Puotilan kartanon salin seinät hohtavat valkoisina ja kattoa koristaa kristallikruunu. Terassin ruutuikkunoista valo siivilöityy kauniisti ruokailijoiden pöytiin. Täydessä ruokasalissa kuuluu hillitty puheensorina, kun lounastamaan tulleet ihmiset juttelevat keskenään.
Tunnelma salissa on hyvin toisenlainen kuin 1960-luvulla, jolloin huonokuntoista kartanoa vuokrasi Kovaosaisten ystävät ry. Silloin kartanossa asui vajaat parikymmentä perhettä, ja sali oli jaettu asunnoiksi. Kartanon mailla juoksenteli parin tarharyhmän verran uteliaita lapsia, joille vanha ränsistynyt kartano oli unelmapaikka.
Yksi näistä uteliaista lapsista oli Tony Viitanen. Hän asui kartanon keittiön päädyssä muutaman vuoden 1960-luvun alussa ja muistaa, kuinka joka kolkka piti tutkia.
”Silloin Puotilan kappelin tilalla oli vielä viljamakasiini, jonka ikkunat oli laudoitettu kiinni.”
Tämä ei lapsia pysäyttänyt, vaan aukinaisista yläikkunoista passitettiin sisään porukan pienimmät. Viisivuotias Viitanen oli yksi niistä, jotka keploteltiin sisään kyseenalaisin keinoin. Isot pojat pitivät rojuista koottuja kasoja pystyssä, kun pienet kiipesivät sisään.
”Pelotti niin perkeleesti ja varmaan noilta ajoilta minulle on jäänyt korkean paikan kammo”, sanoo Viitanen.
Viljamakasiini muutettiin kappeliksi vuonna 1963.
Tony Viitanen asui 1960-luvulla muutaman vuoden Puotilan kartanon keittiön puoleisessa päädyssä. Kartanon tilat oli silloin jaettu useiden perheiden kesken.
Samoilta ajoilta lienee peräisin huhu, jonka mukaan Puotilan kartanon alla olisi tunneli. Viitanen muistaa tarinat, mutta kertoo, että etsinnöistä huolimatta tunnelia ei koskaan löytynyt.
Huhuista on kuullut myös kartanolla museokierroksia vetävä Puotilan kartanon ystävät -yhdistyksen opas Marika Lahti.
”Kuulemma käytävä kulkee keittiön alta kappelin alle. Tarinan mukaan siellä olisi kulkenut Suomenlinnan entinen komentaja, vara-amiraali Carl Olof Cronstedt sen jälkeen, kun hän sai kuolemantuomion.”
Puotilan kartanossa syntynyt Cronstedt tunnetaan sotasankarina, josta tuli petturi. Sankarin maineen Cronstedt sai Ruotsinsalmen meritaistelussa vuonna 1790, kun hän johti Ruotsin laivaston voittoon. Maanpetturi hänestä tuli Suomen sodassa vuonna 1808, kun hän luovutti Suomenlinnan lähes taisteluitta venäläisille.
Kartanon viljamakasiinista remontoitiin kappeli vuonna 1963. Puotilan kappeli on nykyisin yksi Helsingin suosituimmista vihkikirkoista.
Cronstedt tuskin kuitenkaan kulki tunnelissa, sillä viljamakasiini on rakennettu vasta vuonna 1859. Tällöin Cronstedt oli ollut kuolleena lähes 40 vuotta.
On todennäköistä, ettei tunnelissa ole koskaan kulkenut kukaan muu kuin kartanon kummitus Birgitta, sillä edes vanhoihin taloihin erikoistunut Helsingin kaupunginmuseo ei ole kuullut tunnelista.
”En ole tällaiseen tietoon törmännyt, eivätkä siitä ole kuulleet meidän arkeologitkaan”, sanoo Helsingin kaupunginmuseon rakennuskonservaattori Jaana Perttilä.
Marika Lahti kertoo, että perimätiedon mukaan Birgitta on ollut joko talon tytär tai miniä, ja hän kulkee tunnelissa odottaen yhä sulhastaan, joka menehtyi Pultavan sodassa 1709.
