”Yhä harvemmalla nuorella on pääkaupunkiseudulla mahdollisuus ostaa ensiasunto, ja syy siihen on tässä”, sanoo Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara ja avaa läppärinsä.
Ruudulla näkyy tilastoja ja lukuja Vaattovaaran ja Helsingin kaupungin entisen järjestelmäpäällikkö Pekka Vuoren vielä julkaisemattomasta tutkimuksesta. Vuori on tilastonikkari, jolla on vuosikymmenten kokemus Helsingin seudun tietokannoista ja esimerkiksi väestöennusteiden laatimisesta.
Vaattovaaran mukaan nuorten mahdollisuus ostaa oma pieni ensiasunto on dramaattisesti heikentynyt viime vuosina. Hänen ruudulta esittelemänsä luvut antavat väitteelle selkänojaa – suorastaan hätkähdyttävät.
”Käynnissä on erittäin nopea muutos rakentamisen tavassa”, Vaattovaara sanoo.
”On alettu rakentamaan valtavasti pieniä asuntoja. Argumentaatio kulkee niin, että kun vain rakennetaan lisää, asuntojen hinta laskee ja yhä useamman on taloudellisesti mahdollista ostaa oma asunto. Mutta ei tämä siltä lukujen valossa näytä.”
Vaattovaaran ja Vuoren tutkimuksesta käy ilmi, että vuodesta 2015 vuoden 2021 loppuun pääkaupunkiseudulla ja Tampereella valmistui yhteensä 31 000 yksiötä. Yksiöt muodostivat 30 prosenttia valmistuneesta asuntokannasta.
”Näistä yksiöistä omistusasuntoja oli vain kuusi prosenttia. Melkein kaikki loput ovat menneet vuokralle, eli käytännössä sijoittajille.”
Esimerkiksi vuonna 2019 yli puolet myydyistä yksiöistä meni sijoittajille.
Vaattovaara osoittaa tilastoa, jonka tiedot on poimittu Tilastokeskuksen tietokannoista.
”Näistä näkee, että vaikka pieniä asuntoja – yksiöitä ja kaksioita – on tullut todella paljon lisää, yksiöitä on nyt omistusasuntoina vähemmän kuin vuonna 2015.”
””Pienet asunnot menevät jo lähtökohtaisesti sijoittajille.”
Vaattovaara painottaa, että ongelma on erityisen suuri Espoossa ja Vantaalla. Helsinki on pitänyt paremmin kiinni omista asuntopoliittisista linjauksistaan, eli pieniä vuokralle meneviä asuntoja ei ole rakennettu yhtä kiivaasti.
”On tärkeää muistaa, että poliitikot päättävät kaavoituksesta eli siitä mitä rakennetaan ja minne – eivät sijoittajat.”
Mutta kun yksiöitä kerran rakennetaan paljon, miksi nuoret eivät osta niitä itselleen ensiasunnoksi?
Vaattovaaran mukaan syyt ovat osin epäselvät. Tiedossa kuitenkin on, että ensiasunnon ostajien vuosittainen määrä on vähentynyt Suomessa 13 000 henkilöllä reilussa kymmenessä vuodessa.
Tilastokeskuksen tietojen mukaan 30–34-vuotiaiden asuntokunnista enää alle puolet asui omistusasunnossa vuoden 2018 lopulla. Kymmenen vuotta sitten tällaisia asuntokuntia oli 58 prosenttia.
Yhä useampi nuori siirtää omistusasunnon hankintaa myöhemmälle iälle, ja ensiasunto hankitaan vanhempana kuin ennen: vuonna 2019 ensiasunnon ostajien keski-ikä oli lähemmäs 30 vuotta, pääkaupunkiseudulla 31. Samalla perhe perustetaan aiempaa myöhemmin.
”Yksi looginen selitys tilanteelle on, että pienet asunnot menevät jo lähtökohtaisesti sijoittajille.”
Monia asuntokohteita ei aloiteta ennen kuin puolet asunnoista on myyty. Sijoittajat iskevät Vaattovaaran mukaan tähän väliin: he ilmoittavat ostavansa puolet asunnoista, jotta rakentaminen pääsee alkuun.
”Sitten imaistaan niin sanotusti ilmat pihalle. Sijoittavat toivovat usein enemmän ja pienempiä asuntoja kohteeseen, koska se on toki heidän kannaltaan tuottoisampaa.”
Kun pienet asunnot menevät sijoittajille, jäljelle jäävät kolmiot ja sitä suuremmat asunnot. Vaattovaara osoittaa uutta tilastoa.
”Tästä näkee, että suuria asuntoja on nyt omistusasuntoina paljon enemmän kuin ennen. Mutta ne ovat monesti nuorten ulottumattomissa, sillä pääkaupunkiseudulla esimerkiksi uusien 75 neliön kolmioiden keskihinta on 465 000 euroa.”
Ensiasunnon ostamista ja asuntolainan saamista ei ainakaan helpota, että opiskelijoilla on nykyisin huomattavasti enemmän opintolainaa kuin vielä kymmenisen vuotta sitten.
Ylioppilaslehden mukaan maisteriksi valmistuneella oli opintolainaa vuonna 2021 valmistumishetkellä noin 20 500 euroa kun vielä vuonna 2010 luku oli 6 600 euroa. Tällä hetkellä isojen lainojen päälle tulevat vielä tuntuvat korot.
Sitten päästään ikuisuuskysymykseen. Miksi nuorten pitäisi asua omistusasunnossa? Vuokrallakin voi asua.
Ehdottomasti, Vaattovaara sanoo. Hänen mielestään pienten vuokra-asuntojen täyttämä eloisa Kallio on ”parasta mitä Helsingille on tapahtunut” . Se on kaupungin keuhkot.
”Mutta nuorten pitäisi voida omistusasunnossa ainakin siksi, että lukuisten selvitysten mukaan nuorten ehdoton enemmistö haluaisi asua omistusasunnossa, ei vuokralla”, Vaattovaara vastaa.
”Tällä hetkellä on niin, että olemme ajamassa nuoria pakkovuokraputkeen.”
”Pakkovuokraputkella” taas on erittäin todellisia vaikutuksia ihmisen varallisuuteen pitkällä aikavälillä, koska vuokra-asuminen ei kerrytä omaisuutta omistusasumisen tavoin. Pääkaupunkiseudulla vuokralla asuvan pienituloisen asumismenot ovat jatkuvasti ja myös eläkkeellä korkeat – etenkin, jos ei pääse tuettuun ara-asuntoon.
Vaattovaara puhuu unelmista: nuorilla pitää olla mahdollisuus haaveilla omasta kodista.
”Suomi on omistusasumisyhteiskunta. Jos mahdollisuus omistusasumiseen alkaa karata tietyiltä ihmisryhmiltä, kuten nuorilta ja maahanmuuttajilta, se luo kaupunkien sisälle eriytymistä eli segregaatiota.”
