Moni junantuoma muistaa sen tunteen, kun ensi kertaa tutki maamme pääkaupungin joukkoliikennekarttoja tai näpytteli määränpäänsä reittioppaaseen. Miten pääsee perille? Hypätäkö metron, bussin vai raitiovaunun kyytiin?
Kesä tuo Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle muun muassa kesätyöntekijöitä, turisteja ja uusia opiskelijoita. Helsingin julkisessa liikenteessä voi olla alkuun opettelemista. Joukkoliikenneverkosto on Suomen laajin.
Pitääkö kohti kolistelevalle ratikalle heiluttaa kättä, vai paljastaako huitomalla tietämättömyytensä ratikkaetiketistä? Vai jääkö tuore helsinkiläinen pysäkille ruikuttamaan, jos jättää kätensä nostamatta?
HSL:n viestintäasiantuntija Tuija Ruoho tietää klassikkokysymykseen vastauksen. Hänen mukaansa pysähtymisen merkiksi kättään heiluttavan ei tarvitse hävetä silmiä päästään, päinvastoin.
”Periaatteessa ratikat pysähtyvät pysäkillä aina, jos sillä on matkustajia. Siitä huolimatta on hyvä näyttää merkkiä varsinkin, jos pysäkin kautta ajaa eri linjoja. Heiluttaminen ei tosiaankaan ole tolloa!”
Stop-nappulaa sen sijaan pitää painaa, kun ratikasta tahtoo ulos.
Oransseissa runkolinjabusseissa sisään voi astua myös keski- ja takaovista eikä lippua tarvitse näyttää muille kuin tarkastajille.
Kun raitiovaunumatkasta on selviytynyt, rohkeimmat voivat alkaa miettiä bussimatkustamisen saloja.
Bussille viuhtominen lienee tuttu tapa myös muualta muuttaneille, ja samaan malliin kuuluu jatkaa Helsingissäkin. Linja-autolle siis pitää heiluttaa, kun tahtoo nousta kyytiin.
Bussiajeluiden suuret kysymysmerkit liittyvät matkakortin leimaamiseen ja mobiililipun näyttämiseen. Missä busseissa matkakortti pitää leimata ja koska mobiililippua täytyy esitellä kuljettajalle?
Bussilippuasioissa kannattaa kiinnittää huomiota ajoneuvon väriin.
”Sinisissä busseissa matkakortti pitää aina leimata kortinlukijaan ja mobiililippu näyttää kuljettajalle. Oransseissa runkolinjabusseissa on sama systeemi kuin junissa, metroissa ja ratikoissa, eli korttia ei tarvitse näyttää muuta kuin tarkastajille tai konduktöörille pyydettäessä”, Ruoho selventää.
Värikoodauksen taustalla on se, että oransseissa runkolinjoissa on yleensä enemmän matkustajia. Kun lippua ei tarvitse näyttää tai leimata, kyytiin voi nousta kaikista ovista ja matkanteko muuttuu sujuvammaksi.
Ruoho kuitenkin muistuttaa, että kertalippu täytyy ostaa liikennevälineestä riippumatta kortinlukijasta tai HSL-sovelluksessa.
Vaikka lipun leimaamisen ja näyttämisen käytännöt vaihtelevat eri kulkuneuvoissa, kaikki matkan vyöhykkeet kattava lippu täytyy aina olla ostettuna.
Seikkailun- tai mukavuudenhaluiset uudet pääkaupunkilaiset päätyvät todennäköisesti myös metron kyytiin. Pitääkö lippu olla jo aseman liukuportaissa?
”Kyllä pitää. Alue, jolla tarvitaan lippu, alkaa rullaportaiden yläpäästä, missä kortinlukijat ja lippuautomaatitkin ovat. Sama raja koskee HSL-sovelluksella ostettua lippua.”
Entä mitä tapahtuu, jos julkiseen liikennevälineeseen istahtaessa huomaa, että puhelimen akku loppuu ja matkustaa mobiililipulla?
”Matkustajan pitää pitää huoli siitä, että akku riittää. Matkaehtojen mukaan lippu pitää pystyä esittämään tarkastajalle.”
Periaatteessa tarkastaja voi siis kirjoittaa tarkastusmaksun, jos puhelimesta on akku loppu.
Ruoho kuitenkin kertoo, että jos sammuneesta luurista löytyy kausilippu, tarkastusmaksun voi saada peruttua. Asia hoidetaan menemällä Päärautatieaseman palvelupisteelle, ja perumisesta peritään palvelumaksu.
HSL-lipuilla voi matkustaa HSL-alueella myös lähijunilla. HSL-lipun kanssa ei kuitenkaan voi hypätä kaukojuniin, vaikka kuljettava väli olisikin esimerkiksi Helsinki–Pasila.
Metroon suuntaavalla pitäisi olla lippu jo aseman liukuportaissa.
Sitten täytyy osata vielä vyöhykkeet. Minkälainen lippu kuuluu ostaa, jos matkan alkupiste- ja loppupiste on ostetun lipun vyöhykkeillä mutta matkalla koukataan lipun kattaman alueen ulkopuolella? Tai jos on lähtenyt esimerkiksi C-vyöhykkeeltä mutta ehtinyt ennen lipuntarkastajien kierrosta AB-vyöhykkeelle, selviääkö ilman sakkoja?
Ruohon vastaus on yksiselitteinen:
”Lippu pitää ostaa kaikille niille vyöhykkeille, joiden kautta matkustaa.”
Lipun ei kuitenkaan tarvitse olla voimassa koko matkaa vaan ainoastaan matkan alkaessa.
Entä miksi A-, B- tai C-vyöhykkeille ei voi ostaa yhden vyöhykkeen lippua?
”Yhden vyöhykkeen lipun pitäisi käytännössä olla saman hintainen kuin kahden vyöhykkeen lipun, jotta lipputuloilla olisi mahdollista pitää yllä riittävän hyvää palvelutasoa.”
Sillä, että on oikea lippu taskussa tavalla tai toisella, pääsee siis joukkoliikenteessä seikkaillessaan todennäköisesti perille. Ja raitiovaunupysäkeillä hermoileville vielä muistutuksena: saa heiluttaa!
Laajat ohjeet joukkoliikenteen käyttöön löytyvät HSL:n verkkosivuilta.