Faktojen perusteella näyttäisi siltä, että ainut Puotilassa oleva maanalainen tunneli on 15 minuutin kävelymatkan päässä kartanosta, Puotilan metroasemalla. Mutta ei anneta tämän pilata hyvää tarinaa, onhan mahdollista, että tunneli on vain jäänyt maan päällä kulkevilta rakennustutkijoilta huomaamatta.
”Emmehän mekään kaikkea tiedä”, sanoo Perttilä.
Marika Lahti Svenkan yläkerrassa olevassa huoneessa, jossa tapahtui 1800-luvulla kauheita. Väkisinmaattu piika heitti ei-halutun lapsen uuniin. Rangaistuksena hänet hirtettiin Kruununhaassa.
Se kuitenkin tiedetään varmasti, että Puotilan kartanon paikalla on ollut asutusta satoja vuosia ennen kuin nykyinen kartanorakennus on tehty noin vuonna 1780. Puotilan kartanon tarkkaa rakennusvuotta ei tiedetä, sillä talon tilikirjat paloivat väentuvan mukana 1900-luvun alussa.
Kun kartano aikanaan rakennettiin, se ei näyttänyt samalta kuin nyt. Sitä on myöhemmin laajennettu lisäsiivillä ja 1800-luvulla sen eteen rakennettiin muodinmukainen lasiveranta.
”Pietarista tuotiin tänne kaksi puuseppää, jotka tekivät verannan. Kerrotaan, että Sakari Topelius olisi nauttinut punssia tällä verannalla”, sanoo Marika Lahti.
Vuonna 1919 otetussa valokuvassa Puotilan kartanon lasiverantaa peittää villiviini. Etualaa koristavat suuret valkeat simpukat.
Topeliuksen lisäksi kartanossa vieraili moni muu sen ajan julkkis, kuten J.V. Snellman, jonka liputuspäivä oli perjantaina. Höyrylaivat toivat kaupungin saasteiden rasittamat ihmiset suoraan Helsingistä Puotilan, silloisen Puotinkylän laituriin. Laiturin jäänteet voi yhä nähdä Vuosaaren sillan kohdilla.
Puotilan kartanon ystävät -yhdistys ja Puotila-seura ovat yrittäneet jo vuosia saada uutta laituria kartanon rantaan siinä onnistumatta.
”Sitä on hirveästi toivottu tänne ja hetken jo näytti, että se onnistuisi, mutta nyt kun Puotilanrannan asuinalue tulee, hanke näyttää taas pysähtyneen”, sanoo Lahti.
Herraskaista elämää jatkui kartanossa aina vuoteen 1917, jolloin viimeinen kartanon omistanut yksityishenkilö Leopold Lerche myi sen Botby Gods Ab:lle. Yrityksen tarkoitus oli myydä kartanon maat asuin- ja teollisuustonteiksi. Samoihin aikoihin suunnitelmissa oli rakentaa Puotilan maiden läpi kulkeva rautatie Porvooseen.
”Kaavailtiinpa alueelle lentokenttääkin”, kertoo Lahti.
Lentokenttää tai junanrataa ei Puotilaan ole vielä saatu, mutta tonttimyynti on sujunut odotettukin paremmin. Helsingin kaupunki osti kartanon maat 1933 ja vuoteen 1936 mennessä ne oli kaikki palstoitettu asuintonteiksi. Puotila, Puotinharju, Marjaniemi, Itäkeskus ja osa Myllypuroa on rakennettu kartanon entisille pelloille.
Vuonna 1950 otetussa kuvassa kartanon viereen rakennettuja kerrostaloja ei vielä ollut olemassa. Vasemmalla ylhäällä on karjasuojia. Keskellä kuvaa on meijerirakennus. Meijerin tilalla on nykyisin kerrostaloja. Puiden reunustama kuja on nykyinen Rantakartanontie.
Puotilan kartano näyttää nykyisin tältä. Vasemmalla Svenkka eli pehtoorin pytinki. Kartanon takana on Juorumäen viljelypalsta-alue.
