin eli nuoruusiän diabetes lisääntyi Suomessa 16 prosenttia koronapandemian ensimmäisten 18 kuukauden aikana eli maaliskuusta 2020 elokuun 2021 loppuun. Jo aiemmin oli tiedossa, että Helsingissä uusia ykköstyypin diabetestapauksia todettiin vuonna 2021 alle 15-vuotiailla 30 prosenttia enemmän kuin tavallisesti.
Nuoruusiän diabetes on krooninen ja vakava sairaus, johon ei ole olemassa parantavaa lääkettä. Elintoiminnoille välttämätöntä, verensokeria säätelevää insuliinihormonia ei enää erity elimistössä, sillä insuliinia tuottavat haiman saarekesolut ovat tuhoutuneet. Sairastunut tarvitsee elinikäistä insuliinihoitoa.
Se, mitä uutisessa ei kerrottu on, että ennen pandemiaa lasten ja nuorten sairastavuus ykköstyypin diabetekseen oli ollut kymmenkunta vuotta loivassa laskussa.
Hipit olivat oikeassa.
Tämä on asia, jota olen miettinyt hyvin usein myös roolissani yliopistokirjeenvaihtajana. Hipit korostivat kaiken yhteyttä: ihmisen yhteyttä luontoon, hengen yhteyttä ruumiiseen. Ihminen ei ole oma eristäytynyt saarekkeensa.
Pandemian aikana ihmisistä kuitenkin tuli juuri sellaisia. Käytännössä pandemian ensimmäiset 18 kuukautta olivat äärimmäisen varovaista aikaa: varsinkin aivan alussa suomalaiset istuivat kotonaan eristäytyneinä. Uutisissa puhuttiin siitä, uskaltaako pieniä lapsia päästää edes leikkipaikkojen liukumäkeen koronatartunnan pelossa.
Meneillään oli ihmiskoe, jonka seurauksista ei puhuta tarpeeksi.
Tieteen kielellä ihmisen yhteyttä ympäristöönsä kuvastaa mielestäni erityisen hyvin niin sanottu biodiversiteettihypoteesi. Sen ytimen voi tiivistää näin: köyhtyvä luonto heikentää myös ihmistä.
Hypoteesin mukaan vähentynyt kosketus monimuotoiseen luontoon yksipuolistaa ihmisen mikrobistoa. Tämä taas vääristää vastustuskykyä ja seurauksena on tulehdusperäisten sairauksien, kuten allergioiden ja astman, lisääntyminen.
Hypoteesille on vuosien varrella kertynyt vahvaa näyttöä. Sen mukaan altistusta monipuoliselle mikrobistolle tarvitsee etenkin lapsen elimistö.
Jos altistusta ei ole, immuunijärjestelmä alkaa hyökkäillä elimistöä itseään vastaan. Yksi hyökkäyskohde voivat olla haiman insuliinia tuottavat solut.
Biodiversiteettihypoteesista puhuu myös emeritusprofessori Mikael Knip, joka johti Helsingin yliopistolla tutkimusta, jossa selvitettiin koronaviruksen ja ykköstyypin diabeteksen yhteyttä.
”Ihmisen kolme ensimmäistä elinvuotta ovat terveyden kannalta merkittävimmät. Silloin on tärkeää altistua mikrobeille ylipäätään: ei vain maaperässä tai muualla luonnossa oleville mikrobeille, vaan myös esimerkiksi viruksille”, hän sanoo.
Helsingin yliopiston tuore tutkimus on osoittanut, että kaikkialle ihmisen elimistöön – jopa aivoihin – jää viruksia ”muistoksi” varhaislapsuudessa sairastetuista taudeista. Lisäksi elimistöön loikkaa lapsuudessa viruksia, jotka eivät nykytiedon valossa aiheuta mitään tunnettua tautia.
Koronaeristyksen aikana monet tavanomaiset taudit ja infektiot jäivät pikkulapsilta sairastamatta. Samaan aikaan altistus muunkinlaisille mikrobeille – esimerkiksi luonnosta löytyville – saattoi olla tavallista vähäisempää. Jatkuva käsien desinfiointi varmisti, että vähäisetkin kämmenelle kivunneet mikrobit kuolivat.
Miten tämä vaikutti lapsiin?
Nuorten mielenterveysongelmien kasvusta pandemian aikana on puhuttu paljon, mutta lisääntyivätkö esimerkiksi lasten allergiat ja astma?
Vastaus on, ettei vastausta tähän ole.
Mikael Knipin mukaan asiaa kannattaisi ehdottomasti tutkia. Juuri allergiat ja astma voisivat olla hyviä tutkimuskohteita, sillä ne ovat huomattavasti yleisempiä kuin esimerkiksi ykköstyypin diabetes.
Ykköstyypin diabeteksen kohdalla tutkimusnäyttö viittaa siihen, että lisääntyneet tapausmäärät liittyvät yhteiskunnan sulkutilaan. Knipin mukaan eristystila näytti kiihdyttävän sairauden puhkeamista lapsilla.
Muitakin konkreettisia terveysvaikutuksia voi vielä tulla esiin – mutta tämä edellyttää sitä, että asiaa tutkitaan.
Juttua tarkennettu 2.5. klo 14:09: Jutussa luki aiemmin, ettei ykköstyypin diabetekseen ole olemassa lääkettä. Tekstiin tarkennettu, ettei siihen ole olemassa parantavaa lääkettä.