Helsingin kaupungin omistuksessa kartanolle oli käydä kehnosti. Kartanossa ramppasi porukkaa kuin hollituvassa, ja vaihtuvien vuokralaisten käytössä se rapistui pahasti. Sotien aikaan kartanossa oli muun muassa vanhusten hoitokoti ja sotien jälkeen retkeilymaja. Vuosina 1947–1959 päärakennuksessa toimi kansakoulu. Kesäisin rakennus muuntautui kesäsiirtolaksi eli paikaksi, johon koululaisia lähetettiin kesäleirille.
”Täällä toimi silloin korvasiirtola. Ilmeisesti täällä hoidettiin kesäisin korvaongelmaisia lapsia”, kertoo Lahti.
1950-luvulla kartanossa toimi myös maatalouskoneiden tutkimussäätiö.
Kun kartano 1950-luvun loppupuolella vuokrattiin jutun alussa mainitulle Kovaosaisten ystävät ry:lle, olivat niin talo kuin siellä asuneet ihmisetkin kovilla. Vuonna 1964 päärakennuksessa asui 17 perhettä, ja lapsia oli 43. Talo lämpeni kakluunien avulla, ja puiden vähetessä uuniin menivät seinien puupaneelitkin. Kissoja juoksi kaikkialla, ja ruoka tehtiin yhdessä keittiössä.
”Sisävessaa ei ollut, oli vain ulkovessa, joka sijaitsi parkkipaikan puoleisessa rinteessä”, kertoo Tony Viitanen.
Nykyisin Svenkka on pubi, mutta 1970-luvulla näissä tiloissa toimi suosittu disko.
Vuonna 1968 kaupunki päätti vuokrasopimuksen, ja tila jäi hetkellisesti tyhjilleen. Rakennuksen tulevaisuus näytti epävarmalta. Jos Helsingin kaupungin vuoden 1969 suunnitelmat olisi viety päätökseen, nykyiset ruokailijat saisivat etsiä lounaspaikkansa muualta, sillä kiinteistölautakunta äänesti kartanon purkamisen puolesta äänin 6–2.
Kartano kuitenkin pelastui viime tingassa, kun kaukonäköinen ravintoloitsija näki jo silloin, että paikkaan kannattaisi perustaa ruokapaikka. Ravintoloitsija lupasi korjata rakennuksen sisätilat, jos kaupunki tekisi vesi- ja viemäriputket ja ulkosaneerauksen. Näin tehtiin ja rakennus säilyi.
Kartanon vieressä olevaan pehtoorin pytinkiin perustettiin Disco Club Sven Tuuva, jonka lempinimeksi muotoutui Svenkka.
”Svenkka oli yksi Helsingin ja koko Suomen vanhimmista diskoista. Se oli aluksi suljettu klubi, johon pääsi vain klubikortilla”, kertoo Lahti.
Pub Svenkka eli pehtoorin pytinki on rakennettu vuonna 1783.
Vuonna 2011 ravintolatoiminta loppui ja hetken aikaa Puotilan kartanon tulevaisuus oli jälleen avoin. Kaupunki laittoi rakennuksen myyntiin ja näytti siltä, että kartano myydään Hare Krishna -liikkeelle.
Viime hetkillä mukaan tullut yksityisyrittäjistä ja sijoittajista koostuva Kiinteistö Oy Puotilan Kulttuurikartano voitti kuitenkin tarjouskilpailun, ja perusteellisten kunnostustöiden jälkeen kartano avasi ovensa vuonna 2014. Kartanossa toimii nykyisin ravintola ja pehtoorin pytingissä pubi. Enää kartanon seiniä ei revitä polttopuiksi, sillä kartano on nykyisin suojeltu.
Marika Lahti uskoo, että kartanoa suojelee asemakaavan lisäksi toisenlainenkin taho.
”Uskomme täällä, että Birgitta-neidon haamu suojelee paikkaa. Hän kulkee kartanossa tyytyväisenä siitä, että täällä on elämää ja ihmisiä.”
Lue lisää: Vuosia hylättynä seisonut Puotilan kartano avaa ovensa maanantaina
Lue lisää: Puotilan kartanon seinästä löytyi votkapullo ja piiloviesti 1970-luvulta
Kartanon noutopöydästä hakevat voivat ihailla kaunista 1800-luvun uusrenessanssityylistä kakluunia ja erikoista kattoa, jossa panelointi kulkee kahdeksaan suuntaan.
